Sticen ym. (2021) «Stice E, Onipede ZA, Marti CN. A meta-analytic rev...»1 meta-analyyttisessa katsauksessa tarkasteltiin, onnistuvatko syömishäiriöiden preventio-ohjelmat vähentämään syömishäiriöihin sairastumista.
Katsaukseen valittiin 15 tutkimusta 212 tutkimuksesta, joissa oli yhteensä 5 080 osallistujaa. Tutkimukset olivat RCT-asetelmia, ja ne toteutettiin pääosin oppilaitoksissa. Tutkimusten osallistujat olivat pääosin nuoria tai nuoria aikuisia (keski-ikä 14,5–22,3 vuotta) valkoihoisia naisia. 15 tutkimuksesta saatiin yhteensä 19 vertailua (preventio-ohjelma vs. vertailuinterventio). Kaikki preventio-ohjelmat olivat selektiivisiä eli kohdistuivat henkilöihin, joilla oli suurentunut riski sairastua syömishäiriöön.
Preventio-ohjelmat vaihtelivat, mutta suurimmaksi osaksi ne olivat kognitiivisen dissonanssin ohjelmia (k = 8), kognitiivis-behavioraalista terapiaa (k = 3) tai elintapaohjaukseen perustuvia (k = 3). Lisäksi oli yksittäisiä tutkimusasetelmia (k = 1), joissa tarkasteltiin muun muassa psykoedukaatiota, perhepohjaista interventiota, itsetuntointerventiota ja interpersonaalista terapiaa. Dissonanssipohjaiset ohjelmat perustuivat pääasiassa Body Project -nimiseen ohjelmaan, jossa osallistujille annetaan erilaisia suullisia, kirjallisia ja käyttäytymiseen perustuvia harjoituksia, joiden tarkoitus on lisätä kognitiivista dissonanssia laihuuden tavoittelemisesta. Kognitiivis-behavioraalisen terapian ohjelmat perustuivat Student Bodies -nimiseen ohjelmaan, jossa on 8 30 minuutin pituista internetpohjaista kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan perustuvaa istuntoa. Elintapaohjaukseen perustuvat ohjelmat olivat pääosin Healthy Weight -interventioita, joissa osallistujat ohjataan tasapainottamaan energiansaanti ja -kulutus, minkä ajatellaan vähentävän kehoon liittyvää tyytymättömyyttä. Tämä toteutuu 3:na 1 tunnin pituisena sessioina.
Keskimääräinen prevention efektikoko oli tilastollisesti merkitsevä (OR = 1,64; 95 % luottamusväli 1,09–2,46, t = 2,54, p = 0,020), ja efektikoossa oli heterogenisyyttä (Q 18 = 35,96, p = 0,007). Kognitiivisen dissonanssin ohjelma ja elintapaohjaukseen perustuva ohjelma vähensivät useissa koeasetelmissa syömishäiriöön sairastumisen riskiä 54–77 %. Kognitiivisen dissonanssin ohjelma vähensi eniten ja tilastollisesti merkitsevästi syömishäiriöön sairastumista, ja sen vaikutus säilyi jopa 4 vuoden seurannassa. Yllättäen tämä vaikutus oli tilastollisesti merkitsevä ainoastaan silloin, kun preventio-ohjelmaa veti vertainen eikä aikuinen kliinikko. Muiden ohjelmien, kuten psykoedukaatioon perustuvien ja kognitiivis-behavioraalisen terapian interventioiden vaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Valituista 15 tutkimuksesta 6:ssa (40 %) arvioitiin olevan pieni harhan riski (Cochrane risk of bias) ja 8 tutkimuksessa (53,3 %) vuorostaan suuri riski. 6 tutkimuksessa ei käytetty ITT-analyysia.
Khahn-Daon ym. (2017) «Le LK, Barendregt JJ, Hay P, ym. Prevention of eat...»2 systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa tarkasteltiin syömishäiriöiden preventio-ohjelmien tehokkuutta sekä yleisessä väestössä että suuren riskin ihmisryhmissä.
