Laajan vuonna 2022 julkaistun meta-analyysin «Edwards JJ, O'Driscoll JM. Exercise Training in He...»1 pohjaksi tehtiin kattava systemaattinen haku vuosina 1990–2022 julkaistuista tutkimuksista. Mukaan meta-analyysiin otettiin ne aikuispotilaiden tutkimukset (mukaan otettiin myös kontrolloimattomia tutkimuksia), jotka raportoivat 4 viikon – 6 kuukauden kestävyysharjoittelun vaikutuksia seuraaviin muuttujiin: maksimaalinen hapenottokyky (peakVO2), 6 minuutin kävelytestin tulos (6MWD), Minnesota Living with Heart Failure Questionnaire (MLHFQ), Kansas City Cardiomyopathy Questionnaire (KCCQ) ja vasemman kammion ejektiofraktio (LVEF). Lisäksi analysoitiin myös sydämen diastolista toimintaa kuvaavat parametrit, BNP- ja NTproBNP-pitoisuudet, seurannan aikana olleet sairaalahoitojaksot ja kuolleisuus.
Lopulliseen analyysiin sisällytettiin 99 tutkimusta (11 HFpEF and 82 HFrEF), joiden yhteenlaskettu potilasmäärä oli 11 081.
HFpEF-potilaiden analyysi osoitti merkittävästi parantuneita tuloksia seuraavissa muuttujissa: peak VO2 (weighted mean difference: 2,333 ml·min-1.kg-1; 95 % luottamusväli 1,73–2,94, I2 (%) 0,0, Pfixed < 0,001), 6MWD (WMD: 35,396 m; 95 % luottamusväli 20,28–50,51, I2 (%) 17,1, Pfixed < 0,001), MLHFQ (WMD: -10,932; 95 % luottamusväli -16,01–5,86, I2 (%) 71,1, Prandom < 0,001), KCCQ (WMD: 3,71; 95 % luottamusväli 0,22–7,20, I2 (%) 0, Pfixed = 0,037) ja E/e' (WMD: -1,709; 95 % luottamusväli -2,91–0,51, Prandom = 0,005).
HFrEF-potilaiden analyysi osoitti merkittävästi parantuneita tuloksia seuraavissa muuttujissa: peak VO2 (WMD: 3,050 ml·min-1.kg-1; 95 % luottamusväli 2,58–3,52), I2 (%) 94, Prandom < 0,001), 6MWD (WMD: 37,30 m; 95 % luottamusväli 26,53–48,07), I2 (%) 91, Prandom < 0,001), MLHFQ (WMD: -8,20; 95 % luottamusväli -11,90–4,50), I2 (%) 98,1, Prandom < 0,001), LVEF (WMD: 2,677 %; 95 % luottamusväli 1,01–4,34, Prandom = 0,002), BNP/NTproBNP (SMD: -1,349; 95 % luottamusväli -02,13–0,57, Prandom < 0,001.
Päätetapahtuma-analyysi tehtiin vain HFrEF-populaatiossa. Merkittävää vaikutusta sairaalahoitoihin, kuolleisuuteen tai yhdistelmäpäätetapahtumiin ei todettu.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kestävyysharjoittelu paransi merkittävästi suorituskykyä (exercise capacity) ja elämänlaatua sekä HFpEF- että HFrEF-potilailla. HFpEF-potilailla diastolista toimintaa mittaava indeksi E/e' parani merkittävästi, kun taas HFrEF-potilailla LVEF ja NTproBNP/BNP paranivat merkittävästi. Kestävyysharjoittelu ei vaikuttanut sairaalahoitoihin tai kuolleisuuteen lyhyessä seurannassa.
Kommentti:
Tutkimuskirjallisuuden liikuntainterventioiden yksityiskohtaisessa kuvaamisessa on puutteita, mikä vaikeuttaa tulosten soveltamista käytäntöön. Toisessa systemaattisessa katsauksessa kannustetaan kuvaamaan adekvaatit yksityiskohdat julkaisuissa nykyistä paremmin «Harwood AE, Russell S, Okwose NC, ym. A systematic...»2.
Cochrane-katsaus «Santiago de Araújo Pio C, Chaves GS, Davies P, ym....»3 tarkasteli niitä keinoja, joilla voitaisiin lisätä potilaiden osallistumista ja adherenssia liikuntaharjoitteluun. Sitouttamiskeinot vaihtelevat merkittävästi tutkimuksesta toiseen, mikä heikentää tutkimusnäytön laatua. Lisätutkimusta tarvitaan etenkin siitä, millä keinoilla potilaat pysyisivät harjoittelun piirissä koko suunnitellun ajan.