Vuonna 2018 julkaistussa Christiansenin meta-analyysissä «Christiansen AN. The effects of task-oriented trai...»1 verrattiin tehtäväsuuntautuneen harjoittelun ja lihasvoimaharjoittelun tehokkuutta asennon hallinnan vahvistamisessa lapsilla, joilla oli DCD tai DCD:n riski.
Kirjallisuushaku tehtiin tietokannoista Pubmed, CINHAL (EBSCO) ja SPOTDiscuss (EBSCO) elo-joulukuussa 2017, ja se kattoi vertaisarvioidut englanninkieliset tutkimusaihetta käsittelevät artikkelit vuosilta 2000–2017. Meta-analyysiin hyväksyttiin tutkimukset, joissa toteutettu interventio oli joko tehtäväsuuntautuneeseen tai lihasvoimaharjoitteluun perustuvaa ja tehokkuuden arvioimiseksi oli käytettävissä tasapaino-osion tulos MABC- tai BOT-testistä tai yhteispistemäärä (composite score) SOT-testistä (The Sensory Organization Test). Lisäksi lasten tuli olla iältään 5–12-vuotiaita ja heillä tuli olla DCD-diagnoosi DSM-IV- tai DSM-5-kriteerein tai DCD:n riski. Meta-analyysiin ei kelpuutettu tutkimuksia, joissa tutkittiin eri kuntoutusmuotoja yhdistellen, interventio oli huonosti määritelty, lapsella oli todettu neurologinen, älykkyyteen heijastuva tai muu motoriikan häiriö tai vaikea näkö- tai kuulovamma tai tasapainotestaus puuttui. Meta-analyysissä tehtäväsuuntautunut interventio määriteltiin toiminnallisten taitojen lähiohjaukseksi. Artikkelin tuli sisältää joku termeistä tehtäväsuuntautunut harjoittelu, NTT, CO-OP, motoriskognitiivinen toiminta tai ekologinen interventio. Vastaavasti lihasvoimaharjoittelu, johon sisältyi keskivartalon hallinnan vahvistaminen, määriteltiin miksi tahansa fyysiseksi harjoitteluksi, jonka tavoitteena on lisätä lihaksiston suorituskykyä käyttäen yhtä tai useampaa seuraavista: kehon omaa painoa, painoja, lihaskuntolaitteita, kuminauhoja tai (jumppa)palloja. Meta-analyysiin mukaan kelpuutettavat tutkimukset valikoi yksi arvioija (väitöskirjatutkija).
Kirjallisuushaun ja artikkeliviitteiden perusteella valikoitui 252 artikkelia, joista meta-analyysin kriteerit täytti 5 tutkimusta (N = 10–47, yhteensä N = 130; 6–10 v). Tutkimuksista 2 oli RCT-tutkimuksia, 1 RCT-pilotti, 1 kokeenomainen tutkimus ja 1 pilottitutkimus. Tutkimusten laatu vaihteli kelvollisesta (1 tutkimus) tasokkaaseen (4 tutkimusta) PEDro-asteikolla (The Physical Therapy Evidence Database scale) arvioituna. Meta-analyysiin kelpuutetuista tutkimuksista 4:ssä tutkittiin tehtäväsuuntautuneen harjoittelun, 2:ssa lihasvoimaharjoittelun ja 1:ssä molempien vaikutusta asennon hallintaan tai tasapainoon. Tehtäväsuuntautuneen harjoittelun ryhmissä harjoittelu toteutui 1–3 kertaa viikossa yhteensä 4–12 viikon ajan ja lihasvoimaharjoitteluryhmissä 1 kerran viikossa 8 viikon ajan (pallo) ja 2 kertaa viikossa 12 viikon ajan (kuminauha). Asennon hallintaa arvioitiin MABC- ja BOT-testistöjen tasapaino-osioilla tai SOT-testin tasapainotestauksella ennen interventiota ja intervention jälkeen.
Ensimmäisessä analyysissä neljää tehtäväsuuntautuneen harjoittelun ryhmää (= tutkimusryhmä) verrattiin yhteen lihasvoimaharjoitteluryhmään (= verrokkiryhmä). Ennen interventiota ja intervention jälkeen mitattujen tasapainopisteiden perusteella (MABC ja BOT) tehtäväsuuntautunut harjoittelu osoittautui lihasvoimaharjoittelua tehokkaammaksi asennon hallinnan vahvistamisessa (ES = 1,07; 95 % luottamusväli 0,70–1,44; p < 0,05). Toisessa analyysissä verrattiin kahta tehtäväsuuntautunutta interventioryhmää lihasvoimaharjoitteluryhmään. Arviointimenetelmänä oli käytetty SOT-testiä. Myös tässä analyysissä tehtäväsuuntautunut interventio osoittautui lihasvoimaharjoittelua tehokkaammaksi asennon hallinnan vahvistamisessa ennen interventiota ja intervention jälkeen mitattujen pisteiden perusteella (ES = 0,69; 95 % luottamusväli 0,16–1,22; p < 0,05).
Meta-analyysin kirjoittajan johtopäätelmänä oli, että tehtäväsuuntautunut harjoittelu vahvistaa asennon hallintaa tai tasapainoa lihasvoimaharjoittelua tehokkaammin lapsilla, joilla on DCD.
Yleiskommentti: Tutkimusten puutteista ja harvalukuisuudesta huolimatta tulokset ovat kaikissa tutkimuksissa samansuuntaiset ja tukevat tehtäväsuuntautuneen harjoittelun paremmuutta (vaikutuksen suuruus vähintään kohtalainen) lihasvoimaharjoitteluun nähden asennon hallinnan vahvistamisessa lapsilla, joilla on DCD.