Tutkimukseen «Ponikowski P, Kirwan BA, Anker SD, ym. Ferric carb...»1 osallistui 1 108 sydämen vajaatoimintapotilasta (LVEF < 50 %), jotka olivat sairaalassa vajaatoiminnan pahenemisvaiheen takia ja joilla oli määritelmän mukainen (ferritiini < 100 µg/l tai ferritiini < 300 µg/l ja transferriinisaturaatio < 20 %) raudanpuute. Potilaiden keski-ikä oli 71 vuotta, ja sukupuolijakauma melko tasainen. Lähtötilanteessa potilaat olivat oireisia (95 % NYHA-luokka II–III), LVEF keskimäärin 33 % ja Hb keskimäärin 123 g/l.
Potilaat satunnaistettiin saamaan 2 annosta (ennen kotiutusta sairaalasta sekä 6 viikon kohdalla) joko i.v. ferroksikarbomaltoosia (FCM) 500 mg tai lumelääkettä. Lisäannoksia annettiin viikolla 12 ja viikolla 24 edelleen raudanpuutteessa oleville (Hb 80–150 g/l).
Potilaita seurattiin yhteensä 52 viikkoa. Ensisijainen yhdistetty päätetapahtuma oli kuolema sydän- ja verisuonisairauksiin sekä kaikki sydämen vajaatoiminnasta johtuvat sairaalahoitojaksot. Toissijaisia päätetapahtumia oli useita.
Rautahoitoa saaneilla oli 21 % pienempi riski ensisijaiseen päätetapahtumaan (RR 0,79, 95 % luottamusväli 0,62–1,01, p = 0,059). Toissijaisista päätetapahtumista ensimmäisen sydämen vajaatoiminnasta johtuvan sairaalahoitojakson ja CV-kuoleman yhdistelmä väheni merkittävästi FCM:ää saaneilla potilailla (HR 0,80, 95 % luottamusväli 0,66–0,98) kuten myös sydämen vajaatoiminnasta johtuvien sairaalahoitojaksojen kokonaismäärä (RR 0,74, 95 % luottamusväli 0,58–0,94). Kardiovaskulaarikuolleisuudessa ei ollut eroa ryhmien välillä.
Tutkimukseen «Kalra PR, Cleland JGF, Petrie MC, ym. Intravenous ...»2 osallistui 1 157 potilasta (LVEF < 45 %), ja raudanpuute määriteltiin ferritiini < 100 µg/l tai transferriinisaturaatio < 20 % mukaan. Potilaiden keski-ikä oli 73 vuotta ja 1/4 heistä oli naisia, ja 98 % NYHA II–III luokan oireisuus. Tutkimukseen osallistuvien Hb oli keskimäärin 121 g/l.
Potilaat satunnaistettiin saamaan i.v. rauta (III) derimaltoosia (painon mukaisin annoksin) tai tavanomaista hoitoa (ilman suonensisäistä rautaa). Rautahoitoon satunnaistetun ryhmän rautainfuusio toistettiin (4 kuukauden välein), jos ferritiini oli < 100 µg/l tai transferriinisaturaatio < 25 % (ja ferritiini < 400 µg/l). Keskimääräinen seuranta-aika oli 2,7 vuotta.
Ensisijainen päätetapahtuma oli kardiovaskulaarikuolleisuus ja sydämen vajaatoiminnasta johtuvien sairaalahoitojen kokonaismäärä (yhdistetty päätetapahtuma).
Ensisijaisen päätetapahtuman ilmaantuvuus rautahoidon ryhmässä oli 22,7/100 potilasvuotta ja 27,5/100 potilasvuotta tavanomaisen hoidon ryhmässä (RR 0,82, 95 % luottamusväli 0,66–1,02). Tutkimuksessa oli lukuisia toissijaisia päätetapahtumia, joissa ei pääsääntöisesti havaittu eroja ryhmien välillä.
