Takaisin

Lihasvoimaharjoittelun vaikutus tasapainoon lapsilla, joilla on kehityksellinen koordinaatiohäiriö (DCD)

Näytönastekatsaukset
Aulikki Lano, Helena Mäenpää ja Kati Rantanen
5.6.2024

Näytön aste: D

Lihasvoimaharjoittelu saattaa parantaa staattista tasapainoa lapsilla, joilla on kehityksellinen koordinaatiohäiriö (DCD), verrattuna lapsiin, jotka eivät ole saaneet interventiota, mutta luotettava näyttö puuttuu.

Iranilaistutkijat Kordi ym. «Kordi H, Sohrabi M, Saberi Kakhki A, ym. The effec...»1 arvioivat lihasvoimaharjoittelun vaikutusta kouluikäisten lasten dynaamisen ja staattisen tasapainon hallintaan satunnaistetussa tutkimuksessa tammi-maaliskuussa 2016. Sisäänottokriteerit olivat DSM-IV-kriteereihin perustuva DCD-diagnoosi, alle 15 persentiilin tulos MABC-2-testissä, 7–9 vuoden ikä ja normaali älykkyys (ÄO > 75).Poissulkukriteerit olivat ADHD-oireet, epäsäännöllinen osallistuminen interventioon sekä vaikea neurologinen, lihaksiston tai näön ongelma.

Tutkittavat seulottiin kahdesta peruskoulusta 475 vapaaehtoisen koululaisen joukosta. 56:lla (11,7 %) todettiin DCD. Heistä 4 kieltäytyi tutkimuksesta. 22 lasta suljettiin pois ADHD-oireiden takia. Ulkopuolinen tutkija satunnaisti osallistujat (N = 30) suljettuja kirjekuoria käyttäen lihasvoimaharjoitteluryhmään (N = 15) ja verrokkiryhmään (N = 15). Lihasvoima määritettiin käden puristusvoiman mittauksella (hand-held dynamometri, HHD). Tasapaino testattiin BOT-2-testin kuudella tehtävällä, joista neljä suoritettiin sekä silmät auki että silmät kiinni. Kaksi erikoistunutta tutkijaa teki edellä mainitut mittaukset ennen interventiota ja intervention jälkeen (sokkouttamisesta ei mainintaa). Koeryhmän interventio käsitti lihasvoimaharjoittelua kuminauhan (Thera-Band) avulla (vatsa- ja selkälihakset, lonkan lähentäjät ja loitontajat, polven ojentajat ja koukistajat, pohjelihakset). Verrokkiryhmä osallistui samanaikaisesti normaaliin koulun liikuntatuntiharjoitteluun, mutta ei tehnyt lihasvoimaharjoituksia. Molemmat ryhmät harjoittelivat kahdesti viikossa 60 minuuttia kerrallaan yhteensä 12 viikon ajan.

Interventiota edeltävissä mittauksissa ei todettu eroa ryhmien lihasvoimissa eikä tasapainon hallinnassa. 12 viikon lihasvoimaharjoittelun jälkeen lihasvoimaharjoitteluryhmässä todettiin tilastollisesti merkitsevä kohentuminen staattista tasapainoa mittaavissa tehtävissä: seisominen viivalla (testipisteiden keskiarvo ennen harjoittelua 4,13 ± 0,83 ja harjoittelun jälkeen 4,80 ± 0,86; p = 0,003; seisominen viivalla yhdellä jalalla (2,93 ± 0,96; 4,40 ± 0,83; p = 0,0001); seisominen silmät suljettuina pienessä haara-asennossa viivalla (3,07 ± 0,79; 3,67 ± 0,82; p = 0,045); seisominen yhdellä jalalla tasapainolaudalla (2,73 ± 0,70; 3,87 ± 0,74; p = 0,001) ja seisominen kanta-varvasasennossa tasapainolaudalla (2,87 ± 0,64; 3,20 ± 0,67; p = 0,019). Verrokkiryhmässä vastaavaa kohentumista ei todettu. Dynaamisen tasapainon hallintaan lihasvoimaharjoittelulla ei ollut merkittävää vaikutusta.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus: hyvä
  • Kommentti: Pieni aineisto. Testaajien sokkouttaminen jää epäselväksi. Saavutetun vaikutuksen pysyvyyden seuranta puuttuu. Tilastoanalyysit rajoittuvat perusstatistiikkaan, p-arvoihin. Efektikokoja ja luottamusvälejä ei ilmoiteta. Yksittäisten staattista tasapainoa mittaavien testien keskiarvopisteiden lisääntyminen lihasvoimaharjoittelun avulla (0,33–1,47) vastasi 11–50 %:n lisäystä interventiota edeltäneisiin keskiarvopisteisiin. Vaikka yksittäisten testien keskiarvopisteet saattoivat lisääntyä harjoittelun jälkeen prosentuaalisesti suurestikin, muutoksen kliininen merkitys jää avoimeksi.

Kirjallisuutta

  1. Kordi H, Sohrabi M, Saberi Kakhki A, ym. The effect of strength training based on process approach intervention on balance of children with developmental coordination disorder. Arch Argent Pediatr 2016;114(6):526-533 «PMID: 27869410»PubMed