Tutkimuksen «Ferrarotti F, Baima G, Rendinelli M, ym. Pocket cl...»1 tarkoituksena oli tutkia yksi tai kaksi kertaa toistetun subgingivaalisen instrumentoinnin (repeated subgingival instrumentation, RSI) vaikutusta syventyneiden ientaskujen paranemiseen. Tutkimuksen ensisijaisena tulosmuuttujana oli ientaskun paraneminen (endpoint of therapy, EoT) eli ientaskun syvyys PPD < 4 mm tai PPD < 6 mm eikä ienverenvuotoa. Tutkimuksessa oli 25 potilasta, joilla oli vaiheen III–IV parodontiitti. Analysoitavia kohtia oli yhteensä 3 552, joista hoidettavia ientaskuja oli 1 450. Potilaat olivat yli 18-vuotiaita, ja tutkimuksesta suljettiin pois raskaana olevat tai imettävät, paljon tupakoivat (yli 10 savuketta päivässä) ja henkilöt, joilla oli parodontiitin paranemiseen vaikuttavia yleissairauksia (esim. huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes). Jäännöstaskuiksi katsottiin ientaskut, joiden syvyys oli PPD ≥ 6 mm tai PPD = 4–5 mm ja lisäksi ienverenvuotoa.
Hoidon aluksi kaikille potilaille annettiin omahoidon ohjausta ja heitä motivoitiin hyvään omahoitoon. Samalla käynnillä tehtiin supragingivaalinen instrumentointi. Seuraavaksi tehtiin subgingivaalinen instrumentointi käsi-instrumenteilla ja ultraäänilaitteella sektoreittain 2 viikon sisällä. Tänä aikana potilaat purskuttelivat 0,12-prosenttista klooriheksidiiniä 2 kertaa päivässä minuutin ajan. Potilaat kutsuttiin seurantakäynnille 4–6 viikon (T1), 3 kuukauden (T2) ja 6 kuukauden (T3) kuluttua vaiheen II jälkeen. Kaikilla seurantakäynneillä potilaat saivat omahoidon ohjausta ja lisäksi kaikki jäännöstaskut (PPD ≥ 6 mm tai PPD = 4–5 mm ja lisäksi ienverenvuotoa) instrumentoitiin uudelleen.
Ensimmäisellä seurantakäynnillä (T1) 67,6 % syventyneistä ientaskuista katsottiin parantuneeksi (EoT). Tällä seurantakäynnillä jäännöstaskuja PPD < 6 mm oli n = 172. Toistetun instrumentoinnin jälkeen 3 kuukauden jälkeen (T2) näistä ientaskuista oli parantunut (EoT) 33,1 % ja 6 kuukauden jälkeen (T3) 45,9 %. Ensimmäisellä seurantakäynnillä (T1) jäännöstaskuja PPD = 4–5 mm ja ienverenvuotoa oli n = 298. Toistetun instrumentoinnin jälkeen 3 kuukauden jälkeen (T2) näistä ientaskuista oli parantunut (EoT) 66,8 % ja 6 kuukauden jälkeen (T3) 72,1 %.
Tutkimuksen perusteella huomattava osuus jäännöstaskuista parantuu (ientaskun syvyys PPD < 4 mm tai PPD < 6 mm eikä ienverenvuotoa, EoT) toistetun instrumentoinnin jälkeen. Ennen kirurgiseen vaiheeseen siirtymistä toistettu instrumentointi kannattaa tehdä 1–2 kertaa.