Martinussenin ym. (2017) «Martinussen M, Friborg O, Schmierer P, ym. The com...»1 meta-analyysissa tarkasteltiin persoonallisuushäiriöiden komorbiditeettia anoreksia- ja bulimiapotilailla. Analyysiin otettiin yhteensä 87 tutkimusta, jotka oli julkaistu vuosina 1980–2016. 25 tutkimusta raportoi anoreksia- (AN) ja 32 bulimiapotilaiden (BN) komorbiditeetista.
Osallistujat olivat keski-iältään 27,3-vuotiaita (keskihajonta, kh = 6,6), ja syömishäiriöön sairastuminen oli tapahtunut keskimäärin 18,2 (kh = 1,8) vuoden iässä. 79 %:ssa tutkimuksista osallistujat olivat naisia (1 tutkimus koski ainoastaan miehiä). Tutkimuksia oli 18:sta eri maasta (Yhdysvallat 46 %, Yhdistynyt kuningaskunta 9 % ja Saksa 7 %).
Tulokset
Mitä tahansa syömishäiriötä sairastavilla oli useammin jokin persoonallisuushäiriö (keskimääräinen esiintyvyys 0,52; 95 % luottamusväli 0,47–0,56; k = 60, N = 5 767) kuin verrokeilla, jotka eivät sairastaneet syömishäiriötä (keskimääräinen esiintyvyys 0,09; 95 % luottamusväli 0,04–0,19, k = 11, N = 402).
Eri persoonallisuushäiriöklustereiden osalta persoonallisuushäiriöiden osuus mitä tahansa syömishäiriötä sairastavilla oli suurempi kuin verrokeilla (klusteri A: 0,12 vs 0,02; klusteri B: 0,28 vs 0,04; klusteri C: 0,38 vs 0,08). Erityisesti epäluuloinen, epävakaa, estynyt, riippuva ja vaativa (pakko-oireinen) persoonallisuushäiriö olivat selvästi yleisempiä syömishäiriötä sairastavilla kuin verrokeilla. Epävakaan (keskimääräinen esiintyvyys 0,22; 95 % luottamusväli 0,19–0,26) ja estyneen (keskimääräinen esiintyvyys 0,20; 95 % luottamusväli 0,17–0,24) persoonallisuushäiriön esiintyvyys oli suurin syömishäiriöpotilailla.
Eri persoonallisuushäiriöiden tai niiden klustereiden esiintyvyydessä ei ollut eroa anoreksia- (0,49) ja bulimiapotilaiden (0,54) välillä paitsi vaativan (pakko-oireisen) persoonallisuushäiriön osalta (0,23 AN vs 0,12 BN).
Meta-analyysinpäätulosten mukaan sekä anoreksia- että bulimiapotilailla on samantyyppinen persoonallisuushäiriökomorbiditeetti; epävakaa persoonallisuushäiriö ja estynyt persoonallisuushäiriö olivat molemmilla yleisimpiä. Vaativa (pakko-oireinen) persoonallisuushäiriö oli yleisempi anoreksiapotilailla kuin bulimiapotilailla.
Farstadin ym. (2016) «Farstad SM, McGeown LM, von Ranson KM. Eating diso...»2 systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa tarkasteltiin persoonallisuuspiirteiden yhteyttä syömishäiriöiden alatyyppeihin. Vuosina 2004–2016 julkaistuista alun perin identifioiduista 24 tutkimuksesta meta-analyysiin valittiin 14 tutkimusta.
Osallistujat
Eri tutkimuksissa oli yhteensä 1 237 osallistujaa, joista n = 135 (k = 6) restriktiivinen anoreksia, n = 112 (k = 6) anoreksia, ahmimis-tyhjentäytyvä alatyyppi, n = 479 (k = 9) bulimia, n = 362 (k = 2) BED ja n = 149 (k = 4) EDNOS.
Tulokset
Meta-analyysissa havaittiin, että restriktiiviseen anoreksiaan (AN-R) oli yleisimmin yhteydessä vaativa (pakko-oireinen), estynyt ja riippuva persoonallisuushäiriö. Anoreksian ahmimis-tyhjentäytymisalatyyppiin (AN-BP) ja bulimiaan (BN) oli yleisimmin yhteydessä vaativa (pakko-oireinen), estynyt, epävakaa, riippuva ja epäluuloinen persoonallisuushäiriö. BEDiin oli yleisimmin yhteydessä estynyt, vaativa (pakko-oireinen) ja epäluuloinen persoonallisuushäiriö. EDNOS:ään oli yhteydessä epäluuloinen, epävakaa, vaativa (pakko-oireinen) ja estynyt persoonallisuushäiriö.
