10 RCT-tutkimuksesta koostuva meta-analyysi «Sahlollbey N, Lee CKS, Shirin A, ym. The impact of...»1 selvitti moniammatillisten (interdisciplinary) palliatiivisen hoidon ohjelmien vaikutusta sairaalahoidon tarpeeseen, kuolleisuuteen, sydämen vajaatoiminnan oireisiin ja elämänlaatuun. Tutkimuksissa oli mukana yhteensä 1 050 sydämen vajaatoimintapotilasta. Tavanomaiseen hoitoon verrattuna tavallisen hoidon ja palliatiivisen hoidon yhdistelmä vähensi sairaalahoidon tarvetta (odds ratio (OR) 0,56; 95 % luottamusväli 0,33–0,94; neljä tutkimusta), paransi elämänlaatua (standardized mean difference (SMD) 0,25; 95 % luottamusväli 0,06–0,45, seitsemän tutkimusta) ja vähensi oireita (SMD -0,29; 95 % luottamusväli -0,54–0,03; kolme tutkimusta). Kuolleisuudessa ei ollut eroa.
PAL-HF «Rogers JG, Patel CB, Mentz RJ, ym. Palliative Care...»2 on suurin meta-analyysiin sisältynyt monikeskustutkimus, jossa oli mukana 150 potilasta. Tavanomaisen hoidon ryhmään verrattuna palliatiivinen hoito paransi merkittävästi elämänlaatua (KCCQ p = 0,030, FACIT-Pal, p =0,035), vähensi masennusoireita (p = 0,020) ja ahdistuneisuutta (p = 0,048) ja paransi henkilön vakaumuksen mukaista hengellistä hyvinvointia (p = 0,027).
Kommentti:
Vaikka organisoidusta palliatiivisesta hoidosta on selkeästi hyötyä sydämen vajaatoiminnan loppuvaiheessa, vain harvat potilaat pääsevät sen piiriin. Tähän on syynä erityisesti sydämen vajaatoiminnan loppuvaiheen tunnistamisen haaste ja ennusteen arvioimisen vaikeus «Egídio de Sousa I, Pedroso A, Chambino B, ym. Pall...»3.