Taiwanilaisessa prospektiivisessa yksikeskustutkimuksessa «Lin LJ, Chang FC, Chi H ym. The diagnostic value o...»1 tutkittiin alle 18-vuotiaita potilaita useammalla serologisella testillä, antigeeninosoituksella ja PCR-testillä verrattuna viljelyyn tavoitteena selvittää, mikä testi soveltuu parhaiten mykoplasman varhaiseen diagnostiikkaan. Mykoplasmapotilaiksi määriteltiin oireiset, thorax-röntgenlöydöspositiiviset ja mykoplasmaviljelypositiiviset potilaat (N = 56, mediaani-ikä 4,84 vuotta, vaihteluväli 1–17, 46 % poikia). Oireiden keston mediaani oli 5 vuorokautta. Verrattuna positiiviseen mykoplasmaviljelyyn yksikään vertailluista testeistä ei yksin riittänyt diagnosoimaan mykoplasmaa: 71 % potilaista oli positiivisia PCR-testillä, 48 % IgA-luokan vasta-ainetestillä, 46 % IgM-luokan vasta-ainetestillä, 11 % IgG-luokan vasta-ainetestillä ja 45 % antigeeninosoitukseen perustuvalla pikatestillä. Parhaan diagnostisen performanssin sai yhdistelmällä, jossa diagnostiseksi määriteltiin joko IgA-, IgM- tai PCR-positiivisuus (ROC-analyysissä AUC 0,86, sensitiivisyys 92 %, spesifisyys 80 %). Yhdistelmän positiivinen ennustearvo oli hyvä, 98 %, mutta negatiivinen ennustearvo huono, 50 %
Kolumbialaisessa poikkileikkausaineistossa «Copete AR, Vera C, Herrera M ym. Mycoplasma pneumo...»2 verrattiin avohoitopneumoniapotilaita (n = 525) ja oireettomia lapsia (n = 61, ikähajonta 1 kk –17 v). Keuhkokuumekohortissa 13,9 % oli mykoplasmapositiivisia. Positiiviseksi tulokseksi hyväksyttiin titterin lisääntyminen pariseerumeissa tai positiivinen PCR-tulos. Keuhkokuumeryhmän ja oireettomien ryhmän välillä ei ollut merkitsevää eroa akuuttivaiheen IgM-vasta-ainepositiivisuuden välillä (keuhkokuumeryhmästä 32,6 % oli IgM-positiivisia, oireettomista 40 %). Aineistossa positiivisen pariseerumin ja PCR-testin yhtäpitävyys oli hyvä (kappa 0,91), mutta ristiriitaiset testitulokset huomioon ottava kappaindeksi heikko 0,36 (95 % luottamusväli 0,1267–0,5024). IgM-testin konkordanssi PCR-tulokseen akuuttivaiheessa oli heikko: kappaindeksi oli 0,23 (95 % luottamusväli 0,1481–0,3023) ja 0,17 (95 % luottamusväli -0,0347–0,3710) kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen IgM-määrityksen suhteen.
Serbialaisessa prospektiivisessa yksikeskustutkimuksessa «Medjo B, Atanaskovic-Markovic M, Radic S ym. Mycop...»3 verrattiin IgM- ja IgG-serologiaa (pariseerumit) PCR-testiin. Tutkimuspotilaat olivat 1–15-vuotiaita kliinisesti ja radiologisesti avohoitopneumonian kriteerit täyttäviä, N = 166 (48 % tyttöjä), iän keskiarvo 6,35 vuotta (± 4,52). Tutkimuspotilaista 14,5 % (N = 24) täytti mykoplasmadiagnoosille asetetut diagnostiset kriteerit: oireet, radiologinen löydös ja jokin tutkimuksen kohteena olevista testeistä positiivinen. Mykoplasmapositiiviset potilaat olivat merkittävästi vanhempia kuin tutkimuskohortti keskimäärin ja useammin poikia. IgM-luokan vasta-aineet olivat positiivisia 82 %:lla potilaista, joilla oli positiivisella pariseeruminäytteellä varmistettu infektio, kun näyte oli otettu 8,7 ± 4,8 päivää oireiden alkamisen jälkeen.
Kiinalaisessa retrospektiivisessa tutkimuksessa «Wang L, Feng Z, Zhao M ym. A comparison study betw...»4 verrattiin multiplex-PCR-testiä ja partikkeliagglutinaatioon perustuvaa serologista testiä isossa lapsikohortissa (n = 3 146, mediaani-ikä 2,0 vuotta, hajonta 0,1–16 vuotta). Aineistoon valittiin radiologisesti varmistettua keuhkokuumetta sairastavat muuten terveet lapset. PCR-testi tehtiin yskös- tai imulimanäytteistä. PCR ja serologia olivat positiivisia 243 lapsella. Pariseerumi otettiin osasta lapsia (n = 26) tulovaiheessa ja aikaisintaan viikko sen jälkeen. Akuuttivaiheen positiivisen PCR:n ja serologian yhtäpitävyys oli korkeintaan kohtuullinen (kappa 0,68) koko aineistossa ja kouluikäisillä parempi (kappa = 0,783). Mikäli akuuttivaiheen serologiaa verrattiin PCR-testiin, serologian spesifisyys ja sensitiivisyys heikkenivät merkitsevästi alle 6-vuotiailla ja erityisesti alle 3-vuotiailla. Positiivisista pariseerumituloksista 92 % oli myös PCR-positiivisia.
