Touyz'n ym. (2013) «Touyz S, Le Grange D, Lacey H, ym. Treating severe...»1 satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa verrattiin kahta eri hoitomuotoa pitkäaikaisen ja vaikean anoreksian hoidossa. Osallistujat olivat 63 aikuista (ikä 20–62 vuotta, M = 33,4, SD = 9,6) anoreksiaa sairastavaa naista, joiden sairauden kesto oli vähintään 7 vuotta (sairauden kesto 7–49 vuotta, M = 16,6, SD = 8,5). Osallistujat satunnaistettiin joko 8 kuukauden pituiseen strukturoituun anoreksian kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan (CBT-AN) tai vähemmän strukturoituihin supportiivisiin tapaamisiin (specialist supportive clinical management). Molemmissa hoitomuodoissa painopiste oli tässä tutkimuksessa elämänlaadun tukeminen ja syömishäiriön haittojen vähentäminen; painon korjaantuminen oli toissijainen tavoite. Kaikista osallistujista 87,3 % osallistui koko hoitoon (83,9 % CBT-AN-ryhmässä, 90,6 % SSCM-ryhmässä). 71,4 % osallistui 6 kuukauden seurantaan, 79,4 % osallistui 12 kuukauden seurantaan; koko tutkimukseen osallistumisessa ei ryhmien välillä ollut eroa (p-arvot 0,763–1,00) Kaikki analyysit tehtiin intention to treat (ITT) -periaatteella. Molemmissa ryhmissä osallistujien elämänlaatu koheni, syömishäiriöoireet vähenivät, muutosvalmius voimistui, sosiaalinen sopeutuminen vahvistui ja mieliala parani hoidon päättyessä sekä 6 ja 12 kuukauden seurannassa verrattuna hoidon alkuun. Muutosten efektikoko vaihteli kohtalaisesta suureen (0,50–1,52). Hoidon päättyessä ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. 6 kuukauden seurannassa sosiaalinen sopeutuminen oli CBT-AN-ryhmässä suurempaa kuin supportiivisia tapaamisia saaneilla osallistujilla (F _1,57 = 4,51, p = 0,038, η²_p = 0,073), ja 12 kuukauden seurannassa CBT-AN-ryhmään kuuluvilla oli verrattain vähemmän syömishäiriöoireita (F_1,57 = 8,90, p = 0,004, η²_p = 0,135) ja suurempi muutosvalmius (F _1,57 = 6,59, p = 0,013, η²_p = 0,104).

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus: hyvä

Raykosin ym. (2018) «Raykos BC, Erceg-Hurn DM, McEvoy PM, ym. Severe an...»2 tutkimuksessa arvioitiin anoreksian keston yhteyttä syömishäiriöiden kognitiivisen käyttäytymisterapian (CBT-E) vaikuttavuuteen. Osallistujat olivat 134 anoreksiaa sairastavaa aikuista (97 % oli naisia). Osallistujat saivat 40-kertaista syömishäiriöiden kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Kaikista osallistujista 51,5 % osallistui koko hoitoon. Sairauden kesto ei ollut yhteydessä hoidon tuloksiin. Osallistujilla, joiden anoreksia oli kestänyt 3, 7 tai 11 vuotta, syömishäiriöoireet olivat vähentyneet yhtä paljon hoidon lopussa (interaktio sairauden keston ja ajan välillä; p = 0,93). Yli 7 vuoden sairauden kesto ei ennustanut hoidon keskeyttämistä, syömishäiriöoireiden pienempää vähenemistä eikä pienempää painon korjaantumista.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus: hyvä
• Kommentti: Melkein puolet osallistujista ei osallistunut koko tutkimukseen. Tämä voi vaikuttaa tulosten luotettavuuteen.

Calugin ym. (2017) «Calugi S, El Ghoch M, Dalle Grave R. Intensive enh...»3 tutkimuksessa verrattiin pitkäaikaista ja vaikeaa anoreksiaa sairastavien ja lyhyemmän ajan anoreksiaa sairastavien hoitotuloksia. Osallistujat olivat 66 aikuista anoreksiaa sairastavaa italialaista potilasta (97 % oli naisia). Osallistujat jaettiin kahteen ryhmään sairauden keston perusteella: 34 osallistujaa oli sairastanut anoreksiaa alle vuoden ajan, 32 osallistujaa vähintään 7 vuoden ajan. Kaikki osallistujat saivat 20 viikon pituista syömishäiriöiden kognitiivista käyttäytymisterapiaa (CBT-E). Ensimmäiset 13 viikkoa hoito toteutui osastohoidossa ja seuraavat 7 viikkoa päiväosastolla. Kaikista osallistujista 84,8 % osallistui koko hoitoon. Hoidon keskeyttäminen oli yhtä tavallista molemmissa ryhmissä. Sairauden kesto ei ollut yhteydessä hoidon tuloksiin. Hoidon lopussa sekä 6:n että 12 kuukauden seurannassa syömishäiriöoireet ja psykiatriset oireet olivat vähentyneet ja painoindeksi oli suurentunut molemmissa ryhmissä (ryhmien välillä ei merkitsevää eroa, p > 0,05). 12 kuukauden seurannassa molemmissa ryhmissä yhtä suuri osa potilaista oli normaalipainoisia (BMI ≥ 18,5): 44,0 % vähintään 7 vuotta sairastaneista ja 40,7 % alle 7 vuotta sairastaneista. Ryhmien välillä ei myöskään ollut eroa täydessä hoitovasteessa (full response; BMI ≥ 18,5 ja syömishäiriöoireet verrattavissa muuhun väestöön) 12 kuukauden seurannassa: 33,3 % vähintään 7 vuotta sairastaneista ja 32,0 % alle 7 vuotta sairastaneista.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus: kohtalainen
• Kommentti: Syömishäiriöiden kognitiivinen käyttäytymisterapia toteutettiin tässä tutkimuksessa osasto- ja päiväosastohoidossa, joissa energiamäärää lisättiin progressiivisesti ja ravitsemusterapeutti tuki syömistä. On siksi vaikea erottaa, johtuiko syömishäiriöoireiden väheneminen ja painon korjaantuminen kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta vai osastohoidosta. Huomattavaa myös on, että syömishäiriöiden kognitiivinen käyttäytymisterapia tavallisesti toteutetaan avohoitona, mikä heikentää tutkimuksen sovellettavuutta.

Yleiskommentti: Näiden tutkimusten tulosten yleistyttävyyttä heikentää se, että lähes kaikki osallistujat olivat naisia.