Systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä «Kutz AM, Marsh AG, Gunderson CG, ym. Eating Disord...»2 arvioitiin SCOFF-kyselyn psykometrisia ominaisuuksia DSM-5-kriteerien mukaisten syömishäiriöiden seulonnassa väestössä. Meta-analyysiin sisällytettiin 25 tutkimuksen tulokset, joista 5 oli tapaus-verrokkitutkimuksia ja 20 koostui satunnais- ja peräkkäisotoksista. Näihin tutkimuksiin oli osallistunut yhteensä 11 531 ihmistä. Tutkimuksista 16 oli toteutettu Euroopassa, 4 Pohjois-Amerikassa, 3 Aasiassa ja 2 Etelä-Amerikassa. Katsauksessa oli mukana myös Suomessa tehty SCOFF-validaatioartikkeli «Lähteenmäki S, Aalto-Setälä T, Suokas JT, ym. Vali...»1.
Katsauksen haku oli rajoitettu Pubmed- ja Cochrane-tietokantoihin. Tutkimuksiin osallistujat oli rekrytoitu perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon poliklinikoilta, kouluista (peruskoulu, lukio ja yliopisto) sekä yleisväestöstä. Tutkittavien ikä vaihteli 10:n ja 95 ikävuoden välillä. Yhteensä 18 tutkimusta koostui aikuisista, ja 7 tutkimuksessa oli vain nuoria tai nuoria aikuisia. 12 tutkimukseen osallistui vain naisia, ja 4 tutkimuksessa naisia oli vähintään 70 %. Lopuissa 8 tutkimuksessa naisten prosenttiosuus vaihteli 46,2:n ja 68 %:n välillä. 13 tutkimuksessa SCOFF-kyselyä verrattiin haastatteluun (SCID-I, CIDI-haastattelu, DSM-IV-haastattelu, EDE) ja 16 tutkimuksessa pidempiin itseraportointilomakkeisiin (EDI-3, EDE-Q, EAT-26, Q-EDD ja ICD-10-oirekysely).
SCOFF-seulan yhdistetty herkkyys oli 0,86 (95 % luottamusväli 0,78–0,91) ja yhdistetty tarkkuus 0,83 (95 % luottamusväli 0,77–0,88).
Alaryhmäananalyysien perusteella SCOFF-kyselyn diagnostinen tarkkuus oli parempi tapaus-verrokkitutkimuksissa (p < 0,01) ja kun naisten prosentuaalinen osuus oli suurempi kuin miesten (p < 0,01). Herkkyys ja tarkkuus olivat pienemmät tutkimuksissa, joissa oli BED-diagnoosin saaneita, joskaan ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p = 0,22). Vain 6 tutkimusta kartoitti SCOFF-kyselyn soveltuvuutta BEDin seulonnassa. Vain harvat tutkimukset raportoivat BMI:stä ja etnisestä taustasta.
Yksikään tutkimus ei selvittänyt SCOFF-kyselyn soveltuvuutta kaikkien DSM-5-kriteerein määritettyjen syömishäiriöiden seulonnassa.
Katsauksen mukaan SCOFF-kysely soveltuu tunnistamaan nuorten naisten anoreksiaa ja bulimiaa, mutta monimuotoisemman oirekuvan ja väestön kohdalla sen soveltuvuus on heikompi.
Katsauksessa «Feltner C, Peat C, Reddy S, ym. Screening for Eati...»3 arvioitiin 11 tutkimusta, jotka kartoittivat SCOFF-kyselyn psykometrisia ominaisuuksia syömishäiriöoireiden seulonnassa. SCOFF-kyselyä verrattiin diagnostisiin haastatteluihin tai pidempiin diagnostisiin kyselyihin.
Aikuisten tutkimuksissa (10 tutkimusta, n = 4 348) SCOFF-kyselyn yhdistetty herkkyys oli 84 % (95 % luottamusväli 74–91 %) ja tarkkuus 80 % (95 % luottamusväli 65–89 %), kun raja-arvoksi asetettiin ≥ 2 myönteistä vastausta. Kun raja-arvo oli ≥ 3 myönteistä vastausta, yhdistetty herkkyys oli 69 % (95 % luottamusväli 56–80 %) ja tarkkuus 90 % (95 % luottamusväli 69–98 %) (7 tutkimusta, n = 3 424). Yksi tutkimus arvioi SCOFF-kyselyä nuorilla (n = 954; keski-ikä 14 vuotta), ja raja-arvolla ≥ 2 myönteistä vastausta herkkyys oli 73 % (95 % luottamusväli 63–83 %) ja tarkkuus 78 % (95 % luottamusväli 75–80 %). Tutkimusten laatu arvioitiin hyväksi tai kohtalaiseksi.
Katsauksessa tarkastelluissa tutkimuksissa joko kaikki tai suurin osa tutkimuksiin osallistuneista oli naisia. Lisäksi merkittävä osa tutkimukseen osallistuneista oli rekrytoitu yliopistokampuksilta tai erityispoliklinikoilta.
Suomalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa «Hautala L, Junnila J, Alin J, ym. Uncovering hidde...»4 arvioitiin SCOFF-kyselyä yläasteikäisten nuorten syömishäiriöoireiden tunnistamisessa vertaamalla nuorten vastauksia kouluterveydenhoitajan arvioon. Tutkimukseen osallistui 14–16-vuotiaita kahdeksas- (n = 1 036, osallistumisprosentti = 71 %) ja yhdeksäsluokkalaisia (n = 855, osallistumisprosentti = 62 %) nuoria. 14–15-vuotiaiden ikäryhmässä 54 % (n = 561) oli tyttöjä ja 15–16-vuotiaiden ikäryhmässä 55 % (n = 474).
Tutkimuksessa nuoret vastasivat SCOFF-kyselyyn ja kouluterveydenhoitajat tutkimusta varten kehitettyyn puolistrukturoituituun kyselyyn. Lisäksi nuorten taustatietoja kerättiin terveystiedoista.
SCOFF-kyselyssä 21 % (204/985) nuorista raportoi syömishäiriöön viittaavista oireista. Yhdestä syömishäiriöoireesta raportoi 16 % (154/985) ja kahdesta tai useammasta oireesta 5 % (50/985). Kouluterveydenhoitajat vastaavasti arvioivat, että 5 % (47/985) nuorista kuului ja 91 % (892/985) ei kuulunut syömishäiriöriskiryhmään. Loppujen nuorten (46/985) riskiarviossa kouluterveydenhoitajat olivat epävarmoja.
Oireettomien nuorten itseraportointi oli yhteneväinen kouluterveydenhoitajien arvioinnin kanssa. Suurin osa (93 %, 727/781) niistä nuorista, jotka eivät raportoineet SCOFF-kyselyssä syömishäiriöoireista, ei myöskään terveydenhoitajan arvioinnissa kuulunut syömishäiriöriskiryhmään.
Syömishäiriöriskiryhmän tilanne oli päinvastainen. Keskimäärin vain 11 % (22/204) niistä nuorista, jotka itse raportoivat SCOFF-kyselyssä syömishäiriöoireista, luokiteltiin myös terveydenhoitajan arvioinnissa syömishäiriöriskiryhmään. Suhde oli 20 % (10/50) kahden tai useamman itseraportoidun syömishäiriöoireen kohdalla ja 8 % (12/154) yhden itseraportoidun syömishäiriöoireen kohdalla. Terveydenhoitajat arvioivat, että 3 % niistä nuorista, jotka eivät raportoineet yhdestäkään syömishäiriöoireesta, kuului syömishäiriöriskiryhmään.
SCOFF-kyselyä on tämän tutkimuksen mukaan perusteltua käyttää osana nuorten syömishäiriöoireiden tunnistamista.
Turussa «Hautala L, Alin J, Liuksila PR, ym. SCOFF-syömishä...»5 vuonna 2003 neljässä oppilaiden asuinalueita ja sosioekonomista taustaa hyvin edustavassa koulussa 106 kahdeksasluokkalaista vastasi kirjallisesti SCOFF-kyselyyn. Se toistettiin samalle joukolle keskimäärin kahden viikon kuluttua. Tähän osallistui 81 oppilasta (76 %). Vastaajista 74 % vastasi samoin molemmissa mittauksissa. Kielteisten vastausten yhtenevyyskerroin P vaihteli välillä 0,82–0,95, eli valtaosa ei-vastauksen antaneista pysyi kannassaan. Myönteisten vastausten yhtenevyyskertoimet saivat arvoja välillä 0,00–0,38, eli parhaimmillaan noin kolmannes vastasi myöntävästi molemmilla mittauskerroilla.
Lukuvuonna 2003–2004 kyselylomake jaettiin 11 koulun kaikille 1 374 yhdeksäsluokkalaiselle ja sen palautti 923 oppilaista (67 %). Hylättyjä oli 7 %, eli lopulta 855 nuorta (62 %) osallistui. Suurentunutta syömishäiriöriskiä esiintyi suhteellisen vähän. Valtaosa oppilaista vastasi kaikkiin kysymyksiin kieltävästi (87 %) tai enintään yhteen kysymykseen myöntävästi (9 %). Seulaan jäi 4,3 % (tytöt 6,8 % vs pojat 1,3 %). Lisäksi 29:ää oppilasta pyydettiin arvioimaan SCOFF-kyselyä; lähes kaikki pitivät kysymyksiä erittäin tai melko selkeinä (85–100 %) sekä erittäin tai melko helppoina vastata (79–96 %).
Yleiskommentti:
SCOFF-seulaa käytettäessä on tärkeää huomioida sen kehitykseen ja käyttöön liittyvät haasteet. Seula kehitettiin vuonna 1999 tunnistamaan anoreksian ja bulimian keskeisiä piirteitä, ja alkuperäiseen kehittämistutkimukseen osallistui vain naisia. Ajan saatossa ymmärrys ja tutkimustieto syömishäiriöoireiden ja syömishäiriöön sairastuneiden yksilöiden monimuotoisuudesta on lisääntynyt. Vaikka SCOFF soveltuukin tunnistamaan nuorten naisten anoreksiaa ja bulimiaa, on seulan soveltuvuus osoittautunut heikommaksi monimuotoisemman oirekuvan ja väestön kohdalla. Kasvuikäisillä lapsilla ja nuorilla seulan painon putoamiseen kohdentuva kysymys ei myöskään saa kiinni kasvun taittumista ja pysähtymistä.