Cochrane-katsauksessa «Hartmann-Boyce J, Theodoulou A, Farley A, ym. Inte...»1 selvitettiin painnonnousun vähentämiseen joko suoraan tai epäsuorasti tähtäävien interventioiden vaikutuksia tupakoinnin lopettamiseen ja tupakoinnin jälkeisen painonnousun ehkäisemiseen.
Liikuntainterventiot määriteltiin painonnousuun epäsuorasti vaikuttaviksi interventioiksi, ja niiden kohdalla päätetapahtumana tarkasteltiin ainoastaan painonnousua, joka ilmaistiin keskimääräisenä kehonpainon muutoksena (kg) hoidon päättyessä, 6 kuukauden ja 12 kuukauden kuluttua. Katsaukseen otettiin mukaan 4 liikuntaan kytkeytyvää kokeellista tutkimusta (N = 404). Liikuntaa arvioivista 2 tutkimusta vertasi liikunta + neuvonta ryhmää ryhmään, joka sai vain neuvontaa. 2 muuta tutkimusta vertasi nikotiinikorvaushoito + neuvonta + liikunta ryhmää ryhmään, joka oli muuten samanlainen, mutta ei sisältänyt liikuntaa.
Mikään tutkimuksista ei osoittanut, että hoidon päättyessä liikuntainterventio olisi merkitsevästi vaikuttanut painon muutokseen (yhdistetty estimaatti -0,25 kg; 95 % luottamusväli -0,78–0,29). Sen sijaan 3 tutkimuksesta (N = 182) yhdistetty päätemuuttujan estimaatti osoitti, että 12 kuukauden seurannassa liikuntaa sisältävissä ryhmissä oli merkitsevästi pienempi painon nousu (yhdistetty estimaatti -2,07 kg; 95 % luottamusväli -3,78 – -0,36).
Katsauksessa arvioitiin myös vieroituslääkkeiden, laihdutuslääkkeiden ja erittäin vähäenergisen dieetin vaikutuksia vieroittujan painonnousuun. Vähäenerginen dieetti hillitsi painon nousua vieroituksen ajan, mutta vuoden kohdalla hyötyä ei enää todettu (1 tutkimus, N = 287). Samoin kävi intensiivisessä painon hallinnan ohjauksessa (4 tutkimusta, N = 530).
Vieroituslääkkeitä koskevissa tutkimuksissa saatiin seuraavia tuloksia: bupropioni (10 tutkimusta, N = 1 098) vähensi painon nousua -1,01 kg (95 % luottamusväli -1,35 kg – -0,67 kg) hoidon päättyessä, mutta 12 kuukauden kohdalla ei eroa enää ollut (7 tutkimusta, N = 471). Varenikliini (14 tutkimusta, N = 2 566) vähensi painon nousua -0,23 kg (95 % luottamusväli -0,53 – -0,06 kg) hoidon päättyessä, mutta 12 kuukauden kohdalla ei eroa ollut (3 tutkimusta, N = 237). Nikotiinikorvaushoito (21 tutkimusta, N = 2 784) vähensi painon nousua -0,52 kg (95 % luottamusväli -0,99 – -0,05 kg) hoidon päättyessä, mutta 12 kuukauden kohdalla ei eroa ollut (17 tutkimusta, N = 1 463).
Vanhempi Cochrane-katsaus «Spring B, Howe D, Berendsen M, ym. Behavioral inte...»2 sisälsi satunnaistettuja kokeellisia käyttäytymisen muutokseen tähtääviä tutkimuksia, jotka oli suunniteltu tupakoinnin lopettamiseen ja sen jälkeisen painon nousun rajoittamiseen ja joissa vertailu tapahtui ainoastaan tupakoinnin lopettamiseen pyrkiviin. Tutkittavien tuli olla säännöllisesti tupakoivia ja iältään 18–70-vuotiaita. Vieroitukseen käytettävät lääkkeet hyväksyttiin vain, jos niitä käytettiin samalla tavalla molemmissa ryhmissä. Kirjallisuushaku päättyi marraskuuhun 2007. Meta-analyysiin päätyi 10 tutkimusta. Painon ja tupakoinnin muutoksia seurattiin lyhyellä ja pitkällä (≥ 6 kk) tähtäimellä. Tupakoimattomuus todennettiin joko ilmoituksella ja biologisilla testeillä, jos mahdollista käyttäen kriteerinä jatkuvaa tupakoimattomuutta tai 7 päivän pisteprevalenssia.
Ryhmien välillä ei ollut eroa tupakoinnin lopettamisessa 6 kuukauden seurannassa (OR = 1,23, 95 % luottamusväli 0,85–1,79), vaikka lyhyellä tähtäimellä samanaikainen painonhallintaohjaus vaikutti myönteisesti.
Kommentti: Lääkkeiden vaikutus vieroitustuloksiin on niin suuri, että niiden mukana pitäminen meta-analyysissä mahdollisesti peittää alleen käyttäytymismuutoksiin tähtäävän tuen.