Tutkimukseen «Mentz RJ, Garg J, Rockhold FW, ym. Ferric Carboxym...»3 osallistui 3 605 potilasta (LVEF < 40 %), ja raudanpuute määriteltiin ferritiini < 100 ug/l tai transferriinisaturaatio < 20 % (jos ferritiini 100–300 ug/l) mukaan. Potilaiden keski-ikä oli 69 vuotta ja 1/3 heistä oli naisia, ja 98 % NYHA II-III luokan oireisuus. Tutkimukseen osallistuvien Hb oli keskimäärin 126 g/l.
Potilaat satunnaistettiin saamaan i.v. FCM tai lumelääkettä, ja annos toistettiin 6 kuukauden välein, jos raudanpuute oli edelleen todettavissa. Keskimääräinen seuranta-aika oli 1,9 vuotta.
Ensisijainen päätetapahtuma sisälsi kolme muuttujaa, joita tarkasteltiin seuraavassa järjestyksessä: kardiovaskulaariokuolema 12 kuukauden kuluessa, sydämen vajaatoiminnasta johtuvien sairaalahoitojen määrä 12 kuukauden kuluessa ja 6 minuutin kävelytestin tulos 6 kuukauden kohdalla. 12 kuukauden seurannan aikana kuolemia oli FCM ryhmässä 8,6 % ja lumeryhmässä 10,3 % ja vajaatoiminnasta johtuvia sairaalahoitoja oli i.v. FCM ryhmässä 297 ja lumeryhmässä 332 kappaletta. 6 minuutin kävelytestin tuloksessa 6 kuukauden kohdalla ryhmien välillä oli vain hyvin pieni ero. Toissijaisissa päätetapahtumissa ei seurannassa havaittu ryhmien välillä merkitsevää eroa
Meta-analyysi on tehty «Ponikowski P, Mentz RJ, Hernandez AF, ym. Efficacy...»4 kolmesta satunnaistetusta ja sokkoutetusta tutkimuksesta (4 501 sydämen vajaatoimintapotilasta, LVEF < 50 % ja raudanpuute) jossa verrattiin suonensisäinen FCM lumehoitoon. Potilaiden keski-ikä oli 68 vuotta, puolet heistä oli naisia. Potilasaineistossa LVEF oli keskimääräin 34 %, Hb oli keskimäärin 121 g/l ja valtaosalla NYHA II-III luokan oireisuus (98 %). Seuranta-aika oli 52 viikkoa.
Kardiovaskulaarikuolleisuuden ja sydämen vajaatoiminnasta johtuvien sairaalahoitojen yhdistetty päätetapahtuma esiintyi vähemmän FCM ryhmässä lumeeseen verrattuna RR 0,86; 95 % CI 0,75–0,98. Tulos selittyy ensisijaisesti vajaatoiminnasta johtuvien sairaalahoitojen määrän vähenemisellä FCM ryhmässä (7,3/100 potilasvuotta) lumehoitoon (19,1/100 potilasvuotta) verrattuna (RR 0,41, 95 % CI 0,23–0,73).
Yleiskommentti: Toisenkin meta-analyysin «Graham FJ, Pellicori P, Kalra PR, ym. Intravenous ...»5 perusteella kardiovaskulaarikuolleisuuden ja sydämen vajaatoiminnasta johtuvien sairaalahoitojaksojen yhdistelmäpäätetapahtuma vähenee i.v. rautahoitoa saaneilla (RR 0,75; 95 % luottamusväli 0,61–0,93). Tulos perustuu ensisijaisesti sairaalahoitojaksojen määrän vähenemiseen (RR 0,67; 95 % luottamusväli 0,47–0,97), kun taas vaikutus kardiovaskulaarikuolleisuuteen ja kokonaiskuolleisuuteen on epävarma.
Tehtyjen satunnaistettujen tutkimusten välillä ensisijainen päätetapahtuma vaihtelee ja lisäksi on eroja potilasaineistossa, i.v. raudan annosteluprotokollassa sekä seurannan pituudessa. Vaikka kertynyt tieto kokonaisuudessaan viittaa siihen että i.v. rautahoito raudanpuutteisille sydämen vajaatoimintapotilaille vähentää sairaalahoitojaksoja noin vuoden seurannassa, tarvitaan vielä tarkennuksia optimaaliseen potilasvalintaan sekä annosteluun.