Vuonna 2015 päivitetty Cochrane-katsaus «Birks JS, Chong LY, Grimley Evans J. Rivastigmine ...»1 käsitteli pääosin rivastigmiinin tehoa ja turvallisuutta lumeeseen verrattuna joko peroraalisilla (suun kautta otettavilla) 9–12 mg:n päiväannoksilla tai iholle asetettavalla 9,5 mg/vrk laastarilla. Mukaan otettiin englanninkieliset satunnaistetut ja kontrolloidut kaksoissokkotutkimukset, joiden kesto oli vähintään 12 viikkoa. Mukana oli myös rivastigmiinin eri lääkemuotoja vertailevia tutkimuksia. Mukaan otettiin yhteensä 13 tutkimusta, joiden kesto oli 12–52 viikkoa. Vanhemmat tutkimukset käsittelivät rivastigmiinin peroraalista käyttöä 12 mg:n päiväannokseen asti ja vuoden 2007 jälkeen julkaistut transdermaalista (ihon kautta imeytyvää) laastarimuotoa vahvuuksilla 4,6, 9,5 ja 17,7 mg/vrk. 7 suurimpaan tutkimukseen osallistui 3 450 potilasta. Kaikki tutkimukset olivat monikeskustutkimuksia (ainakin 2 suuressa tutkimuksessa oli mukana myös suomalainen keskus), ja potilailla oli diagnosoitu lievä tai keskivaikea Alzheimerin tauti. Tutkittavien potilaiden ikä oli keskimäärin 75 vuotta. Riski tulosten vääristymisestä satunnaistamisen tai potilaiden jakautumisen takia arvioitiin kaikissa tutkimuksissa vähäiseksi, mutta keskeyttämisten osalta riski oli epäselvä 4 tutkimuksessa, vähäinen 1:ssä ja suuri 2:ssa.
Kognition osalta tulosta arvioitiin ADAS-cog-testillä 26 viikon hoidon jälkeen 6 tutkimuksessa (yhteensä 3 232 potilasta) ja MMSE-testillä 6 tutkimuksessa (3 205 potilasta). Keskimääräinen ero lääkehoito- ja lumeryhmän välillä oli ADAS-cog-testissä 1,79 pistettä ja MMSE-testissä 0,74 pistettä lääkehoitoryhmän eduksi. Arvioinnissa oli mukana sekä suun kautta otettava että laastarimuodossa ihon kautta annosteltu lääkitys. Tulosta pidettiin luotettavana (GRADE: kohtalainen) ja luotettavuutta arvioitiin vähentävän lähinnä tutkimuksen keskeyttäneiden määrä, mikä oli suurempi lääkehoitoryhmässä.
Päivittäisen toimintakyvyn osalta tutkimuksissa oli käytetty erilaisia mittareita: Progressive Deterioration Scale (PDS), ADCS-ADL, Caregiver Assessment Scale (CAS) ja Nurse's Observation Scale for Geriatric Patients (NOSGER). Näillä asteikoilla arvioituna päivittäisessä toimintakyvyssä nähtiin 0,2 SD:n ero rivastigmiiniryhmän eduksi. Tätä pidetään pienenä tehona (efektikoko), ja tutkimusten luotettavuus oli GRADE-arvioinnin mukaan kohtalainen. Katsauksessa ei otettu kantaa edellä mainittujen asteikkojen herkkyyteen, mutta vain ADCS-ADL pystyy havaitsemaan eroja myös Alzheimerin taudin lievässä vaiheessa, muut lähinnä keskivaikeassa ja vaikeassa vaiheessa.
Yleisvaikutelman osalta arviointimenetelmiä olivat muun muassa Clinician's Interview-Based Impression of Change (CIBIC Plus), Global Deterioration Scale (GDS) ja Clinical Global Impression of Change (CGIC). Ero lumelääkeryhmän ja lääkehoitoryhmän välillä oli lääkehoitoryhmän eduksi OR 0,68 (95 % luottamusväli 0,58–0,8) ja luotettavuus (GRADE) kohtalainen.