Pappalardon ym. «Pappalardo A, D'Amico E, Leone C, ym. Inpatient ve...»1 tutkimuksessa Italiassa satunnaistettiin 146 MS-potilasta kolmeen ryhmään. EDSS 4,0–8,0. Ryhmä A sai yksilöllistettyä avokuntoutusta polikliinisesti 5 x 60 minuuttia viikossa 5 viikon ajan. Ryhmä B osallistui 5 viikon laitoskuntoutukseen ja sai tämän aikana 60 x 60 minuuttia yksilöllistä kuntoutusta, ja ryhmä C ei saanut kuntoutusta tutkimuksen aikana. Sokkoutettu tutkija arvioi kaikki potilaat tutkimuksen alussa sekä 40 päivän kohdalla. Mittareina olivat Functional Independence Measure (FIM) sekä 36-Health Survey Questionnaire (SF-36).
Sekä ryhmä A (avokuntoutus) että ryhmä B (laitoskuntoutus) paransivat FIM-pisteitään tilastollisesti merkitsevästi. Ryhmä A:lla myös SF-36-elämänlaatumittarin tulokset kohenivat.
Hvidin ym. «Hvid LG, Gaemelke T, Dalgas U, ym. Personalised in...»2 tutkimuksessa 142 MS-potilasta osallistui 4 viikon intensiiviseen yksilöllistettyyn laitoskuntoutukseen. Potilaiden EDSS oli 2,5–7,5 ja ikä 24–65 vuotta. Keksimääräinen aika MS-diagnoosista oli 12 vuotta. Kuntoutus sisälsi 4 viikkoa / 20 päivää intensiivistä harjoittelua laitosoloissa: noin 90 minuuttia ohjattua harjoittelua ja yhteensä 130 minuuttia harjoittelua per arkipäivä. Tutkimuksessa mitattiin 6:ta fyysisen toimintakyvyn osa-aluetta ennen kuntoutusjaksoa, uloskirjauksen yhteydessä sekä 6 kuukauden kohdalla. 142 potilasta aloitti, 137 kävi uloskirjaustestit ja 126 suoritti myös 6 kuukauden kontrollitestit. Potilaat olivat eri ikäisiä, ja heillä oli eri MS-fenotyyppejä. Osalla potilaista oli tautiin vaikuttava lääkitys, osalla ei.
Tilastollisesti merkitsevää ja kliinisesti merkittäväksi arvioitua parannusta saavutettiin lähes kaikilla mittareilla arvioituna (kliinisesti merkittävää ei NHPT:n osalta). Paranema säilyi kohtuullisesti 6 kuukauden kontrolliin saakka, muttei enää silloin ylittänyt kliinisen merkitsevyyden kynnysarvoa. Huomionarvoista on, että alaryhmäanalyysissä 6 minuutin kävelytestin tulos ei parantunut seuraavilla alaryhmillä: EDSS 6,0–7,5 ja ikä 60–65 vuotta.
Salhofer-Polanyin ym. «Salhofer-Polanyi S, Windt J, Sumper H, ym. Benefit...»3 tutkimuksessa Itävallassa kerättiin laitoskuntoutuksen tehotutkimukseen lehti-ilmoituksella 21 MS-potilaan joukko. Potilaat satunnaistettiin kahteen kaltaistettuun ryhmään. Lopullisessa tutkimuksessa oli 19 potilasta, joista 10 osallistui interventioryhmään ja 9 oli verrokkina odotuslistalla. Potilaiden EDSS oli 4,0–6,5.
Interventioryhmä osallistui 3 viikon laitoskuntoutukseen, joka sisälsi fysioterapiaa 60–120 minuuttia vuorokaudessa 5 päivänä viikossa, toimintaterapiaa 3 x 30 minuuttia viikossa, neuropsykologin ohjausta sekä muita palveluita yksilöllisen tarpeen perusteella.
Sokkoutettu tutkija arvioi potilaiden fyysisen toimintakyvyn11:llä eri mittarilla alussa ja 15 viikon kohdalla (interventioryhmällä 12 viikkoa kotiutumisesta, odotusjoukolla ei väliajalla mitään interventiota). 6 minuutin kävelytestin, 50 metrin kävelytestin ja kävelynopeuden tulokset paranivat interventioryhmällä tilastollisesti merkittävästi.
Storrin ym. «Storr LK, Sørensen PS, Ravnborg M. The efficacy of...»4 kaksoissokkoutetussa, satunnaistetussa tutkimuksessa Tanskassa selvitettiin moniammatillisen laitoskuntoutuksen hyötyjä vakaan vaiheen MS-taudin hoidossa. Rekisterin pohjalta rinnakkaisryhmiin kaltaistetuista potilasjoukoista rekrytoitiin tutkimukseen halukkaat puhelimitse.
Interventioryhmässä oli 38 ja verrokkiryhmässä 52 osallistujaa. Molemmissa ryhmissä EDSS:n mediaani oli 6,5 ja sairastamisaika keskimäärin 9 vuotta. Eri tautityypit olivat samankaltaisesti edustettuina ryhmien välillä. Kummassakin ryhmässä valtaosalla potilaista oli meneillään avofysioterapia ennen laitoskuntoutusjaksoa (tyypillisesti 1–2 sessiota viikossa).
Laitoskuntoutuksen kesto oli keskimäärin 35 vuorokautta. Laitoskuntoutus sisälsi ohjattua fysioterapiaharjoittelua 45 minuuttia 5 kertaa viikossa, toimintaterapiaa 30 minuuttia 3 kertaa viikossa sekä omatoimista harjoittelua 30–60 minuuttia päivittäin. Sokkoutettu neurologi tutki potilaat kotikäynnillä kahdesti 10 viikon välein sekä interventio- että kontrolliryhmässä. Interventioryhmässä ensimmäinen tutkimus oli 2–3 viikkoa ennen kuntoutusjaksoa ja toinen 2–3 viikkoa kuntoutusjakson jälkeen.
Ryhmien välillä ei ollut todettavissa tilastollisesti merkitseviä eroja minkään lopputulosmuuttujan osalta.