Simpsonin ym. (2022) «Simpson S, Azam F, Brown S, ym. The impact of pers...»1 systemaattisessa katsauksessa tarkasteltiin sitä, miten samanaikainen persoonallisuushäiriö vaikuttaa syömishäiriön psykoterapian tuloksellisuuteen (ennustaa tai moderoi). Lisäksi tarkasteltiin vaikutusta syömishäiriön ja persoonallisuushäiriön alatyypeittäin.
Katsaukseen valittiin 2 244:stä kriteerit täyttäneestä tutkimuksesta 11 tutkimusartikkelia (joista 7 päätutkimusta ja 4 seurantatutkimusta). Kaikki koeasetelmat oli satunnaiskontrolloituja (RCT). 5 tutkimusta (3 päätutkimusta, 2 seurantatutkimusta) tarkasteli persoonallisuushäiriöiden ja niiden piirteiden vaikutusta BEDin hoitoon, 4 tutkimusta (3 päätutkimusta ja 1 seuranta) tarkasteli vaikutusta bulimian hoitoon ja 1 tarkasteli vaikutusta anoreksian hoitoon.
Osallistujat: Otoskoko eri tutkimuksissa vaihteli n = 56–136, yhteensä 830 osallistujaa (ikä 20,5–52,3 vuotta, pääosin valkoihoisia naisia).
Interventio oli pääosin KBT-hoitoa, johon sisältyi KBT-E, ahmimisoireeseen erityisesti keskittyvä KBT tai ohjattu KBT-omahoito. Kaikki hoidot toteutettiin avohoidossa, ja niissä oli 8–25 viikoittaista 60–120 minuutin sessiota. Vertailuryhmät olivat joko itsehoito, lume, rentoutusharjoittelu, behavioraalinen painonhallintaohjelma, lääkitys tai epäspesifinen supportiivinen oirehallintaryhmä.
Syömishäiriöiden hoidon tuloksellisuuden päätulosmuuttujana tarkasteltiin ahmimisoireen määrää, sen remissiota (28 vrk, EDE-Q), kompensaatiokäyttäytymistä (EDE-I), yleistä anoreksiapistemäärää (EDE), yleistä syömishäiriöpistemäärää (EDE), kehotyytymättömyyspistemäärää (CBSI) ja syömishäiriödiagnoosin täyttymistä (EDI-2). Persoonallisuushäiriödiagnoosi oli tehty strukturoiduin haastatteluin (DSM-III-R, DSM-IV, DIB-R, DAPP-BQ).
Tulokset
Kaikista 7 alkuperäistutkimuksesta 6 havaitsi persoonallisuushäiriödiagnoosin vaikuttavan merkittävästi hoidon tulokseen. Tämä tulos havaittiin 2:ssa 3 BED-tutkimuksesta, kaikissa 3 bulimiatutkimuksessa ja ainoassa 1 anoreksiatutkimuksessa.
Samanaikaisen persoonallisuushäiriön, erityisesti klusteri C:n, havaittiin vaikuttavan negatiivisesti ja ennustavan huonompaa lopputulosta BED-potilaiden syömishäiriöoireissa. Sen sijaan bulimiapotilaiden samanaikainen persoonallisuushäiriö ei näyttänyt vaikuttavan bulimiaoireiden hoidon tuloksellisuuteen, mutta se oli yhteydessä suurempiin yleisiin psykososiaalisiin ja psykiatrisiin ongelmiin ja kehotyytymättömyyteen hoidon lopuksi ja seurannassa. Erityisesti estynyt ja epävakaa persoonallisuushäiriö vaikuttivat olevan yhteydessä suurempiin psykososiaalisiin ja psykiatrisiin haasteisiin ja heikompaan kokonaistoimintakykyyn 3 ja 5 vuoden seurannassa.
Interventioilla, jotka huomioivat persoonallisuuspatologian, oli suurempi kokonaisvaikutus syömishäiriön hoidon lopputulokseen kuin interventioilla, jotka eivät huomioineet erityisesti persoonallisuutta. Koska emotionaalisen säätelyn vaikeudet ovat perustavanlaatuisia persoonallisuushäiriöissä (alikontrolli epävakaassa persoonallisuushäiriössä, ylikontrolli estyneessä persoonallisuushäiriössä), niihin keskittyminen saattaa selittää ainakin osittain katsauksessa havaitun bulimiapotilaiden oireiden paranemisen. Bulimiapotilaat, joilla oli samanaikainen epävakaa persoonallisuushäiriö, vaikuttivat saavan tavanomaiseen KBT-hoitoon verrattuna lisähyötyä (suurempi ahminta- ja tyhjentäytymisoireen suurempi remissio) KBT-hoidosta, johon oli lisätty tunteiden säätelyn, vuorovaikutussuhteiden haasteiden käsittelemisen, itsetunto-ongelmien ja perfektionismin työstämisen elementtejä.
C-klusterin persoonallisuushäiriön havaittiin moderoivan anoreksiapotilaiden hoidon ennenaikaista lopettamista, mutta sen sijaan BED-potilaiden persoonallisuushäiriön ei havaittu vaikuttavan hoitoon sitoutumiseen.
Katsauksen alustavat tulokset viittaavat siihen, että syömishäiriöpotilailla, joilla on samanaikainen persoonallisuushäiriö, on hoidon lopuksi ja seurannassa edelleen suuri yleinen psykopatologia ja psykiatrisia haasteita.
Loppupäätelmänään katsauksen kirjoittavat arvioivat, että samanaikainen persoonallisuushäiriö voi olla hoidon tuloksellisuutta moderoiva tai ennustava tekijä, mutta lisää tutkimusta tarvitaan.