112 artikkelia 411:stä täytti kaikki sisäänottokriteerit, ja ne raportoivat 101 satunnaiskontrolloitua (RCT) koeasetelmaa. Artikkelit raportoivat eri preventiivisiä strategioita: 18 asetelmaa käsitteli yleistä preventiota, 79 tutkimusasetelmaa käytti selektiivistä preventiota, ja 4 asetelmaa tarkasteli indikoitua preventiota.
Osallistujat: Suurin osa artikkeleista arvioi preventiota lapsilla, nuorilla ja nuorilla aikuisilla (24 ikävuoteen asti). Yleiset preventio-ohjelmat (k = 18) kohdistuivat pääosin lapsiin ja nuoriin (ikä keskimäärin 11–14 vuotta) siinä missä selektiiviset preventiot kohdistuivat pääosin 16–24-vuotiaisiin. Vain 2 selektiivisen prevention tutkimusta oli tehty 18–68-vuotiailla aikuisilla.
Interventio: Yleisissä preventioissa oli 7 erilaista interventiota (medialukutaito k = 5, itsetuntointerventio k = 4, lihavuuden ehkäisemisinterventio k = 4 ja useamman eri intervention yhdistelmä k = 4), selektiivisen tason preventioissa oli 12 erilaista interventiota (kognitiivisen dissonanssin ohjelma ja KBT, yhden kerran (one-shot) interventio k = 12, monen eri intervention yhdistelmät, k = 9, medialukutaito k = 7 ja terveen painon interventio k = 7) ja indikoidun tason preventioissa 2 erilaista interventiota (KBT ja psykoedukaatio). Interventioiden kesto, intensiteetti ja sisältö vaihtelivat huomattavasti. Yleisten preventio-ohjelmien kesto vaihteli 4 sessiosta pisimmillään 2 vuoden jaksoon. Selektiivisen prevention ohjelmien pituus vaihteli pääasiassa 4 sessiosta 8 sessioon. 12 tutkimuksessa oli vain yhden kerran interventio (KBT, kognitiivinen dissonanssi, hyväksymis- ja omistautumisterapia, lihavuuden ehkäisy ja psykoedukaatio), jonka kesto vaihteli 45 minuutista 1 päivän työpajaan. KBT-interventioiden kesto oli 2–16 kertaa (yleisin 8 viikkoa, k = 9/22).
Preventio-ohjelmat olivat pääasiassa ryhmämuotoisia, ja ne toteutettiin koululuokissa (suurin osa yleisen prevention ja osa selektiivisen prevention interventioista), kasvokkain tai internetpohjaisesti. Suurimmassa osassa interventiota verrattiin intervention odotukseen, viivästyttämiseen tai epäspesifiseen kontrolli-interventioon. Pieni osa tutkimuksista käytti aktiivista vertailuryhmää tai minimaalista hoitoa vertailuryhmänä.
Tulokset
Yleisen prevention suhteen medialukutaidon preventio-ohjelmat olivat ainoita, joiden efektikoko oli pieni tai kohtalainen syömishäiriön riskifaktoreiden vähentämisessä (mm. painoon ja ulkomuotoon liittyvät huolet, median internalisointi) sekä miehillä että naisilla verrattuna kontrolleihin. Nämä tulokset säilyivät seurannassa jopa 30 kuukautta. Medialukutaidon ohjelmat vähensivät merkitsevästi kehonmuotoon ja painoon liittyviä huolenaiheita sekä naisilla (-0,69; 95 % luottamusväli -1,17 – -0,22) että miehillä (-0,32; 95 % luottamusväli -0,57 – -0,07). Medialukutaidon ohjelmat olivat aktiivisia vertailuinterventioita tehokkaampia vähentämään median internalisointia miehillä jopa 30 kuukauden seurantaan asti. Naisilla vuorostaan usean eri intervention yhdistelmillä oli kohtalainen efektikoko syömishäiriötyyppisen käyttäytymisen vähentämisessä ja median internalisoinnissa. Itsetuntointerventioilla oli suuri efektikoko laihduttamisen vähentämisessä.
