Minano-Garridon ym. (2022) «Minano-Garrido EJ, Catalan-Matamoros D, Gómez-Cone...»1 systemaattisessa katsauksessa arvioitiin fysioterapiainterventioiden vaikuttavuutta syömishäiriöpotilaiden hoidossa. Katsaus perustui 6 satunnaistettuun kontrolloituun tutkimukseen, joihin oli yhteensä osallistunut 207 potilasta. Osallistujista 60,83 % oli aikuisia ja loput nuorisoikäisiä. Lähes kaikki osallistujat (95,65 %) olivat naisia. Valtaosalla osallistujista oli diagnosoitu anoreksia (85,02 %), osalla oli diagnosoitu bulimia (8,69 %) tai määrittämätön syömishäiriö (6,28 %). Osallistujien painoindeksi oli 16,47–20,26 (M = 18,10). Fysioterapia sisälsi näissä tutkimuksissa venyttelyä, kokovartalohierontaa, rentoutumisohjeita, voimaharjoittelua, liikkumisen rajoittamista ja pakkoliikunnan hoitoa (compulsive exercise activity therapy) sekä kehotietoisuusterapiaa (basic body awareness therapy). Yhdessä tutkimuksessa voimaharjoitteluun osallistuneiden painoindeksi suureni enemmän kuin verrokkien (p = 0,01); toisessa tutkimuksessa ei havaittu eroa ryhmien välillä. 2 tutkimuksessa voimaharjoitteluun osallistuneiden lihasvoima lisääntyi enemmän kuin verrokkiryhmään kuuluneiden, joiden hoito koostui psykiatrisesta seurannasta tai psykoterapiasta (p > 0,05). 1 tutkimuksessa kehoon liittyvät asenteet muuttuivat myönteisemmiksi osallistujilla, jotka osallistuivat kehotietoisuusterapiaan, verrattuna verrokkeihin, joiden hoito koostui tavanomaisesta hoidosta (psykoterapia ja psykiatrinen seuranta) (p < 0,05). 1 tutkimuksessa osallistujien pakonomainen liikunta väheni enemmän osallistujilla, jotka saivat pakkoliikunnan hoitoa, verrattuna verrokkeihin, jotka osallistuivat syömishäiriöiden kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan (CBT-AN) (p < 0,05). Haittavaikutuksia ei ilmennyt tutkituista interventioista.
Tutkijat huomauttivat, että tutkimusten määrä oli pieni ja interventioiden määrä vaihteleva. He nostivat lisäksi esille, että tutkimusten osallistujien painoindeksi oli keskimäärin 18,10, mikä vaikeuttaa tulosten yleistettävyyttä potilaisiin, joiden painoindeksi on pienempi.
Vancampfortin ym. (2013) «Vancampfort D, Vanderlinden J, De Hert M, ym. A sy...»2 systemaattisessa katsauksessa arvioitiin fysioterapiainterventioiden vaikuttavuutta BED-potilaiden hoidossa. Katsaus perustui 3 satunnaistettuun kontrolloituun tutkimukseen, joihin oli yhteensä osallistunut 211 aikuista naista (25–63-vuotiaita). Tutkimuksissa BED oli todettu itsearviointikyselyiden pohjalta. Fysioterapia sisälsi näissä tutkimuksissa aerobista liikuntaa, rentoutumisen harjoittelua tai joogaa. 2 tutkimuksessa aerobista liikuntaa (kuten kävelyä) harrastaneet osallistujat raportoivat vähemmän viikoittaista ahmintaa kuin verrokit, jotka olivat hoidon odotuslistalla tai osallistuivat kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan (p-arvot < 0,001). Myös 12-viikkoiseen joogaohjelmaan osallistuneet raportoivat vähemmän ahmintaa kuin odotuslistalla olevat verrokit (p < 0,001). 2 tutkimuksessa aerobista liikuntaa harrastaneet osallistujat raportoivat vähemmän masennusoireita kuin verrokit, jotka olivat hoidon odotuslistalla tai osallistuivat kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan (p < 0,001 ja p = 0,007). Painoindeksi pieneni enemmän aerobisen liikunnan ja joogan interventioihin osallistuneilla kuin verrokeilla (p-arvot 0,001–0,009). Haittavaikutuksia ei ilmennyt tutkituista interventioista.
Yleiskommentti: Tutkittujen fysioterapiainterventioiden sisältö ja kesto olivat varsin vaihtelevia, ja lähes kaikki osallistujat olivat naisia. Nämä seikat heikentävät katsauksen näytön astetta ja yleistettävyyttä.