Australialaiset Wilson ym. «Wilson PH, Adams IL, Caeyenberghs K, ym. Motor ima...»1 tutkivat satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessaan tietokonepohjaisen mielikuvaharjoittelun vaikuttavuutta lapsilla, joilla oli todettu DSM-5-kriteerien mukainen keskivaikea tai vaikea kehityksellinen koordinaatiohäiriö (DCD). Tutkimukseen rekrytoitiin 42 lasta, jotka liikunnanopettajat identifioivat.

Vanhempien taustatietokyselyn perusteella arvioitiin poissulkukriteerit, jotka olivat nykyinen tai aikaisempi neurologinen sairaus, pään vamma, psykiatrinen häiriö tai aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD). Tutkimukseen osallistui 36 iältään 7–12-vuotiasta lasta (sukupuolesta ei mainintaa), jotka sijoittuivat heikoimpaan 10 persentiiliin Movement Assement Battery for Children -testissä (MABC). Tutkittavat jaettiin satunnaisesti mielikuvaharjoitteluryhmään (MI, n = 12) ja havaintomotoriseen harjoitteluryhmään (PMT, n = 13) sekä odottavaan verrokkiryhmään (n = 11). Motorista kyvykkyyttä arvioitiin ennen harjoittelua ja sen jälkeen MABC-testillä. Tietokonepohjainen MI- (Imaginaction^TM) ja PMT-harjoittelu toteutettiin yksilöllisesti. Harjoittelu kesti 5 viikkoa ja toteutui viikoittain 60 minuutin tapaamisilla. MABC:n keskimääräiset muutospistemäärät olivat harjoittelun jälkeen MI- ja PMT-ryhmissä merkitsevästi suurempia kuin verrokeilla (p = 0,030, r = 0,37). Molemmissa ryhmissä efektikoot olivat suuria (MI r = 0,84 ja PMT r = 0,70). MI- ja PMT-ryhmien välillä ei ollut eroja keskimääräistä muutosta kuvaavissa pistemäärissä (p = 0,953, r = 0,14). MI-ryhmässä tutkittavilla, joilla oli vaikea kehityksellinen koordinaatiohäiriö (DCD), korrelaatio muutospistemäärän ja lähtötilanteen välillä oli keskisuuri tai suuri (r = 0,61, p = 0,037), mutta PMT- ja verrokkiryhmissä merkitsevää korrelaatiota ei ollut.

Mielikuvaharjoittelun todettiin olevan yhtä tehokasta kuin PMT motoristen taitojen harjoittelussa.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus: hyvä
• Kommentti: Kehityksellinen koordinaatiohäiriö (DCD) arvioitiin tutkimuksessa DSM-5-kriteerien mukaisesti. Sokkoutettu arvioitsija arvioi tutkittavat yksilöllisesti, ja tutkittavat jaettiin satunnaisesti tutkimusryhmiin. MI- ja PMT-harjoittelut ovat hyvin kuvattuja. Tutkittavien määrä on pieni.

Yleiskommentti: Tutkimuksia mielikuvaharjoittelusta löytyi vain yksi. Tutkimustulokset antavat viitteitä siitä, että mielikuvaharjoittelulla saatetaan vahvistaa motorisia taitoja samaan tapaan kuin tavanomaisella havaintomotorisella harjoittelulla lapsilla, joilla on motorisia vaikeuksia tai kehityksellinen koordinaatiohäiriö (DCD). Lisätutkimusta tarvitaan, sillä luotettava näyttö puuttuu.