Selektiivisessä preventiossa kognitiivisen dissonanssin ohjelmilla oli pieni tai kohtalainen vaikutus moniin eri lopputulosmuuttujiin, kuten laihduttamiseen, hoikkuuden ihannoimiseen, kehotyytymättömyyteen ja negatiiviseen affektiin, sekä intervention jälkeen että 12 kuukauden seurannassa. Kognitiivisen dissonanssin preventio-ohjelman vaikutus hoikkuuden ihannoimiseen säilyi jopa 3 vuoden seurannassa. Kognitiivisen dissonanssin ohjelmat olivat kontrolli-interventioita tehokkaampia syömishäiriöoireiden vähentämisessä (-0,32; 95 % luottamusväli -0,52 – -0,13). Kognitiivisen dissonanssin ohjelmat olivat tehokkaita vähentämään erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten syömishäiriön riskitekijöitä ja oireita. Kognitiivis-behavioraalisen (KBT) terapian interventioilla oli suurin efektikoko (-0,40; 95 % luottamusväli -0,55 – -0,26) laihduttamisen vähenemisessä 9 kuukauden seurannassa, kun vuorostaan niin sanotut terveen painon (healthy weight) interventiot vähensivät syömishäiriön riskitekijöitä ja BMI:tä.
Mikään indikoiduista preventio-ohjelmista ei ollut erityisen tehokas vähentämään syömishäiriön riskitekijöitä.
Lopputulemana katsauksessa todetaan, että monenlaiset preventio-ohjelmat (erityisesti kognitiivisen dissonanssin ja medialukutaidon ohjelmat sekä KBT-pohjaiset ohjelmat) ovat lupaavia, mutta on epävarmaa, vähentävätkö ne tosiasiallisesti syömishäiriöiden esiintyvyyttä.
58 %:ssa tutkimuksista arvioitiin olevan suuri harhan riski. Riski oli ilmeisin 37 %:ssa tutkimuksista, joissa ei ollut sokkoutettua lopputulosmuuttujien analyysia (83 % yleisissä preventio-ohjelmissa ja 27 % selektiivisen prevention ohjelmissa), ja 30 %:ssa tutkimuksista, joiden lopputulosmuuttujien raportoinnissa oli puutteita. 50 % tutkimuksista ei raportoinut riittävästi satunnaistamisprosessista.
Tulokset
Watsonin ym. (2016) «Watson HJ, Joyce T, French E, ym. Prevention of ea...»3 systemaattisessa katsauksessa tarkasteltiin yleisen prevention, selektiivisen prevention ja indikoidun prevention tehokkuutta syömishäiriöiden ehkäisemisessä.
Katsaukseen valittiin 106 artikkelia 320:stä. Tutkimukset olivat satunnaiskontrolloituja RCT-tutkimuksia, joista 13 käsitteli yleistä preventiota (N = 3 989 osallistujaa, joista 55 % naisia, keski-ikä 13,0 vuotta), 85 RCT:tä oli selektiivistä preventiota (N = 11 949 osallistujaa, joista 99 % naisia, keski-ikä 17,6 vuotta) ja 8 RCT:tä oli indikoitua preventiota (N = 510, 100 % naisia, keski-ikä 20,1 vuotta). Meta-analyysi tehtiin vain selektiivisen prevention tutkimuksille.
Yleisistä preventio-ohjelmista valtaosa (69 %) kohdistui koululaisiin, yliopisto-opiskelijoihin (8 %) tai toissijaisesti esimerkiksi opettajiin tai terveydenhuollon ammattilaisiin (23 %, k = 3). Interventiot kestivät 1–9 viikkoa, ja niiden sisältö vaihteli (itsetuntointerventio k = 3, medialukutaito k = 3, sekundaaripreventio k = 3 ja KBT k = 2). Vertailukohteena oli jonotuslistalla olo tai epäspesifinen vertailuinterventio (k = 1).
