Näytön astetta on alennettu harhan riskin sekä tulosten ristiriidan ja epätarkkuuden vuoksi.
Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
Cochrane-katsaukseen «Iheozor-Ejiofor Z, Middleton P, Esposito M, ym. Tr...»1 tehtiin sähköinen tiedonhaku Cochrane Oral Health's Trials Register-, Cochrane Pregnancy and Childbirth's Trials Register-, the Cochrane Central Register of Controlled Trials (CENTRAL)-, MEDLINE Ovid-, Embase Ovid- ja LILACS BIREME Virtual Health Library (Latin American and Caribbean Health Science Information database) -tietokannoista lokakuuhun 2016 asti. Lisäksi käynnissä olevat tutkimukset selvitettiin ClinicalTrials.gov- ja World Health Organization International Clinical Trials Registry Platform -tietokannoista. Katsaukseen haettiin RCT-tutkimuksia, joissa tutkittiin parodontologisen hoidon vaikutuksia raskauskomplikaatioiden ehkäisyssä. Katsaukseen sisällytettiin 15 tutkimusta, joihin osallistui yhteensä 7 161 raskaana olevaa naista, jotka sairastivat gingiviittiä (yksi tutkimus) tai parodontiittia (14 tutkimusta). Osallistujat satunnaistettiin parodontologista hoitoa (mikä tahansa mekaaninen instrumentointi) raskauden aikana saaneiden ryhmään ja vertailuryhmään, johon kuuluneet eivät saaneet hoitoa (11 tutkimusta). Toissijaisesti neljässä tutkimuksessa vertailtiin parodontologista hoitoa vaihtoehtoiseen parodontologiseen hoitoon (intensiivinen vs. tavallinen hoito). Kaikkien tutkimusten harhan riski oli suuri. Ensisijaiset tulosmuuttujat olivat ennenaikainen synnytys, lapsen pieni syntymäpaino, vastasyntyneen tilastollinen alipainoisuus, perinataalinen kuolleisuus, äidin kuolleisuus, pre-eklampsia ja hoidon haittavaikutukset. Toissijaiset tulosmuuttujat olivat äidin parodontaaliterveyden muutokset hoidon seurauksena (ientaskusyvyys, kliininen kiinnitystaso, ienverenvuoto taskumittauksen jälkeen ja plakki-indeksi). Julkaisuharhaa ei raportoitu.
Raskaudenaikaisen parodontologisen hoidon ei todettu pienentävän ennenaikaisen synnytyksen (< 37 raskausviikkoa) riskiä (11 tutkimusta, 5 671 tutkittavaa, RR 0,87; 95 % luottamusväli 0,70–1,10, I2 = 66 %) (näytön aste C). Parodontologinen hoito saattaa vähentää lapsen pienen syntymäpainon (< 2 500 g) riskiä (7 tutkimusta, 3 470 tutkittavaa, RR 0,67; 95 % luottamusväli 0,48–0,95, I2 = 59 %) (näytön aste C). Parodontologisen hoidon ei todettu pienentävän myöskään vastasyntyneen tilastollisen alipainoisuuden riskiä (3 tutkimusta, 3 610 tutkittavaa, RR 0,97; 95 % luottamusväli 0,81–1,16, I2 = 54 %) (näytön aste C). Äidin kuolleisuutta (4 tutkimusta) tai hoidon komplikaatioita (4 tutkimusta) ei raportoitu. Muiden ensisijaisten tulosmuuttujien osalta parodontologisen hoidon vaikutus on epäselvä (näytön aste D). Parodontologinen hoito paransi raskaana olevien parodontaaliterveyttä kaikkien muuttujien osalta (10 tutkimusta), mutta tutkimusten heterogeenisyyden vuoksi meta-analyysiä ei voitu tehdä. Tavallisen ja intensiivisen parodontologisen hoidon vaikutusten ero raskauskomplikaatioiden ehkäisyssä on epäselvä.
Tuloksiin liittyy suuri harhan riski tutkittavien sokkouttamisen puuttumisen (13 tutkimusta), ryhmien välisen taustamuuttujien epätasapainon (7 tutkimusta), seurantatilanteen parodontaalimuuttujien raportoimatta jättämisen (4 tutkimusta) ja harventumisen (neljä tutkimusta) vuoksi. Tuloksiin aiheuttavat epävarmuutta lisäksi merkittävä tilastollinen heterogeenisyys ja epätarkkuus.
