Cochrane-katsauksessa «Komossa K, Depping AM, Meyer M ym. Second-generati...»1 vuodelta 2010 tutkittiin toisen polven psykoosilääkkeiden tehoa pakko-oireisen häiriön (OCD) hoidossa. Tutkimukseen otettiin RCT:t, satunnaistetut ristikkäistutkimukset (randomized cross over trial) ja ryhmitetyt satunnaistetut tutkimukset (cluster randomized trial).
Tutkimusväestöksi otettiin vähintään 18-vuotiaita henkilöitä, joilla oli DSM III/IV:n tai ICD-10:n mukainen OCD:n diagnoosi. Tutkimukset, joissa DSM-akselin I tai II primaarisen tai sekundaarisen diagnoosin saaneiden tutkittavien määrä oli yli 20 % tutkimusväestöstä, jätettiin katsauksen ulkopuolelle.
Interventioksi hyväksyttiin hoito uuden polven psykoosilääkkeellä, jollaiseksi tässä tapauksessa laskettiin amisulpridi, aripipratsoli, klotsapiini, olantsapiini, ketiapiini, paliperidoni, risperidoni, sertindoli, tsiprasidoni ja tsotepiini. Sekä monoterapia että augmentaatio hyväksyttiin. Verrokiksi hyväksyttiin lume tai bentsodiatsepiini, TCA, SSRI, SNRI, MAOI, mirtatsapiini, bupropioni tai reboksetiini. Ei-farmakologisia interventioita ei otettu verrokeiksi. Psykologiset interventiot hyväksyttiin, jos niitä annettiin sekä tutkimusryhmälle että kontrolliryhmälle. Ensimmäisen polven psykoosilääkkeitä ei otettu mukaan katsaukseen.
Päävastemuuttujana oli puutteellinen hoitovaste (failure to respond to treatment), joka tarkoitti alle 25 %:n oirepistevähenemää validoidulla menetelmällä, kuten Y-BOCS, tai CGI-I-pisteitä 3–7. Toissijaisina vastemuuttujina käytettiin 1) Y-BOCS pisteitä tutkimuksen lopussa, 2) ahdistusoireita (HAM-A), 3) depressio-oireita (MADRS ja HAM-D-pisteillä mitattuna), 4) ennenaikaista tutkimuksen keskeyttämistä mistä syystä tahansa, 5) haittavaikutuksia, 6) mielenterveyspalvelujen käyttöä tai psykiatriseen sairaalahoitoon päätymistä.
Katsaukseen valikoitui 11 tutkimusta (N = 396), jotka kaikki vertasivat psykoosilääkkeen ja masennuslääkkeen yhdistelmää lumelääkkeen ja masennuslääkkeen yhdistelmään. 2 tutkimusta käsitteli olantsapiinia, 4 risperidonia ja 5 ketiapiinia.
Risperidonin ja masennuslääkkeen yhdistelmä oli masennuslääkkeen ja lumeen yhdistelmää tehokkaampi päävastemuuttujaa tarkasteltaessa sekä masennus- että ahdistusoireiden lievityksessä. Puuttellisen hoitovasteen OR = 0,17; 95 % luottamusväli 0,04–0,66. Y-BOCS-pisteiden muutoksen MD = -3,35; 95 % luottamusväli -8,25–1,55. Risperidoni kuitenkin aiheutti verrokkiin nähden merkitsevästi enemmän sedaatiota.
Kommentti: 3 tutkimuksessa kuvattiin satunnaistamisprosessi, 4 tutkimuksessa prosessi oli osittain kuvattu, ja 4 tutkimuksessa ei raportoitu, miten satunnaistaminen oli toteutettu. Kaikki tutkimukset olivat kaksoissokkoutettuja, mutta vain kolmessa kuvattiin sokkouttamisen toteutus (identtiset lääke- ja lumekapselit). Katsaus on vanhahko.
Meta-analyysissa «Dold M, Aigner M, Lanzenberger R ym. Antipsychotic...»2 vuodelta 2015 tutkittiin SRI-lääkkeiden (SSRI tai klomipramiini) augmentoimista psykoosilääkkeillä. Mukaan otettiin kaikki julkaistut ja julkaisemattomat kaksoissokkoutetut RCT:t, joissa oli SRI-lääkitykselle riittämättömän hoitovasteen saaneita OCD-potilaita. Tutkimuksissa tuli olla interventioryhmä (SRI + psykoosilääke) ja verrokkiryhmä (SRI + lume), ja SRI-annoksen ja lääkeaineen tuli säilyä muuttumattomana tutkimuksen ajan. Päävastemuuttujana toimi Y-BOCS-pisteiden muutos. Toissijaisena vastemuuttujana toimivat muutokset Y-BOCS-mittarin alaryhmissä, vasteen saaneiden osuus (≥ 35 % Y-BOCS-vähenemä), tutkimuksen lopettaneiden kokonaisosuus, tehon puutteen vuoksi lopettaneiden ja riittämättömän hoitovasteen vuoksi lopettaneiden osuus.
