Vuonna 2018 julkaistussa Christiansenin meta-analyysissä «Christiansen AN. The effects of task-oriented trai...»1 verrattiin tehtäväsuuntautuneen harjoittelun ja lihasvoimaharjoittelun tehokkuutta asennon hallinnan vahvistamisessa lapsilla, joilla oli DCD tai DCD:n riski.

Kirjallisuushaku tehtiin tietokannoista Pubmed, CINHAL (EBSCO) ja SPOTDiscuss (EBSCO) elo-joulukuussa 2017, ja se kattoi vertaisarvioidut englanninkieliset tutkimusaihetta käsittelevät artikkelit vuosilta 2000–2017. Meta-analyysiin hyväksyttiin tutkimukset, joissa toteutettu interventio oli joko tehtäväsuuntautuneeseen tai lihasvoimaharjoitteluun perustuvaa ja tehokkuuden arvioimiseksi oli käytettävissä tasapaino-osion tulos MABC- tai BOT-testistä tai yhteispistemäärä (composite score) SOT-testistä (The Sensory Organization Test). Lisäksi lasten tuli olla iältään 5–12-vuotiaita ja heillä tuli olla DCD-diagnoosi DSM-IV- tai DSM-5-kriteerein tai DCD:n riski. Meta-analyysiin ei kelpuutettu tutkimuksia, joissa tutkittiin eri kuntoutusmuotoja yhdistellen, interventio oli huonosti määritelty, lapsella oli todettu neurologinen, älykkyyteen heijastuva tai muu motoriikan häiriö tai vaikea näkö- tai kuulovamma tai tasapainotestaus puuttui. Meta-analyysissä tehtäväsuuntautunut interventio määriteltiin toiminnallisten taitojen lähiohjaukseksi. Artikkelin tuli sisältää joku termeistä tehtäväsuuntautunut harjoittelu, NTT, CO-OP, motoriskognitiivinen toiminta tai ekologinen interventio. Vastaavasti lihasvoimaharjoittelu, johon sisältyi keskivartalon hallinnan vahvistaminen, määriteltiin miksi tahansa fyysiseksi harjoitteluksi, jonka tavoitteena on lisätä lihaksiston suorituskykyä käyttäen yhtä tai useampaa seuraavista: kehon omaa painoa, painoja, lihaskuntolaitteita, kuminauhoja tai (jumppa)palloja. Meta-analyysiin mukaan kelpuutettavat tutkimukset valikoi yksi arvioija (väitöskirjatutkija).

Kirjallisuushaun ja artikkeliviitteiden perusteella valikoitui 252 artikkelia, joista meta-analyysin kriteerit täytti 5 tutkimusta (N = 10–47, yhteensä N = 130; 6–10 v). Tutkimuksista 2 oli RCT-tutkimuksia, 1 RCT-pilotti, 1 kokeenomainen tutkimus ja 1 pilottitutkimus. Tutkimusten laatu vaihteli kelvollisesta (1 tutkimus) tasokkaaseen (4 tutkimusta) PEDro-asteikolla (The Physical Therapy Evidence Database scale) arvioituna. Meta-analyysiin kelpuutetuista tutkimuksista 4:ssä tutkittiin tehtäväsuuntautuneen harjoittelun, 2:ssa lihasvoimaharjoittelun ja 1:ssä molempien vaikutusta asennon hallintaan tai tasapainoon. Tehtäväsuuntautuneen harjoittelun ryhmissä harjoittelu toteutui 1–3 kertaa viikossa yhteensä 4–12 viikon ajan ja lihasvoimaharjoitteluryhmissä 1 kerran viikossa 8 viikon ajan (pallo) ja 2 kertaa viikossa 12 viikon ajan (kuminauha). Asennon hallintaa arvioitiin MABC- ja BOT-testistöjen tasapaino-osioilla tai SOT-testin tasapainotestauksella ennen interventiota ja intervention jälkeen.

Ensimmäisessä analyysissä neljää tehtäväsuuntautuneen harjoittelun ryhmää (= tutkimusryhmä) verrattiin yhteen lihasvoimaharjoitteluryhmään (= verrokkiryhmä). Ennen interventiota ja intervention jälkeen mitattujen tasapainopisteiden perusteella (MABC ja BOT) tehtäväsuuntautunut harjoittelu osoittautui lihasvoimaharjoittelua tehokkaammaksi asennon hallinnan vahvistamisessa (ES = 1,07; 95 % luottamusväli 0,70–1,44; p < 0,05). Toisessa analyysissä verrattiin kahta tehtäväsuuntautunutta interventioryhmää lihasvoimaharjoitteluryhmään. Arviointimenetelmänä oli käytetty SOT-testiä. Myös tässä analyysissä tehtäväsuuntautunut interventio osoittautui lihasvoimaharjoittelua tehokkaammaksi asennon hallinnan vahvistamisessa ennen interventiota ja intervention jälkeen mitattujen pisteiden perusteella (ES = 0,69; 95 % luottamusväli 0,16–1,22; p < 0,05).

Meta-analyysin kirjoittajan johtopäätelmänä oli, että tehtäväsuuntautunut harjoittelu vahvistaa asennon hallintaa tai tasapainoa lihasvoimaharjoittelua tehokkaammin lapsilla, joilla on DCD.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen  
• Sovellettavuus: hyvä 
• Kommentti: Meta-analyysiin mukaan otettavat tutkimukset valitsi yksi tutkija (väitöskirjatutkija). Tutkimusten lukumäärä on pieni. Tutkimuksissa on pienet aineistot, tutkittavien ikä vaihtelee suuresti, ja interventioiden sisältö, intensiteetti ja kesto ovat erilaisia. Vaikka tutkimuksissa on yleisesti ongelmana puutteellinen sokkouttaminen (tutkittavat, terapeutit, arvioijat), meta-analyysissä mukana olleista tutkimuksista 4/5 (mukaan lukien 2 lihasvoimaharjoittelututkimusta) arvioitiin ennen analyysejä PEDro-asteikolla tasokkaiksi. Analyysissä eri arviointimittareilla saatiin samansuuntaiset tulokset; tehtäväsuuntautuneen harjoittelun vaikutuksen suuruus oli keskisuuri tai suuri.

Yleiskommentti: Tutkimusten puutteista ja harvalukuisuudesta huolimatta tulokset ovat kaikissa tutkimuksissa samansuuntaiset ja tukevat tehtäväsuuntautuneen harjoittelun paremmuutta (vaikutuksen suuruus vähintään kohtalainen) lihasvoimaharjoitteluun nähden asennon hallinnan vahvistamisessa lapsilla, joilla on DCD.