Persoonallisuushäiriöklustereittain C-klusterin persoonallisuushäiriö oli yleisin anoreksiassa (AN-R esiintyvyys 0,29; 95 % luottamusväli 0,19–0,41; k = 4; AN-B/P esiintyvyys 0,30; 95 % luottamusväli 0,18–0,44, k = 3) ja bulimiassa (esiintyvyys 0,30; 95 % luottamusväli 0,18–0,44; k = 8). Klusteri B oli yleinen ahmimis-tyhjentäytymistyypin anoreksiassa (AN-B/P esiintyvyys 0,24; 95 % luottamusväli 0,0–0,62; k = 3) ja bulimiassa (esiintyvyys 0,23; 95 % luottamusväli 0,12–0,36, k = 8).
Lopputuloksena meta-analyysissa oli, että estynyt ja vaativa (pakko-oireinen) persoonallisuushäiriö on tyypillisin persoonallisuushäiriö restriktiivisessä anoreksiassa (AN-R) ja BEDissä. Epävakaa ja epäluuloinen persoonallisuushäiriö esiintyvät yleisesti yhdessä anoreksian ahmimis-tyhjentäytymisalatyypin (AN-B/P), bulimian (BN) ja muun määrittämättömän syömishäiriön (EDNOS) kanssa.
Friborgin ym. (2014) «Friborg O, Martinussen M, Kaiser S, ym. Personalit...»3 meta-analyysissa arvioitiin persoonallisuushäiriöiden yleisyyttä potilailla, joilla oli EDNOS tai BED. Meta-analyysiin valittiin 20 tutkimusta, jotka oli julkaistu vuosina 1987–2010. 11 tutkimusta käsitteli määrittämätöntä syömishäiriötä EDNOS:ää ja 9 tutkimusta BEDiä.
Osallistujat olivat pääosin naisia (6 tutkimuksessa oli mukana myös miehiä). BED-potilaita oli yhteensä 838 ja EDNOS-potilaita 743. BED-tutkimuksista 41 % käsitteli kliinisiä potilaita (n = 319, k = 3). Osallistujien keski-ikä oli 41,6 (kh = 3,3) vuotta. Persoonallisuushäiriö oli todettu strukturoidussa haastattelussa (n = 795, 95 %, k = 8) tai kyselylomakkein (n = 43, 5 %, k = 1).
EDNOS-tutkimuksista 50 % (n = 373) käsitteli kliinisiä potilaita. Osallistujien keski-ikä oli 29,5 (kh = 10,7) vuotta. Persoonallisuushäiriö oli todettu strukturoidussa haastattelussa (n = 136, 18 %, k = 5), kliinisessä arvioinnissa (n = 294, 40 %, k = 5) tai kyselylomakkein (n = 313, 42 %, k = 1).
Tulokset
Minkä tahansa persoonallisuushäiriön esiintyvyys oli suurempi EDNOS-potilailla (0,38) kuin BED-potilailla (0,29), mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Persoonallisuushäiriön esiintyvyyden varianssi oli suurempi EDNOS-potilailla (95 % luottamusväli 0,26–0,51) kuin BED-potilailla (95 % luottamusväli 0,24–0,33).
Persoonallisuushäiriöklustereiden osalta ei merkitseviä eroja havaittu BED- tai EDNOS-ryhmien välillä. Suurin ero näiden diagnoosiryhmien välillä oli klusteri B:ssä (0,25 EDNOS vs 0,11 BED). EDNOS-tutkimuksissa esiintyvyys suureni eri klustereissa (klusterit A: 0,09; B: 0,25 ja C: 0,38), mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p = 0,09). BED-tutkimuksissa havaittiin sama trendi (klusterit A: 0,07; B: 0,11 ja C: 0,30), mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p = 0,09). Kun molemmat EDNOS ja BED yhdistettiin, esiintyvyyden suureneminen eri klustereissa (A: 0,08; B: 0,18 ja C: 0,34) oli tilastollisesti merkitsevä (Qdf = 2 = 10,74, p < 0,01).
Eri persoonallisuushäiriödiagnoosien esiintyvyydessä ei havaittu merkitsevää eroa EDNOS- ja BED-diagnoosien välillä. Esiintyvyydeltään yleisin oli estynyt (0,18 EDNOS; 0,12 BED), epävakaa (0,12 EDNOS; 0,10 BED) ja vaativa (pakko-oireinen) (0,11 EDNOS; 0,10 BED) persoonallisuushäiriö. Heterogeenisyystunnusluvut (Qwithin) olivat tilastollisesti merkitseviä.
Lopputuloksena meta-analyysissa arvioitiin, että BED- ja EDNOS-diagnooseissa vaikuttaa olevan samanlainen persoonallisuushäiriöiden komorbiditeetti kuin anoreksiassa (AN) ja bulimiassa (BN). BED-diagnoosissa yleisimmät komorbidit persoonallisuushäiriöt olivat estynyt, vaativa (pakko-oireinen) ja epävakaa persoonallisuushäiriö.