Selektiivisen prevention ohjelmat kohdistuivat valtaosin (85 %) lukio- tai yliopistoikäisiin opiskelijoihin. Osallistujista 99 % oli naisia, joista suurimmalla osalla oli joko itse arvioitu (24 %) tai oirekartoitusten pohjalta (21 %) kehonkuvaan tai syömiseen liittyvä ongelma. Interventiosessioita oli 1–24 viikossa. Suurimmaksi osaksi interventiot olivat kognitiivisen dissonanssin (31 %) tai KBT:n sovellutuksia.
Indikoidun prevention ohjelmat kohdistuivat valtaosin (75 %) opiskelijoihin tai aikuisiin naisiin (37 %), joista arvioitiin yksilöllisesti, täyttyykö joku syömishäiriön kriteereistä (ja jos subkliininen syömishäiriön täyttyi, heitä ei otettu mukaan tutkimukseen). KBT oli ainoa arvioitu interventio monissa tutkimuksissa.
Tulokset
Näyttö oli kokonaisuudessaan vahvinta selektiivisen prevention ohjelmilla.
Yleisistä preventio-ohjelmista medialukutaidon ohjelmalla oli eniten näyttöä. Suurimmalla osalla interventioista havaittiin tilastollisesti merkitsevä vaikutus ainakin yhteen syömishäiriön riskitekijään tai syömishäiriöltä suojaavaan tekijään, mutta efektikoko oli kokonaisuudessaan vaatimaton.
Selektiivisen prevention ohjelmista kognitiivisen dissonanssin ohjelmilla oli eniten näyttöä verrattuna muihin interventioihin, ja sen efektikoko oli kohtalainen tai suuri – siinä missä muiden interventioiden efektikoko oli pääosin pieni. Kognitiivisen dissonanssin ohjelman teho myös säilyi seurannassa. Myös KBT:llä, terveen painon ohjelmalla (healthy weight program), medialukutaito-interventiolla ja psykoedukaatiolla oli näyttöä ja niiden tulos säilyi seurannassa.
Indikoidun prevention ohjelmista KBT:llä oli eniten näyttöä, ja sen tulokset säilyivät hyvin seurannassa.
Lopputulemana katsauksen kirjoittajat toteavat, että yleisistä preventio-ohjelmista medialukutaito-ohjelmat ovat tehokkaita ehkäisemään riskiä sairastua syömishäiriöön. Myös kognitiiviseen dissonanssiin, KBT:hen, terveen painon ohjelmaan ja psykoedukaatioon perustuvat interventiot ovat tehokkaita.
Yleiskommentti:
Khahn-Daon ym. (2017) «Le LK, Barendregt JJ, Hay P, ym. Prevention of eat...»2 ja Watsonin ym. (2016) «Watson HJ, Joyce T, French E, ym. Prevention of ea...»3 katsauksissa oli käytetty pääosin samoja tutkimuksia. Sticen ym. (2021) «Stice E, Onipede ZA, Marti CN. A meta-analytic rev...»1 katsauksessa oli 2 uutta edellä mainittujen katsausten jälkeen ilmestynyttä artikkelia.
Syömishäiriöiden hoito-ohjelmia on kehitetty useita erilaisia ja monipuolisia, erityisesti englanninkielisiä. Niitä on myös tutkittu verrattain paljon. Tutkimusnäytön perusteella syömishäiriöitä kannattaa yrittää ehkäistä sekä yleisesti että erityisesti suuremmassa riskissä oleviin kohdistaen.
Syömishäiriöiden ehkäisemisohjelmia voivat toteuttaa muutkin kuin terveydenhuollon ammattilaiset, esimerkiksi koulutetut vertaiset ja kokemusasiantuntijat (ns. train the trainers) sekä riskiryhmään kuuluvien kanssa toimivat muut ammattilaiset, kuten opettajat, valmentajat ja harrastustoiminnan vetäjät.