Tulokset ovat sovellettavissa suomalaiseen väestöön.
Kommentti: Kolmessa tutkimuksessa parodontologinen hoito, plakkiseuranta ja omahoidon vahvistaminen jatkuivat koko raskauden ajan, muissa (12 tutkimusta) parodontologinen hoito oli kertaluonteinen (yhdellä tai useammalla hoitokäynnillä tehtävä). Tämän vaikutusta ei arvioitu.
RCT-tutkimukseen «Caneiro-Queija L, López-Carral J, Martin-Lancharro...»2 otettiin mukaan 40 valkoihoista raskaana olevaa 18–40-vuotiasta naista, joilla oli vähintään 20 omaa hammasta ja vaiheen II, riskiluokan B parodontiitti. Poissulkukriteereinä olivat muun muassa monikkoraskaus, aiemmat raskauskomplikaatiot, diabetes ja usea muu vakava raskaus, tupakointi sekä päihteiden käyttö. Osallistujat satunnaistettiin kahteen ryhmään. Parodontologi teki interventioryhmälle (20 tutkittavaa) tavanomaisen ei-kirurgisen parodontologisen hoidon (omahoidon ohjaus sekä hammaskiven poisto ja juuripintojen puhdistus) kahdella yhden tunnin käynnillä. Vertailuryhmälle (20 tutkittavaa) annettiin omahoidon ohjaus ja tehtiin supragingivaalinen hampaiston puhdistus. Kliininen tutkimus tehtiin tutkittaville ensimmäisen raskauskolmanneksen lopulla (16. raskausviikko), toisen kolmanneksen keskivaiheilla (22.–24. raskausviikko) ennen interventiota ja kolmannella kolmanneksella (33.–36. raskausviikko). Tutkittavilta määritettiin plakki-indeksi, ienverenvuoto, ientaskusyvyydet ja kliininen kiinnitystaso (CAL). Lisäksi tutkittavilta otettiin verikokeet tulehdusmarkkereiden (fibrinogeeni, TNF-α, IL-6 ja IL-8) määritystä varten kaikilla tutkimuskerroilla sekä subgingivaaliset mikrobinäytteet bakteeriviljelyä varten ennen interventiota toisella kolmanneksella sekä kolmannella kolmanneksella (A. actinomycetemcomitans, P. gingivalis, P. intermedia, T. forsythia, P. micra, C. rectus, F. nucleatum, E. corrodens ja Capnosytophaga spp.). Ensisijaisena tulosmuuttujana oli ennenaikainen synnytys (< 37 raskausviikkoa) ja lapsen pieni syntymäpaino (< 2 500 g). Toissijaisia tulosmuuttujia olivat parodontologisen hoidon tulokset kliinisin, biokemiallisin ja mikrobiologisin muuttujin arvioituna.
Raskaudenaikainen parodontologinen ei-kirurginen hoito ei pienentänyt ennenaikaisen synnytyksen (OR 0,28; 95 % luottamusväli 0,02–2,98) tai lapsen pienen syntymäpainon todennäköisyyttä (OR 0,28; 95 % luottamusväli 0,02–2,98). Parodontologisen ei-kirurgisen hoidon haittavaikutuksia ei raportoitu, ja se paransi tutkittavien parodontaaliterveyttä kaikilla kliinisillä mittareilla mitattuna. Myös eri bakteerien määrät subgingivaalisessa bakteerinäytteessä pienenivät interventioryhmässä. Tulehdusmarkkerien pitoisuuksiin veressä ei-kirurgisella parodontologisella hoidolla ei ollut vaikutusta.
Tuloksiin liittyy hyvin vakava harhan riski sekä kliinisen tutkimuksen tekijän ja hoidon antajan että tutkittavien sokkouttamisen puuttumisen vuoksi. Raskauskomplikaatioiden arvioinnin osalta sokkouttaminenen jää epäselväksi. Tuloksiin aiheuttaa lisäksi epävarmuutta epätarkkuus.
Tulokset ovat sovellettavissa suomalaiseen väestöön.
Kommentti: Interventioryhmän parodontologinen status oli merkittäviltä osin tilastollisesti merkitsevästi huonompi ennen hoitoa. Vaikka interventioryhmään kuuluneiden parodontaaliterveys parani hoidon myötä, heidän parodontaalistatuksensa oli hoidon jälkeen vertailuryhmää parempi vain ienverenvuodon ja plakki-indeksin osalta.