Tutkimuksessa arvioitiin aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (ADHD) esiintyvyyttä henkilöillä, joilla on jokin syömishäiriödiagnoosi «Bleck J, DeBate RD. Exploring the co-morbidity of ...»1. Tutkimus oli väestöpohjainen tutkimus, johon oli valittu edustava otos väestöstä. Osallistujia oli yhteensä 4 862, joista tyttöjä tai naisia oli 2 619 ja poikia tai miehiä 2 243. Osallistujat olivat tutkimushetkellä 18–28-vuotiaita, osallistujien keskimääräinen ikä oli 21,79 ± 0,12. Osallistujia pyydettiin arvioimaan itse ADHD-oireitaan ikävuosien 5 ja 12 välillä ja heiltä kysyttiin, olivatko he saaneet hoitoa syömishäiriön vuoksi. Tytöillä tai naisilla, joilla oli itse arvioituna ADHD, oli merkitsevästi useammin syömishäiriö kuin niillä tytöillä tai naisilla, joilla ei ollut itse arvioituna ADHD:tä (7,57 % vs. 3,54 %). Myös pojilla tai miehillä, joilla oli itse arvioituna ADHD, oli useammin syömishäiriö kuin niillä pojilla tai miehillä, joilla ei ollut itse arvioituna ADHD:tä, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (0,83 % vs 0,36 %).
Tutkimuksessa «Yoshimasu K, Barbaresi WJ, Colligan RC, ym. Childh...»2 arvioitiin ADHD:n ja syömishäiriöiden yhteisesiintyvyyttä. Tutkimus oli väestöpohjainen rekisteritutkimus, jossa otantaan poimittiin Rochesterissa Minnesotassa USA:ssa vuosien 1976 ja 1982 välillä syntyneistä ne, joilla oli ADHD-diagnoosi (n = 379), ja lisäksi jokaiselle 2 sukupuolen ja syntymäajankohdan perusteella kaltaistettua verrokkia (n = 758). Mukana olevia henkilöitä seurattiin 19 vuoden ikään asti tai kunnes he menehtyivät tai muuttivat ulkomaille. Heidän psykiatriset diagnoosinsa kerättiin rekistereistä, ja tutkimusryhmään kuuluvat terveydenhuollon ammattilaiset varmistivat vielä rekisteritietojen pohjalta diagnoosikriteerien täyttymisen. Syömishäiriön keskimääräinen diagnosointi-ikä oli 16,3 ± 1,3. ADHD:n keskimääräistä diagnosointi-ikää ei kerrottu. Syömishäiriöt olivat merkitsevästi yleisempiä niillä, joilla oli ADHD-diagnoosi kuin verrokeilla (HR = 5,68; 95 % luottamusväli 1,14–28,21).
Tutkimus «Rojo-Moreno L, Arribas P, Plumed J, ym. Prevalence...»3 on kaksi vuotta kestänyt pitkittäistutkimus, jossa oli alun perin mukana viiden eri koulun oppilaita, jotka olivat ensimmäisenä tutkimusajankohtana 12–16-vuotiaita. Ensimmäisellä tutkimuskerralla selvitettiin haastattelun avulla laajasti monien eri psykiatristen ja neuropsykiatristen häiriöiden ilmaantuvuutta, myös ADHD:n. Toinen tutkimusajankohta toteutui kahden vuoden päästä ensimmäisestä, ja tällöin osallistujille toteutettiin haastattelu, jossa selvitettiin syömishäiriöiden ilmaantuvuutta. Toisella tutkimuskerralla ainoastaan yksi alkuperäisistä kouluista suostui mukaan tutkimukseen. Lopullinen osallistujamäärä oli tällöin 326 oppilasta (160 tyttöä ja 166 poikaa), ja oppilaat olivat toisen tutkimuskerran ajankohtana 14–17-vuotiaita. ADHD:tä oli merkitsevästi enemmän niillä, joilla oli syömishäiriötä kuin niillä, joilla ei ollut syömishäiriötä (HR 5,03; 95 % luottamusväli 2,37–10,64).
Tutkimuksessa «Yao S, Kuja-Halkola R, Martin J, ym. Associations ...»4 arvioitiin ADHD:n ja syömishäiriöiden yhteisesiintyvyyttä. Tutkimus oli väestöpohjainen rekisteritutkimus, jossa otantaan poimittiin mukaan Ruotsissa syntyneitä henkilöitä useista eri rekistereistä. Heidän diagnoosinsa kerättiin lääketieteellisistä rekistereistä. Yhteensä otanta kattoi 108 443 henkilöä, joilla oli ADHD-diagnoosi, ja 3 441 675 verrokkia. ADHD-diagnoosin saaneilla syömishäiriöiden ilmaantuvuus oli 2,7 % (tytöillä tai naisilla 6,8 % ja pojilla tai miehillä 0,4 %) ja verrokeilla 0,9 % (tytöillä tai naisilla 1,7 % ja pojilla tai miehillä 0,1 %). ADHD-diagnoosin saaneilla oli siis merkitsevästi enemmän syömishäiriöitä kuin verrokeilla (mikä tahansa syömishäiriö: HR 3,97; 95 % luottamusväli 3,81–4,14; anoreksia: HR 2,68; 95 % luottamusväli 2,15–2,86; bulimia: 5,01; 95 % luottamusväli 4,63–5,41).
Systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa tutkittiin ADHD:n esiintyvyyttä henkilöillä, joilla oli syömishäiriö «Nazar BP, Bernardes C, Peachey G, ym. The risk of ...»5. Mukana katsauksessa oli 5 tutkimusta (syömishäiriötä sairastavat n = 1 044, verrokit n = 111 292). ADHD oli merkitsevästi yleisempi syömishäiriötä sairastavilla kuin verrokeilla (HR 2,57; 95 % luottamusväli 1,30–5,11). Kun tarkasteltiin erikseen vain niitä, joilla oli ahmimista oirekuvassa, ADHD:n esiintyvyys oli vielä suurempi kuin silloin, kun kaikkia syömishäiriötä sairastavia tarkasteltiin yhdessä (HR 5,77; 95 % luottamusväli 2,35–14,18). Katsauksessa tarkasteltiin myös syömishäiriöiden esiintyvyyttä henkilöillä, joilla oli ADHD-diagnoosi. Mukana meta-analyysissa oli 12 tutkimusta (ADHD-diagnoosin saaneet n = 4 013, verrokit n = 29 404). Syömishäiriöt olivat merkitsevästi yleisempiä henkilöillä, joilla oli ADHD verrattuna verrokkeihin (HR = 3,81; 95 % luottamusväli 2,34–6,21). Syömishäiriöryhmittäin tarkasteltuna kaikkien tutkittujen syömishäiriöiden ilmaantuvuus oli merkitsevästi suurempaa ADHD-diagnoosin saaneilla kuin verrokeilla (anoreksia: HR = 4,28; 95 % luottamusväli 2,24–8,16; bulimia: HR =5,71; 95 % luottamusväli 3,56–9,16, BED: HR = 4,13; 95 % luottamusväli 3,0–5,67).