Kiinalaistutkijat Au ym. «Au MK, Chan WM, Lee L, ym. Core stability exercise...»1 vertasivat RCT-pilottitutkimuksessaan keskivartaloharjoittelun tehokkuutta tehtäväsuuntautuneen harjoittelun tehokkuuteen, kun tavoitteena oli motorisen kyvykkyyden lisääminen lapsilla, joilla on DCD. Tutkijat rekrytoivat paikallisen sairaalan lasten fysioterapiayksikön poliklinikalta lapsia, joilla oli diagnosoitu DCD. Tutkimuksen sisäänottokriteerit olivat DSM-IV-kriteerien mukainen DCD-diagnoosi, alle 15 persentiilin tulos MABC-testissä tai alle -1,5 SD:n suoriutuminen vähintään kahdessa BOT-2-testistön tehtävässä ja i6–12 vuoden ikä. Mikäli lapsi oli saanut hoitoa motorisiin vaikeuksiinsa kuuden edeltävän kuukauden aikana tai hänellä oli todettu vaikea neurologinen tai kehityksellinen häiriö, kuten keskivaikea tai vaikea kehitysvammaisuus, vaikea näkö- tai kuulovamma tai vaikea käytöshäiriö, hänet suljettiin pois tutkimuksesta. ADHD tai lukihäiriö eivät olleet poissulkukriteereitä.
Tutkimukseen rekrytoitiin 22 lasta, jotka satunnaistettiin suljettuja kirjekuoria käyttäen (satunnaistamisjärjestys 1:1) keskivartaloharjoitteluryhmään (N = 11) ja tehtäväsuuntautuneen harjoittelun ryhmään (N = 11). Satunnaistamisen toteutti tutkija, joka ei osallistunut tutkittavien valikointiin, arviointiin tai hoitoon. 20 lasta osallistui arviointeihin sekä ennen interventiota että intervention jälkeen. Keskivartaloharjoitteluryhmän harjoitteluvälineenä oli pallo (Fitball). Harjoitteita tehtiin selin- ja päinmakuulla, istuen ja seisten. Lapsia neuvottiin pitämään harjoitellessa selkäranka neutraaliasennossa supistamalla samanaikaisesti vatsa- ja selkälihaksia. Tehtäväsuuntautunut harjoittelu painottui toiminnallisiin taitoihin, joihin kuului tasapainoa ja eri tavoin liikkumista edellyttäviä tehtäviä. Tehtävien vaikeusastetta ja monimutkaisuutta lisättiin harjoitteiden edetessä. Molemmat ryhmät harjoittelivat kokeneen fysioterapeutin (tietämätön testaustuloksista) ohjauksessa 60 minuuttia viikossa yhteensä 8 viikon ajan. Molempia ryhmiä ohjeistettiin tekemään ohjattuja harjoitteita myös kotona. Vanhemmat saivat kirjalliset ohjeet lasten harjoitteiden tukemiseksi. Lopputulosmuuttujina olivat motorinen suoriutuminen BOT-2-testissä (lyhyt versio; 14 osatestiä; standardipisteet 20–80; keskiarvo = 50, SD = 10) ja tasapainon hallinta SOT-testissä (Sensory Organization Test) (kuuden testaustilanteen yhdistetty tasapainopistemäärä 0–100).
Tulosanalyyseissä ryhmät eivät eronneet toisistaan taustatietojen, osallistumisen tai kotiharjoitteiden noudattamisen osalta. Keskivartaloharjoitteluryhmän ja tehtäväsuuntautuneen harjoittelun ryhmän välillä ei todettu merkittävää eroa (p > 0,05) interventiota edeltävien ja intervention jälkeen suoritettujen motoristen taitojen mittaustuloksissa (BOT-2-standardipisteiden muutoksen keskiarvo 6,3 vs 5,1; 95 % luottamusväli 2,7–9,9 vs 2,4–7,8; p =0,717) tai tasapainotaitojen mittaustuloksissa (SOT-pisteiden muutoksen keskiarvo 0,0 vs 6,0; 95 % luottamusväli 6,5–6,5 vs 2,3–9,7; p = 0,100).
Vaikka motorinen suoriutuminen parani molemmissa ryhmissä merkitsevästi 8 viikon intervention jälkeen (p < 0,010), tasapainon hallinta parani vain tehtäväsuuntautuneen harjoittelun ryhmässä (p = 0,009).