Hollantilaisessa työssä «Spuesens EB, Fraaij PL, Visser EG ym. Carriage of ...»5 kerättiin ylähengitystie- ja seeruminäytteitä oireettomilta (n = 405, kohortin iän keskiarvo 4,76 vuotta, 34 % tyttöjä) ja ylähengitystieoireisilta lapsilta (n = 321, iän keskiarvo 3,48, tyttöjä 48 %) kahden vuoden aikana prospektiivisesti. PCR-testillä ei voitu todeta merkitsevää eroa oireettomien ja oireisten lasten välillä: oireettomista 21,2 % (95 % luottamusväli 17,2–25,2 %, n = 85) ja oireisista 16,2 % (95 % luottamusväli 12,2–20,2 %, n = 51) oli PCR-testillä positiivisia. Samoin IgM-luokan vasta-aineissa ei havaittu merkitsevää eroa oireisten ja oireettomien välillä: oireettomista 12,6 % (95 % luottamusväli 9,4–15,8 %, n = 43) ja oireisista 9,2 % (95 % luottamusväli 6,0–12,4 %, n = 26; p = 0,23) oli IgM-positiivisia. Yli 5-vuotiailla IgM-positiivisuus on merkitsevästi tavallisempaa. IgM-vasta-aineiden yhtäpitävyys PCR-tuloksen kanssa oli heikko kummassakin ryhmässä (oireettomien kappa 0,06 ja oireisten 0,12). 233:lta oireisen kohortin lapselta saatiin seurantaverinäyte serokonversion tutkimista varten. 11 %:lla oireisista lapsista luokka vaihtui IgM-vasta-aineista IgG-luokkaan, mutta yhtäpitävyys PCR-tuloksen kanssa oli heikko (kappa 0,10).
Aineistossa havaittiin selvä näytteenottoajankohdan vaikutus positiiviseen tulokseen, ja tutkimuksen suoritusaikana mykoplasman ilmaantuvuus vaihteli voimakkaasti, mikä vaikuttanee tuloksiin.
Espanjalaisessa prospektiivisessa tutkimuksessa «Blanco S, Fuenzalida L, Bas A ym. Comparison of 2 ...»6 verrattiin kahta kaupallista PCR-testiä ja partikkeliagglutinaatioon perustuvaa serologista testiä akuuttivaiheen diagnostiikassa. Vertailutestinä oli kaikista potilaista analysoitu 4–6 vuorokautta ensimmäisen näytteen jälkeen otettu toipilasnäyte. Koko aineiston koko oli n = 145, mediaani-ikä 3,2 vuotta (hajonta 3 kk –18 v, n = 70 poikia). Näytteet kerättiin ensiapuun tulleilta hengitystieoireisilta lapsilta (n = 126) ja oireettomat kontrollit ajanvarausvastaanotolle tulleista lapsista (n = 19). Potilaskohortista n = 32 oli serokonversion perusteella mykoplasmapositiivisia, potilaiden mediaani-ikä oli 6 vuotta (hajonta 1–18 vuotta). Akuuttivaiheessa käytetty RT-PCR-testi oli herkempi kuin serologia (94 % Cepheid-PCR, serologia 81 %). Yksi seronegatiivinen ensiapuryhmän potilas oli PCR-positiivinen.
Korealaiseen retrospektiiviseen tutkimukseen «Kim NH, Lee JA, Eun BW ym. Comparison of polymeras...»7 sisällytettiin sairaalahoidettuja alahengitystiepotilaita, joista oli saatavilla imulima- tai seeruminäyte. Aineistoa oli kahden epidemiakauden ajalta. 234 lasta sisällytettiin aineistoon, näistä 55 % oli poikia. Iän keskiarvo aineistossa oli 55 kuukautta, vaihteluväli 6 kuukautta – 16 vuotta. 25 %:lla potilaista oli jokin krooninen sairaus. Nuoremmissa ikäryhmissä seropositiivisuustaso jäi alhaisemmaksi ja useammin nämä potilaat olivat positiivisia vain PCR-testillä mitattuna. Suurilla vasta-ainetittereillä ja positiivisella PCR-tuloksella oli hyvä yhtäpitävyys diagnostiikassa. PCR oli sensitiivisempi diagnosoimaan mykoplasmapneumonian.