Näytön astetta on alennettu harhan riskin sekä tulosten epäsuoruuden ja epätarkkuuden vuoksi.
Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
RCT-tutkimukseen «Pakarinen S, Saarela RKT, Välimaa H, ym. Home-Appl...»1 otettiin mukaan 59 vaiheen I–III parodontiittia sairastavaa henkilöä, jotka olivat 18–85-vuotiaita, joilla oli vähintään 20 omaa hammasta ja jotka eivät tupakoineet. Tutkittavilla ei ollut hoitamatonta tai huonossa hoitotasapainossa olevaa diabetesta. Tutkittavat satunnaistettiin kahteen ryhmään ja kaikille tehtiin parodontologinen tutkimus. Interventioryhmälle (n = 29) annettiin alkutilanteessa omahoidon ohjausta ja tehtiin tavanomainen ei-kirurginen parodontologinen hoito, minkä lisäksi heille ohjeistettiin ja annettiin kotiin käyttöön fotodynaamiseen kaksoisvaloterapiaan perustuva laite omahoidon tueksi. Vertailuryhmän (n = 30) omahoidon ohjaus ja parodontologinen hoito olivat samansisältöiset kuin interventioryhmän, mutta vertailuryhmään kuuluneet eivät saaneet käyttöönsä fotodynaamiseen kaksoisvaloterapiaan perustuvaa laitetta. Tutkittavat tutkittiin uudelleen kolmen kuukauden kuluttua. Tulosmuuttujina olivat ienverenvuotoprosentti taskumittauksen jälkeen, plakki-indeksi (VPI) ja syventyneiden ientaskujen lukumäärä. Interventioryhmästä yksi tutkittava ei osallistunut jatkotutkimukseen ja lisäksi neljä tutkittavaa lopetti laitteen käytön kesken tutkimuksen. Vertailuryhmästä kolme tutkittavaa ei osallistunut jatkotutkimukseen.
Alkutilanteessa ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa ienverenvuotoprosentin mediaanissa (interventioryhmä 23,7 % (8,0–48,5 %) ja vertailuryhmä 26,5 % (13,2–53,8 %)). Kolmen kuukauden kohdalla kummassakin ryhmässä ienverenvuoto-%:n mediaani oli pienempi, mutta ienverenvuotoa oli interventioryhmässä tilastollisesti merkitsevästi vähemmän (interventioryhmä 9,7 % (2,8–34,5 %) ja vertailuryhmä 14,2 % (5,6–35,9 %), p = 0,045). Interventioryhmässä 54 %:lla ja vertailuryhmässä 22 %:lla osallistujista ienverenvuoto väheni alle 10 %:iin (p = 0,0082). VPI:n mediaanissa ei ollut alkutilanteessa tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä (interventioryhmä 16,67 % (3,09–42,22 %) ja vertailuryhmä 12,25 % (2,47–38,1 %)). VPI:n mediaani oli interventioryhmässä kolmen kuukauden kohdalla tilastollisesti merkitsevästi pienempi (10,03 % (1,33–31,55 %), p = 0,0003), mutta vertailuryhmässä VPI:n mediaanissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää muutosta (12,26 % (3,00–34,60 %)). Ryhmien välisen eron tilastollista merkitsevyyttä ei raportoitu. Syventyneiden ientaskujen lukumäärän mediaanissa alkutilanteessa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä (interventioryhmä 6 (0–29) ja vertailuryhmä 7 (1–41)). Kummassakin ryhmässä syventyneiden ientaskujen lukumäärän mediaani oli kolmen kuukauden kohdalla pienempi (interventioryhmä 3,5 (0–14) ja vertailuryhmä 5 (0–14)). Ryhmien välisen eron tilastollista merkitsevyyttä ei raportoitu. Interventioryhmässä syventyneiden ientaskujen lukumäärä väheni 92 %:lla osallistujista ja vertailuryhmässä 63 %:lla (p = 0,02); vähintään 50 %:lla syventyneiden ientaskujen lukumäärä väheni interventioryhmässä 71 %:lla ja vertailuryhmässä 33 %:lla osallistujista (p = 0,01). Kolmen kuukauden kohdalla yhtään syventynyttä ientaskua ei ollut neljällä interventioryhmän ja yhdellä vertailuryhmän osallistujista (ryhmien välisen eron tilastollista merkitsevyyttä ei raportoitu).
Tuloksiin liittyy hyvin vakava harhan riski sekä tutkijan että tutkittavien sokkouttamisen puuttumisen vuoksi. Tuloksiin aiheuttavat epävarmuutta lisäksi valikoiva tulosten julkaisu, pieni aineisto ja lyhyt seuranta-aika.
Tulokset ovat sovellettavissa suomalaiseen väestöön.
Yleiskommentti: Aiheesta on tällä hetkellä julkaistu vain yksi RCT-tutkimus.