Takaisin Tulosta

Pakko-oireinen häiriö (OCD)

Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä
24.1.2023

Käypä hoito -suositus «Pakko-oireinen häiriö (OCD)»1

  • Pakko-oireinen häiriö on pakkoajatuksina ja -toimintoina ilmenevä psykiatrinen häiriö.
  • Häiriö alkaa useimmiten lapsuudessa tai nuoruudessa, ja ilman hoitoa se on pitkäaikainen. Lapsuudessa voi myös esiintyä ohimeneviä pakkoajatuksia ja rituaaleja osana normaalikehitystä.
  • Pakko-oireisen häiriön vuosiesiintyvyys on 1–3 %.
  • Häiriön tunnistamisen viive on usein vuosia tai vuosikymmeniä.
  • Tämä suppea hoitosuositus käsittelee pakko-oireisen häiriön diagnostiikkaa ja hoitoa lapsilla, nuorilla ja aikuisilla.
  • Häiriötä voidaan kaiken ikäisillä hoitaa tehokkaasti kognitiivis-käyttäytymisterapeuttisilla menetelmillä, kuten altistushoidolla. Hoito voidaan aikuisilla aloittaa myös lääkehoidolla tai voidaan käyttää lääkkeen ja psykoterapian yhdistelmähoitoa.
  • Neuromodulaatiohoitoja voidaan käyttää yksilöllisen harkinnan mukaan hoidon tehostamiseen.
  • Lieväoireista ja keskivaikeaa häiriötä voidaan tehokkaasti hoitaa perusterveydenhuollossa.
  • Näyttöön perustuvia hoitoja voidaan aloittaa pitkäänkin jatkuneiden oireiden jälkeen. Pitkä sairaushistoria ilman vaikuttavia hoitoja ei tarkoita hoitoresistenssiä.
  • Häiriöön liittyy suuri psykiatrinen oheissairastavuus, ja noin 90 % potilaista sairastuu elämänsä aikana johonkin toiseen psykiatriseen häiriöön, tavallisimmin depressioon tai ahdistuneisuushäiriöön.

Diagnostiikka

  • Pakkoajatukset (obsessiot) ovat mieleen tunkeutuvia, epämiellyttäviä, vastentahtoisia ja vieraan tuntuisia ajatuksia, mielikuvia tai yllykkeitä.
    • Pakkoajatusten sisältö voi olla potilaalle häpeällistä, ja hänen voi olla vaikea kertoa ajatuksistaan.
  • Pakkotoiminnot (kompulsiot) ovat tietyn kaavan tai säännön mukaan tehtäviä aikaa vieviä toimintoja, joilla pyritään tavalla tai toisella vähentämään pakkoajatuksiin liittyvää ahdistusta tai estämään vahingolliseksi pelättyä tekoa tai tapahtumaa.
    • Pakkotoiminnot voivat olla myös pelkästään mielensisäisiä, esimerkiksi laskemista ja sanojen tai lauseiden toistamista.
  • Oireiden vaikeusastetta voi arvioida kysymällä, kuinka paljon pakkoajatukset vievät yhtäjaksoisesti aikaa päivästä (< 1 tuntia "lievä", 1–3 tuntia "keskivaikea", 3–8 tuntia "vaikea" ja yli 8 tuntia "erittäin vaikea") tai kuinka useasti niitä esiintyy päivän aikana.
    • Potilaalta voi vaihtoehtoisesti kysyä, kuinka monta tuntia hän on hereillä ollessaan ilman pakkoajatuksia tai pakkotoimintoja.
  • Jos potilaan oireilu viittaa pakkoajatuksiin tai -toimintoihin, oireiden seulontakyselynä kannattaa käyttää OCI-R-mittaria «https://www.mielenterveystalo.fi/fi/oirekyselyt/pakko-oirekysely-oci-r»1. Kysely kartoittaa 18 kysymyksellä oireista pesemistä, pakkoajatuksia, hamstraamista, järjestämistä, tarkastamista ja laskemista.

Hoito

Taulukko 1. Pakko-oireisen häiriön vaikeusaste ja keskeiset hoitomuodot aikuisilla
+ = Riittävä vaikuttavuus osoitettu yksinomaisena hoitomuotona

CBT = Kognitiivisbehavioraalinen terapia
*Psykoterapia yksilö- tai ryhmäterapiana
Hoitomuoto Lievä Keskivaikea Vaikea
Omahoito ja ohjattu omahoito CBT +
Nettiterapia CBT + +
Psykoterapia* CBT + + +
Lääkehoito SSRI + + +
Lääkehoito klomipramiini + +
Yhdistelmä psykoterapia ja lääkehoito + +
Taulukko 2. Pakko-oireisen häiriön vaikeusaste ja keskeiset hoitomuodot lapsilla ja nuorilla
+ = Riittävä vaikuttavuus osoitettu yksinomaisena hoitomuotona

CBT = Kognitiivisbehavioraalinen terapia
*Psykoterapia yksilö- tai ryhmäterapiana
Hoitomuoto Lievä Keskivaikea Vaikea
Nettiterapia CBT + +
Psykoterapia* CBT + + +
Lääkehoito SSRI + + +
Yhdistelmä psykoterapia ja lääkehoito + +

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä

Suoma Saarni (puheenjohtaja, kokoava kirjoittaja)

Erkki Heinonen

Kaija Järventausta

Max Karukivi

Tanja Laukkala (Käypä hoito -toimittaja)

Sami Leppämäki

Elina Paloniemi

Anita Puustjärvi

Otto Soininen