Meta-analyysissa oli 14 RCT:tä, joissa oli 491 SRI-hoidolle resistenttiä OCD-potilasta. Tutkimukset olivat kestoltaan 4–16 viikkoa (keskiarvo 8,71 ± 3,81 vk). Risperidonia tutki 4 tutkimusta (n = 132). Risperidoni vähensi Y-BOCS-pisteitä lumetta enemmän (Hedgesin g = -0,59; 95 % luottamusväli -1,06 – -0,11; P = 0,02).
Verkostometa-analyysissa «Zhou DD, Zhou XX, Li Y ym. Augmentation agents to ...»3 vuodelta 2019 tutkittiin SRI:lle (SSRI + klomipramiini) hoitoresistenttien OCD-potilaiden hoidon augmentaatiota. Mukaan otettiin tutkimukset, joissa potilailla oli primääri standardisoitujen diagnostisten kriteerien mukainen OCD-diagnoosi ja puutteellinen hoitovaste SRI-hoidolle. SRI:n ja tutkimuslääkkeen yhdistelmää verrattiin SRI:n ja joko lumeen tai toisen augmentaatiolääkkeen yhdistelmään. Interventioksi hyväksyttiin augmentaatio millä tahansa lääkeaineella. Kaikkien tutkimusten tuli olla kaksoissokkoutettuja. Hoitovastetta mitattiin Y-BOCS-pistemäärällä. Mukana oli 34 RCT:tä (n = 1 260). Tutkituin lääkeaineryhmä oli psykoosilääkkeet (47,1 %).
Ensisijaisessa analyysissa risperidoni oli lumetta tehokkaampi SSR-lääkkeiden augmentaatiohoitona (MD = -4,47; 95 % luottamusväli -8,75 – -0,17). Kun lähtötason Y-BOCS-pisteet huomioitiin, risperidonin kohdalla ero ei ollut enää tilastollisesti merkitsevä.
Verkostometa-analyysissa «Zhou DD, Zhou XX, Lv Z ym. Comparative efficacy an...»4 vuodelta 2019 tutkittiin SRI-lääkkeiden augmentaatiota psykoosilääkkeillä hoitoresistenteillä pakko-oireista häiriötä sairastavilla potilailla. Mukaan otettiin potilaat, joilla oli tunnustettujen diagnostisten kriteerien mukaan diagnosoitu pakko-oireinen häiriö ja riittämätön hoitovaste adekvaatin annoksen ja keston SRI-lääkehoidolle. Interventiona oli SRI-lääkitykseen lisätty psykoosilääkitys, jota verrattiin joko SRI:n ja lumeen tai SRI:n ja toisen psykoosilääkkeen yhdistelmään. Mukaan otettiin englanninkielisiä vertaisarvioituja RCT-tutkimuksia. Hoitovastetta seurattiin Y-BOCS-pistemäärällä ja siedettävyyttä haittavaikutuksien vuoksi lopettaneiden osuudella.
Mukana oli 20 RCT:tä, joissa oli 790 potilasta. Näistä 16 oli lumekontrolloituja tutkimuksia ja 4 suoria vertailuja (head-to-head). Tutkimuksista 3 oli yksöissokkoutettuja ja 17 kaksoissokkoutettuja. Tutkimukset olivat kestoltaan 4–16 viikkoa. Puolella tutkimuksista arvioitiin olevan suuri vinouman riski. Tutkimukset olivat huomattavan heterogeenisiä (SD = 3,97). Tutkitut psykoosilääkkeet olivat aripipratsoli, risperidoni, ketiapiini, olantsapiini, haloperidoli ja paliperidoni.
Risperidonia tutki samat 4 RCT:tä kuin aiemmin manituissa meta-analyyseissa. Lisäksi mukana oli kaksi aripipratsolin ja risperidonin suoraa vertailua ja yksi olantsapiinin ja risperidonin suora vertailu. Ensisijaisessa analyysissa risperidoni (MD = -4,45; 95 % luottamusväli -8,13 – -0,78) oli lumetta tehokkaampi. Kun suuren vinoumariskin tutkimukset jätettiin pois, risperidoni ei ollut enää lumetta tehokkaampi.
Yleiskommentti: Risperidonia tutkineissa tutkimuksissa keskimääräinen risperidonin annos oli 0,5–2,5 mg/vrk ja enimmäisannos 0,5–6 mg/vrk. RCT-tutkimukset olivat kestoltaan 6–8 viikkoa ja suorat vertailut 12 viikkoa.