Pakkoajatukset ja pakkotoiminnot ovat usein ainakin näennäisesti yhteydessä toisiinsa, mutta tämä saattaa myös riippua näkökulmasta: ihminen itse voi kokea omat oireensa hyvinkin loogisiksi, vaikka ulkopuolinen ei tätä pystyisi oman arkijärkensä perusteella hahmottamaan. Useimmilla on sekä pakkoajatuksia että pakkotoimintoja, mutta pakko-oireisesta häiriöstä tunnistetaan myös pakkoajatuspainotteinen muoto, jossa oirekuva kiertyy pakkoajatusten ja niiden aiheuttaman ahdistuksen ja kärsimyksen ympärille ilman selviä pakkotoimintoja.
Pakko-oireet muuttuvat usein ajan myötä – aiemmin pakkotoimintoja laukaisseet tekijät saattavat "menettää merkityksensä" eivätkä enää tunnu niin ahdistavilta kuin aiemmin. Usein tilalle tulee uusia, hieman samankaltaisia oireita. Aina näin ei kuitenkaan käy – hankalin tilanne on silloin, kun aiemmat pakkoajatukset eivät häviä tai niitä laukaisevat tekijät eivät menetä merkitystään, vaan oirekuva hiljalleen laajenee.
Seuraavassa kuvataan pakko-oireiden kirjoa esimerkkien kautta. Pakko-oireisiin liittyy usein häpeää, ja henkilön voi olla vaikea puhua niistä. Kohtaamisen helpottamiseksi ja yhteisen ymmärryksen löytymiseksi on tärkeää, että terveydenhuollon ammattihenkilöllä on tietoa oirekirjon moninaisuudesta.
Hyvin yleistä on, että pakkoajatusten sisältöön liittyy saastumisen, likaisuuden ja/tai sairastumisen pelkoa (ns. kontaminaatio-obsessiot), mikä johtaa pakkotoimintona usein ylenmääräiseen peseytymiseen ja siivoamiseen tai välttelykäyttäytymiseen. Sairastumisen pelko voi liittyä fyysisiin tai psyykkisiin sairauksiin.
Termiä "mentaalinen kontaminaatio" voi käyttää silloin kun "saastuminen" ei ole edes teoreettisesti yhteydessä fysikaaliseen maailmaan (esimerkiksi mahdollisiin taudinaiheuttajiin). Kontaminaatiotunteen voi tällöin aiheuttaa vaikkapa jonkin värin näkeminen tai "väärä" ajatus.
Toinen yleinen pakkoajatuksen sisältö liittyy niin sanottuun katastrofaalisen haitan, vahingon ja vaaran mahdollisuuteen, mikä johtaa pakkotoimintona usein toistuvaan tarkisteluun. Kotioloissa tarkistelun kohteina voivat olla esimerkiksi sähkölaitteet ja ulko-ovi tulipalon ja kaiken menettämisen pelossa. Kodin ulkopuolella, jalan, pyörällä tai autolla liikuttaessa tarkistelu voi kohdistua esimerkiksi muiden ihmisten turvallisuuteen ja aiheuttaa tarpeetonta pysähtelyä, jotta henkilö voisi varmistua, ettei kenellekään ole tapahtunut henkeen ja terveyteen kohdistuvaa vahinkoa.
Pakkoajatukset voivat olla myös väkivaltaan, seksuaalisuuteen tai uskontoon ja moraaliin liittyviä. Usein henkilö perusteettomasti pelkää toimivansa tahtomattaan tai vahingossa väärin läheisiään tai kanssaihmisiään kohtaan tai menettävänsä itsensä tai tilanteen hallinnan. Henkilö voi pelätä, että hänellä on – vastoin tyypillisiä luonteenpiirteitään tai arvojaan – ominaisuuksia tai ajatuksia, jotka tuntuvat vääriltä, tuomittavilta tai pahoilta. Pakkoajatuksiin liittyy usein häpeän, syyllisyyden ja pelon tunteiden lisäksi myös korostunutta vastuuntunnetta.
Korostunut järjestyksen ja symmetrian tarve ja fiksaatio tiettyihin rutiineihin tai numeroihin voi myös liittyä pakko-oireisuuteen. Joskus pakkotoiminnon taustalla voi olla "just right" -oireeksi kutsuttu irrationaalinen tunne siitä, että jokin asia on epätäydellinen tai ei ole aivan oikein, ja pakkotoimintoa on suoritettava siihen asti, kunnes epätäydellisyyden tunne poistuu.
Puhtaasti pakkoajatuspainotteinen häiriö voi olla hankalampi tunnistaa kuin sellainen, jonka oirekuvassa on mukana pakkotoimintoja. Jos potilaan ahdistuneisuudessa on piirteitä, joita on vaikea tulkita, kannattaa yhtenä vaihtoehtona pitää mielessä pakko-oireinen häiriö. Joskus jo potilaan toistuva vaikeus saapua vastaanotolle tai myöhästely voivat liittyä aikaa vieviin pakko-oireisiin.
Pakko-oireisessa häiriössä voi olla samankaltaista oireilua kuin yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä, kuten jatkuvaa huolta ja murhetta. Pakko-oireisuudessa ahdistava mieleen tunkeutuva ajatus eli intruusio ja siihen liittyvien vaikeiden tunteiden ja ahdistuksen pois työntämiseksi suoritettu pakkotoiminto ovat spesifejä, kehämäisiä ja samankaltaisena toistuvia. Pakko-oireisuudessa henkilökohtaisen vastuun ja syyllisyyden merkitys usein korostuu. Pakko-oireeseen liittyy henkilön ymmärrys siitä, että pakkoajatus on hänen oma ajatuksensa ja epärealistinen. Henkilön ymmärrys ajattelunsa epärealistisuudesta tuottaa ja lisää usein häpeän tunnetta. Pakko-oireisessa ajattelussa voi olla maagisia piirteitä, mutta siihen ei liity psykoosioireille tyypillisiä bisarreja sisältöjä.
Tarkistaminen ja huolellisuus voivat olla toivottaviakin ominaisuuksia eivätkä sellaisinaan ilmennä sairautta. Häiriötasoinen oireilu heikentää toimintakykyä tai aiheuttaa kärsimystä. Suurin osa ihmisistä kokee intruusioita eli mieleen tunkeutuvia ahdistavia ajatuksia joskus elämässään. Ajatukselle annettu subjektiivinen merkitys esimerkiksi vaarasta tai vastuusta ja vakavista seurauksista on keskeistä häiriön kehittymisessä. Tämän vuoksi terapeuttisessa hoidossa keskitytään kognitiiviseen työskentelyyn pakko-oireisen toiminnan vähentämisen ja estämisen ja pakkoajatukselle altistamisen lisäksi.
Pakko-oireisuus on paitsi sairastuneelle kuormittava myös läheisiin ihmissuhteisiin ja perhe-elämään vaikuttava sairaus. Sen lisäksi, että pakko-oireita kokeva henkilö voi olla välttelevä, hän saattaa myös pakonomaisesti tarkistaa läheisiltään toistuvin kysymyksin ympäristöön tai omaan toimintaansa liittyviä asioita varmistuakseen siitä, että vaaraa tai haittaa ei ole tapahtunut, tai pyytää läheisiä tarkistamaan asioita puolestaan.