Rilutsoli on glumaattivälitteiseen hermojärjestelmään vaikuttava lääke, jonka virallinen käyttöaihe on amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS).
Rilutsolia on monien muiden glutamaattijärjestelmään vaikuttavien lääkeaineiden tavoin tutkittu pakko-oireisen häiriön hoidossa. de Boerin ym. systemaattisessa katsauksessa ja alustavassa meta-analyysissa pyrittiin selvittämään rilutsolin tehoa ja siedettävyyttä pakko-oireisen häiriön hoidossa «de Boer JN, Vingerhoets C, Hirdes M ym. Efficacy a...»1.
Tutkimuksen tiedonhaku tehtiin seuraavista tietokannoista: PubMed (Medline), Embase, Cochrane Database of Systematic Reviews ja PsychINFO asianmukaisin hakusanoin. Artikkelien julkaisuvuodelle tai kielelle ei asetetttu rajoituksia. Artikkeleiden tuli löytyä tietokannoista 19.2.2019 mennessä. Mukaan otettujen tutkimusten kirjallisuusviitteet käytiin läpi uusien artikkeleiden löytämiseksi.
Mukaanottokriteerit tutkimuksille määritettiin seuraavasti:
Harhan riskiä arvioitiin käyttäen Cochrane Risk of Bias -työkalua.
Meta-analyysia varten tutkijat hyväksyivät mukaan kolme tutkimusta, joista kahdessa tutkittiin aikuisia, joilla oli pakko-oireinen häiriö «Emamzadehfard S, Kamaloo A, Paydary K ym. Riluzole...»2, «Pittenger C, Bloch MH, Wasylink S ym. Riluzole aug...»3, ja yhdessä tutkimuksessa lapsia, joilla oli pakko-oireinen häiriö ja autismikirjon häiriö «Grant PJ, Joseph LA, Farmer CA ym. 12-week, placeb...»4. Tutkimuksissa oli mukana yhteensä 156 tutkimushenkilöä. Rilutsolin annos kaikissa tutkimuksissa oli 100 mg päivässä. Tutkimushenkilöillä oli käytössä joko SSRI-lääke tai klomipramiini. Pakko-oireita arvioitiin Y-BOCS-asteikolla aikuistutkimuksissa ja vastaavalla CY-BOCS-asteikolla lapsitutkimuksessa. Meta-analyysissa oli mukana 138 tutkimushenkilöä. Ero Y-BOCS-kokonaispisteiden muutoksessa ei ollut tilastollisesti eikä kliinisesti merkitsevä rilutsoli- ja lumelääkeryhmien välillä: Hedgesin g (vaikutuksen koko) 0,130 (95 % luottamusväli -0,260–0,520), p = 0,51.