Doylen ym. (2014) lumekontrolloidussa satunnaistetussa monikeskustutkimuksessa «Doyle LW, Schmidt B, Anderson PJ, ym. Reduction in...»1 (CAP-study) satunnaistettiin 2 006 500–1 250 gramman painoisena (gestaatioikä alle 32 vk) syntynyttä vastasyntynyttä saamaan joko kofeiinisitraattia (n = 1 006) tai keittosuolaa (n = 1 000). Hoito aloitettiin ensimmäisten kymmenen elinpäivän aikana ja sitä jatkettiin keskimäärin 6 viikon ajan. Vanhemmat tai tutkijat eivät tienneet, mihin ryhmään tutkittava kuului. Lapset tutkittiin 18 kuukauden ja 5 vuoden iässä. Tässä tutkimuksessa raportoitiin 5-vuotistulokset. Lapsille tehtiin Movement Assessment Battery for Children (MABC)- ja Wechsler Preschool and Primary Scale of Intelligence III (WPPSI-III) -testit. Lastenlääkäri totesi tai sulki pois muut samanaikaiset neurologiset sairaudet, kuten CP-vamman, autismin, näkövamman ja kehitysvamman. DCD:n kriteerinä käytettiin MABC-testin alle 5 persentiilin pisterajaa.
Tulosmittarina oli DCD:n esiintyvyys kofeiini- ja lumeryhmissä. Tulokset analysoitiin sekä ilman CP-vamma-, näkövamma- ja kehitysvammadiagnoosin saaneita lapsia että heidät mukaan lukien. Analyyseissä huomioitiin tutkimuskeskus (adjusted for center) ja kovariaatteina alkutilanteen antenataalinen kortikosteroidihoito, monisikiöraskaus, sukupuoli, gestaatioikä ja äidin koulutustaso.
Alkuperäisistä 35 keskuksesta 4 (n = 74 vastasyntynyttä) jäi pois 5-vuotisseurannasta, ja jäljelle jäi 1 932 lasta. Ikäkorjatussa 5-vuotisseurannassa oli tiedossa 1 433 lapsen MABC-persentiilipisteet, psykologiset testitulokset ja asetetut diagnoosit (CP-vamma ja/tai vaikea kehitysvamma). Kofeiiniryhmässä oli 735 lasta, joista 383 (52 %) oli tyttöjä, ja lumeryhmässä oli 698 lasta, joista 327 (47 %) oli tyttöjä. CP-vamma oli todettu kofeiiniryhmässä 28 lapsella ja lumeryhmässä 34 lapsella (OR 0,77; 95 % luottamusväli 0,46–1,29; p = 0,36) ja kehitysvamma vastaavasti 27 ja 24 lapsella (OR 1,07; 95 % luottamusväli 0,61–1,88; p = 0,89). Kenelläkään ei diagnosoitu näkövammaa. Kun CP-vamma ja kehitysvamma otettiin analyysiin mukaan denominaattorina "ei-DCD:tä", oli DCD-diagnoosin saaneita kofeiiniryhmässä 11,3 % ja lumeryhmässä 15,2 % (OR 0,71; 95 % luottamusväli 0,52–0,97; p = 0,032). Kun CP-vamma ja kehitysvamma jätettiin pois analyysistä, oli DCD-diagnoosin saaneita kofeiiniryhmässä 12,2 % ja lumeryhmässä 16,5 % (OR 0,71; 95 % luottamusväli 0,52–0,98; p = 0,039). Molemmissa analyyseissä DCD:n esiintyvyys oli tilastollisesti merkitsevästi pienempi kofeiinihoitoa saaneiden ryhmässä kuin lumeryhmässä. Kofeiinihoidosta ei ilmennyt haittavaikutuksia.
Harhan riskit: 18 kuukauden iässä tehtyjen tutkimusten jälkeen 382 lasta jäi pois (lost to follow-up/missing data), eikä heidän tietojaan käytetty 5-vuotisanalyysissä. Tilastoanalyysissä tämä joukko ei kuitenkaan eronnut ominaisuuksiltaan 5-vuotistutkimusjoukosta kuin ainoastaan äidin koulutustason (vähemmän korkeasti koulutettuja äitejä) ja 18 kuukauden neurologisen kehityksen poikkeavuuden suhteen (suurempi CP:n ja älyllisen kehityksen viiveen esiintyvyys).