Laajassa monikeskustutkimuksessa «Harper L, Fumagalli GG, Barkhof F ym. MRI visual r...»1 arvioitiin magneettikuvauksen (MK) osuvuutta ja käytettiin 184:n post mortem -varmistetun dementiapotilaan patologisia löydöksiä kultaisena standardina. Aineiston potilailla oli varmistettu diagnoosiksi Alzheimerin tauti (n = 101), Lewyn kappale -dementia (n = 28) tai otsa-ohimolohkorappeuma (n = 55). Lisäksi aineistoon kuului 73 tervettä kontrollia. Potilaille oli tehty elinaikanaan aivojen MK, joka sisälsi T1-painotteisen volymetrisen 3D-kuvasarjan. Kuvaukset oli toteutettu eri sairaaloissa, ja kuvauksia oli tehty 3 eri laitevalmistajan laitteilla (Philips, GE, Siemens) eri kenttävoimakkuuksilla (1.0T, 1.5T, 3.0T). 6 eri kokenutta asiantuntijaa arvioi sokkoutettuina MK-löydökset ja asetti todennäköisimmän diagnoosin, ja lisäksi löydökset arvioitiin volymetrisellä tekoälypohjaisella analyysimenetelmällä (Statistical Parametric Mapping). Tutkimuksessa validoitiin 6 erilaista strukturaalista luokitteluasteikkoa eri aivoalueiden atrofian arvioinnissa: a) 5-portaista temporaalilohkon etuosan arviointiasteikkoa «Davies RR, Kipps CM, Mitchell J ym. Progression in...»2, «Kipps CM, Davies RR, Mitchell J ym. Clinical signi...»3; b) 5-portaista mediaalisen temporaalilohkon atrofian (MTA) arviointiasteikkoa «Scheltens P, Leys D, Barkhof F ym. Atrophy of medi...»4, «Dubois B, Feldman HH, Jacova C ym. Research criter...»5; c) 4-portaista posteriorisen atrofian arviointiasteikkoa «Koedam EL, Lehmann M, van der Flier WM ym. Visual ...»6, «Lehmann M, Koedam EL, Barnes J ym. Posterior cereb...»7; ja d) aivojen etuosien atrofiaa arvioivaa orbitofrontaalisen alueen, anteriorisen pihtipoimun ja frontoinsulaarisen alueen arviointiasteikkoa «Davies RR, Scahill VL, Graham A ym. Development of...»8, «Fumagalli GG, Gordon E, Harper L ym. 9th Internati...»9.
Asiantuntijoiden asettamissa diagnooseissa todettiin erinomainen osuvuus (noin 90 %) erotettaessa Alzheimerin tauti ja otsa-ohimolohkorappeuma kontrollipotilaista, kun taas Lewyn kappale -dementiaa sairastavat potilaat erotettiin kontrolleista noin 70 % osuvuudella. Eri tautiryhmät pystyttiin erottamaan toisistaan hyvällä osuvuudella (70–80 %). MTA-atrofian luokittelu auttoi parhaiten tunnistamaan Alzheimerin tautia sairastavat ja Lewyn kappale -dementiaa sairastavat potilaat. Lukijoilla kului noin 3 minuuttia lisäaikaa 6 luokitteluasteikon arvioinnissa. Toistettavuus oli paras MTA-atrofian arvioinnissa, mutta myös posterisen ja anteriorisen atrofian arvioinnissa toistettavuus oli hyvä. Volymetrisen analyysiohjelman tulokset korreloivat hyvin vastaavien alueiden visuaalisiin arviointeihin.
Useita visuaalisia aivoatrofian luokitteluasteikkoja on kuvattu kirjallisuudessa 1990-luvun alusta lähtien. Tämä hyvin toteutettu tutkimus osoitti, että rutiininomaisen aivojen MK:n systemaattinen arviointi tarkasti kuvattuja luokittelukriteereitä noudattaen on varsin luotettavaa ja korreloi hyvin post mortem osoitettuun aivoatrofiaan tietyillä aivoalueilla, jotka ovat alttiita dementiapatologialle. Kun näitä luokitteluasteikoita käytettiin yksittäin tai yhdistettiin tekoälypohjaiseen analyysiohjelmistoon, saavutettiin rakenteellisen MK:n arvioinnissa hyvä diagnostinen osuvuus.
Luokitteluasteikkojen käyttö ei merkittävästi pidentänyt arviointiaikaa eivätkä ne aiheuttaneet merkittäviä lisäkustannuksia, joten ne soveltuvat hyvin kliiniseen normaalikäytäntöön.
Kommentti:
MK mahdollistaa sekä yleisen että regionaalisen aivoatrofian tarkan arvioinnin. Useimmiten radiologi arvioi MK-löydökset visuaalisesti. Hyvin toteutettu monikeskustutkimus sovelsi useita kirjallisuudessa kuvattuja aivoatrofian strukturoituja luokittelumenetelmiä dementiapotilaiden aineistossa, jossa diagnoosit oli varmistettu post mortem. Näiden menetelmien ottaminen kliiniseen rutiinikäyttöön (etenkin käytettäessä automaattisia menetelmiä) tarjoaa nopean, yksinkertaisen ja luotettavan mahdollisuuden saada arvokasta diagnostista tietoa rutiininomaisesta rakenteellisesta MK:sta. Kannattaa huomata, että MK:n tarkka luokittelu tarjosi tässä tutkimuksessa samantasoisen diagnostisen osuvuuden kuin oli raportoitu PET-tutkimuksista, vaikka menetelmät arvioivatkin tautiprosessia eri tarkastelukulmasta.