Tutkimuksessa arvioitiin autismikirjon häiriön esiintyvyyttä henkilöillä, joilla on anoreksiadiagnoosi (joko anoreksia F50.0 tai epätyypillinen anoreksia F50.1) «Koch SV, Larsen JT, Mouridsen SE, ym. Autism spect...»1. Tutkimus oli väestöpohjainen rekisteritutkimus, jossa otannassa olivat mukana Tanskassa vuosina 1981–2008 syntyneet henkilöt. Mukana olevia seurattiin, kunnes jokin seuraavista täyttyi: henkilöllä oli todettu tutkimuksen kohteena olevat diagnoosit, henkilö menehtyi tai muutti ulkomaille tai tutkimuksen seurantajakso päättyi (vuoden 2012 loppuun). Mukana olevien psykiatriset diagnoosit kerättiin lääketieteellisistä rekistereistä. Autismikirjon ilmaantuvuus oli merkitsevästi suurempi niillä, joilla oli ennestään diagnosoitu anoreksia (henkilöt, joilla anoreksiadiagnoosi n = 5 006, verrokit n = 1 719 183, yhteensä n = 1 724 189) verrattuna muihin samanikäisiin (HR = 15,08; 95 % luottamusväli 12,23–18,58). Pojilla tai miehillä, joilla oli diagnosoitu anoreksia, autismikirjon häiriön ilmaantuvuus oli suurempi kuin tytöillä tai naisilla (pojilla tai miehillä: HR = 22,04; 95 % luottamusväli 15,39–31,58; tytöillä tai naisilla: HR = 12,82; 95 % luottamusväli 9,94–16,53). Samoin myös anoreksian ilmaantuvuus oli merkitsevästi suurempi niillä, joilla oli ennestään diagnosoitu autismikirjon häiriö (henkilöt, joilla autismikirjon häiriö n = 12 606, verrokit n = 1 711 583, yhteensä n = 1 724 189) verrattuna muihin samanikäisiin (HR = 5,39; 95 % luottamusväli 4,37–6,64). Autismikirjon häiriö -diagnoosin saaneiden sukupuolten välillä ei ollut eroa anoreksian ilmaantuvuuden suhteen.
Tutkimuksessa arvioitiin autismikirjon häiriön esiintyvyyttä henkilöillä, joilla on anoreksiadiagnoosi (joko anoreksia F50.0 tai epätyypillinen anoreksia F50.1) «Steinhausen HC, Villumsen MD, Hørder K, ym. Comorb...»2. Tutkimus oli väestöpohjainen rekisteritutkimus, jossa otannassa olivat mukana Tanskassa vuosina 1961–2008 syntyneet henkilöt, joilla oli diagnosoitu anoreksia vuosien 1994–2018 välillä heidän ollessaan 8–32 vuoden ikäisiä (n = 9 985, joista 93,5 % naisia). Lisäksi mukana oli 49 351 verrokkia. Autismikirjon häiriö todettiin 0,6 %:lla niistä, joilla oli ennestään anoreksiadiagnoosi, kun taas verrokeista autismikirjon häiriö todettiin 0,2 %:lla. Autismikirjon häiriön ilmaantuvuus anoreksiadiagnoosin saaneilla oli suurempi kuin verrokeilla sekä ensimmäisen vuoden aikana anoreksiadiagnoosin saamisen jälkeen (HR 8,92; 95 % luottamusväli 6,06–13,0) että 13 seurantavuoden aikana (HR 2,94; 95 % luottamusväli 2,25–3,86).
Systemaattisessa katsauksessa oli mukana 15 tutkimusta (n = 5 696), joissa tutkittiin autismikirjon häiriön esiintyvyyttä henkilöillä, joilla oli ennestään todettu syömishäiriö «Nickel K, Maier S, Endres D, ym. Systematic Review...»3. Keskimäärin 4,7 % jonkin syömishäiriödiagnoosin saaneista (anoreksia, bulimia tai BED) täytti autismikirjon häiriön diagnostiset kriteerit. Kun huomioitiin vain ne, joilla oli anoreksia, myös heistä keskimäärin 4,7 % täytti autismikirjon häiriön diagnostiset kriteerit. Systemaattisessa katsauksessa oli mukana myös 3 tutkimusta, joissa tutkittiin autismikirjon häiriö -diagnoosin saaneiden henkilöiden syömishäiriöiden yleisyyttä (n = 12 828), ja näissä syömishäiriön ilmaantuvuus oli selvästi yleisempää autismikirjon henkilöillä kuin verrokeilla, mutta vaihtelevuus tutkimusten välillä oli suurta sekä ilmaantuvuuden että menetelmien osalta.