Flapperin ym. (2008) RCT-tutkimuksessa «Flapper BC, Schoemaker MM. Effects of methylphenid...»1 oli mukana 23 hollantilaista lasta (21 poikaa, 2 tyttöä; ikä 7,0–10,7 vuotta), joilla sekä DCD että ADHD. Verrokkiryhmässä oli 23 tervettä iältään ja sukupuoleltaan yhteensopivaa lasta 1 700 lapsen referenssiaineistosta. Sisäänottokriteerinä oli 1) lastenlääkärin DSM-IV-kriteerein tekemä DCD + ADHD -diagnoosi, jonka tekemisessä käytettiin ADHD Rating Scale-IV -kyselyä (ADHD-RS-IV; ADHD), ja Movement Assessment Battery for Children -testin alle 5 persentiilin pistemäärä (MABC; DCD) ja 2) ei aiempaa stimulanttilääkitystä. Poissulkukriteereinä olivat muu samanaikainen neurologinen sairaus, kehitysvamma (IQ alle 70) tai psykiatrinen häiriö. Motoriikan tulosmittarina olivat MABC-testin kokonais- ja osapisteet. ADHD-oireiden helpottumista seurattiin ADHD Rating Scale-IV -kyselyllä. Elämänlaatumittareina olivat validoidut Dutch-Child-AZL-TNO-Quality-of-Life (DUX-25)- ja TNO-AZL-Child-Quality-of-Life (TACQOL) -kyselyjen kokonaispisteet. Elämänlaatukysely tehtiin sekä lapsille itselleen että vanhemmille.
Tutkimuksessa oli kolme osaa, joista ensimmäisessä 30 DCD + ADHD -lapselle suoritettiin 2–4 viikon aikana alkutestaukset: MABC/fysioterapeutti, WISC-R/psykologi, ADHD-RS-IV / opettajat ja vanhemmat. Elämänlaatukyselyt täyttivät kotona lapset ja vanhemmat. Vanhempia ohjeistettiin olemaan auttamatta lapsia kyselyn täyttämisessä. Toisessa lumekontrolloidussa osassa määritettiin vaikuttavin metyylifenidaattiannos. DCD + ADHD -lapset satunnaistettiin neljään ryhmään saamaan lääkettä tai lumetta satunnaisessa järjestyksessä viikon ajan kutakin annosta (0,5, 0,75 tai 1 mg/kg/vrk tai lumetta). Tutkittavat, vanhemmat, opettajat tai tutkijat eivät tienneet järjestystä. Vastetta seurattiin jokaisen viikon jälkeen opettajan ja vanhempien täyttämällä ADHD-RS-IV-kyselyllä ja ADHD-oireiden 25 %:n parantuminen alkutilanteeseen verrattuna katsottiin riittäväksi. Kukaan ei keskeyttänyt. 23 lapsella metyylifenidaatti paransi tulosta vaadittavat 25 %, ja he jatkoivat kolmanteen vaiheeseen. Metyylifenidaatin keskimääräinen vaikuttava annos oli 0,70 mg/kg/pv (SD 0,18). 14 lapsella todettiin tarkkaamattomuuspainotteinen ja 9 lapsella yhdistelmätyyppinen ADHD. Kolmannessa osassa mitattiin metyylifenidaatin vaikutusta motoriseen suoriutumiseen, ADHD-oireisiin ja elämänlaatuun, ja vaihe alkoi heti 4. viikosta eteenpäin avoimena tutkimuksena. Vaihe kesti 4 viikkoa, minkä jälkeen testattiin uudelleen ADHD-RS-IV, elämänlaatukyselyt ja MABC.
Alkutilanteessa kaikkien 23 lapsen tulos oli MABC-testin mukaan selvästi alle 5 persentiilin (kokonaispersentiilipisteiden keskiarvo 2,7, SD 2,7) ja ADHD-RS-IV-kyselyn pistemäärän keskiarvo oli vanhempien arvioimana 32 (SD 10) ja opettajien arvioimana 27 (SD 8) (luottamusvälejä ei raportoitu). Elämänlaatumittareiden kokonaispisteet olivat tilastollisesti merkitsevästi huonommat DCD + ADHD -ryhmässä verrattuna terveisiin verrokkeihin sekä lasten itsensä arvioimana (DUX-25: keskimääräinen erotus 13; 95 % luottamusväli 46–21; p = 0,001; TACQOL: keskimääräinen erotus 13; 95 % luottamusväli 6–20; p < 0,001) että vanhempien arvioimana (DUX-25: keskimääräinen erotus 11; 95 % luottamusväli 5–18; p = 0,001; TACQOL: keskimääräinen erotus 13; 95 % luottamusväli 7–18; p < 0,001). DUX-25-kyselyssä lasten ja vanhempien arviot poikkesivat tilastollisesti merkitsevästi kahdessa osiossa (koti p = 0,004, fyysinen p = 0,001) ja TACQOL-kyselyssä kahdessa osiossa (ruumiin toiminnot p = 0,020, positiivinen mieliala p = 0,028).
Tutkimushenkilöiden MABC-testin persentiilipisteet, kokonaispisteet ja kaikkien osatestien pisteet paranivat tilastollisesti merkitsevästi metyylifenidaattilääkityksen vaikutuksen aikana verrattuna ilman lääkettä saatuun testitulokseen (persentiilipisteet ilman lääkettä 2,7 (SD 2,7) ja lääkkeen vaikutusaikana 17,9 (SD 18,8); muutoksen 95 % luottamusväli -24 – -7,7; p = 0,001, ja kokonaispisteet ilman lääkettä 17,3 (SD 4,6) ja lääkkeen vaikutusaikana 10,7 (SD 5,3); muutoksen 95 % luottamusväli 4–8 (muutos 36 %); p < 0,001). 23 lapsesta 15 lapsen (65,2 %) motoriikka parani lääkityksen aikana kliinisesti merkittävästi MABC-testin kokonaispistein mitattuna (ilman fysioterapiaa) ja 8 lapsen kokonaispistemäärä parani, mutta muutos ei ylittänyt 5 persentiilin rajaa.DCD + ADHD -ryhmän metyylifenidaattia saaneista lapsista 19 lapsen (82,6 %) elämänlaatukyselyn kokonaispisteet paranivat tilastollisesti merkitsevästi alkutilanteeseen verrattuna. 4 lapsen tilanne huononi alkutilanteeseen verrattuna motoriikan ja ADHD-oireiden parantumisesta huolimatta (kahdella kiusaamisen ja kaltoinkohtelun takia). Kyselytulokset olivat lasten itsensä arvioimana (DUX-25: keskimääräinen erotus 9; 95 % luottamusväli 16–2; TACQOL: keskimääräinen erotus 8; 95 % luottamusväli 13–2) ja vanhempien arvioimana (DUX-25: keskimääräinen erotus 10; 95 % luottamusväli 18–2; TACQOL: keskimääräinen erotus 8; 95 % luottamusväli 12–3). Muutokset olivat tilastollisesti merkitseviä (p < 0,05) 6:lla elämänlaatumittareiden 11 osa-alueesta, mutta tarkkoja p-arvoja ei raportoitu. Pistemäärät jäivät verrokkiryhmän pistemääriä pienemmiksi DUX-25-kyselyn tunne-elämän ja TACQOL-kyselyn motoriikan ja sosiaalisuuden osa-alueilla. Metyylifenidaatin mahdollisista haitoista ei ollut mainintaa.