Iranilaistutkijat Kordi ym. «Kordi H, Sohrabi M, Saberi Kakhki A, ym. The effec...»1 arvioivat lihasvoimaharjoittelun vaikutusta kouluikäisten lasten dynaamisen ja staattisen tasapainon hallintaan satunnaistetussa tutkimuksessa tammi-maaliskuussa 2016. Sisäänottokriteerit olivat DSM-IV-kriteereihin perustuva DCD-diagnoosi, alle 15 persentiilin tulos MABC-2-testissä, 7–9 vuoden ikä ja normaali älykkyys (ÄO > 75).Poissulkukriteerit olivat ADHD-oireet, epäsäännöllinen osallistuminen interventioon sekä vaikea neurologinen, lihaksiston tai näön ongelma.
Tutkittavat seulottiin kahdesta peruskoulusta 475 vapaaehtoisen koululaisen joukosta. 56:lla (11,7 %) todettiin DCD. Heistä 4 kieltäytyi tutkimuksesta. 22 lasta suljettiin pois ADHD-oireiden takia. Ulkopuolinen tutkija satunnaisti osallistujat (N = 30) suljettuja kirjekuoria käyttäen lihasvoimaharjoitteluryhmään (N = 15) ja verrokkiryhmään (N = 15). Lihasvoima määritettiin käden puristusvoiman mittauksella (hand-held dynamometri, HHD). Tasapaino testattiin BOT-2-testin kuudella tehtävällä, joista neljä suoritettiin sekä silmät auki että silmät kiinni. Kaksi erikoistunutta tutkijaa teki edellä mainitut mittaukset ennen interventiota ja intervention jälkeen (sokkouttamisesta ei mainintaa). Koeryhmän interventio käsitti lihasvoimaharjoittelua kuminauhan (Thera-Band) avulla (vatsa- ja selkälihakset, lonkan lähentäjät ja loitontajat, polven ojentajat ja koukistajat, pohjelihakset). Verrokkiryhmä osallistui samanaikaisesti normaaliin koulun liikuntatuntiharjoitteluun, mutta ei tehnyt lihasvoimaharjoituksia. Molemmat ryhmät harjoittelivat kahdesti viikossa 60 minuuttia kerrallaan yhteensä 12 viikon ajan.
Interventiota edeltävissä mittauksissa ei todettu eroa ryhmien lihasvoimissa eikä tasapainon hallinnassa. 12 viikon lihasvoimaharjoittelun jälkeen lihasvoimaharjoitteluryhmässä todettiin tilastollisesti merkitsevä kohentuminen staattista tasapainoa mittaavissa tehtävissä: seisominen viivalla (testipisteiden keskiarvo ennen harjoittelua 4,13 ± 0,83 ja harjoittelun jälkeen 4,80 ± 0,86; p = 0,003; seisominen viivalla yhdellä jalalla (2,93 ± 0,96; 4,40 ± 0,83; p = 0,0001); seisominen silmät suljettuina pienessä haara-asennossa viivalla (3,07 ± 0,79; 3,67 ± 0,82; p = 0,045); seisominen yhdellä jalalla tasapainolaudalla (2,73 ± 0,70; 3,87 ± 0,74; p = 0,001) ja seisominen kanta-varvasasennossa tasapainolaudalla (2,87 ± 0,64; 3,20 ± 0,67; p = 0,019). Verrokkiryhmässä vastaavaa kohentumista ei todettu. Dynaamisen tasapainon hallintaan lihasvoimaharjoittelulla ei ollut merkittävää vaikutusta.