Cochrane-katsauksessa «van der Gaag WH, Roelofs PD, Enthoven WT, ym. Non-...»1 tarkasteltiin tulehduskipulääkkeiden vaikuttavuutta akuutissa alaselkäkivussa. Tutkimukseen otettiin mukaan yhteensä 32 satunnaistettua tutkimusta (5 356 tutkittavaa). Yhteensä 7 tutkimusta todettiin laadukkaaksi.
Akuutissa alaselkäkivussa tulehduskipulääkkeiden todettiin vähentävän kivun intensiteettiä lumelääkkeeseen verrattuna tilastollisesti merkitsevästi kolmen viikon seurannassa (mean difference, MD -7,3; 95 % luottamusväli -11,0 – -3,6 (VAS-asteikko 0–100), n = 815). Tulehduskipulääkkeet paransivat myös toimintakykyä (Roland-Morris Disability Questionnaire -asteikko 0–24, mitä suurempi arvo, sitä huonompi toimintakyky) lievästi enemmän (MD -2,0; 95 % luottamusväli -2,9 – -1,2, n = 471). Erojen suuruus on pieni, eikä se ole kliinisesti merkittävä. Tutkimus osoitti hyvin heikkoa näyttöä siitä, että tulehduskipulääkkeillä ei ollut merkitsevästi enempää haittavaikutuksia (RR 0,86; 95 % luottamusväli 0,63–1,2, n = 1 394).
Tutkimus osoitti heikkoa näyttöä siitä, että COX 2 -selektiiviset tulehduskipulääkkeet eivät olleet merkitsevästi tehokkaampia perinteisiin tulehduskipulääkkeisiin verrattuna kivun intensiteetin suhteen (MD -2,6; 95 % luottamusväli -9,2–4,0, n = 437), ja kohtalaista näyttöä siitä, etteivät COX 2 -selektiiviset tulehduskipulääkkeet olleet merkitsevästi tehokkaampia toimintakyvyn osalta (n = 437).
Cochrane-katsauksessa «Enthoven WT, Roelofs PD, Deyo RA, ym. Non-steroida...»2 tarkasteltiin tulehduskipulääkkeiden vaikuttavuutta pitkittyneessä alaselkäkivussa. Tutkimukseen otettiin mukaan yhteensä 13 satunnaistettua tutkimusta, joista 10 todettiin laadukkaaksi (pieni harhan riski).
Tutkimuksista 6 (n = 1 354) vertasi tulehduskipulääkkeitä lumelääkitykseen. Tutkimus osoitti heikkoa näyttöä siitä, että tulehduskipulääkkeet ovat hieman tehokkaampia (MD -7,0; 95 % luottamusväli -10,7 – -3,2) keskimäärin 56 päivän seuranta-ajalla. Heikko näyttö todettiin tulehduskipulääkkeiden hyväksi myös toimintakyvyn paranemisen osalta (RMDQ MD -0,85; 95 % luottamusväli -1,3 – -0,4) keskimäärin 84 päivän seuranta-ajalla. Erojen suuruus on pieni, eikä se ole kliinisesti merkittävä. Tutkimuksessa ei todettu tulehduskipulääkkeillä olevan merkitsevästi enempää haittavaikutuksia (RR 1,04; 95 % luottamusväli -0,92–1,2).
Kaksi tutkimusta vertaili perinteisiä tulehduskipulääkkeitä keskenään (ibuprofeeni vs diklofenaakki, piroksikaami vs indometasiini), eikä kummassakaan todettu eroa lääkkeiden välillä. Tutkimusten otoskoot olivat melko pieniä. Yksi tutkimus vertaili selektiivisiä ja perinteisiä tulehduskipulääkkeitä, eikä ryhmien välillä todettu eroa. Yhdessä tutkimuksessa selekoksibin todettiin olevan tehokkaampi tramadoliin verrattuna. Yksi tutkimus vertasi tulehduskipulääkitystä terapeuttiseen harjoitteluun ja totesi harjoittelun parantavan toimintakykyä merkitsevästi enemmän, mutta kipumuuttujissa ei todettu eroa.
Satunnaistetussa vertailututkimuksessa «Bedaiwi MK, Sari I, Wallis D, ym. Clinical Efficac...»3 verrattiin selekoksibin (200 mg 2 kertaa päivässä 4 viikon ajan) ja parasetamolin (500 mg 2 kertaa päivässä 4 viikon ajan) tehoa kipuun ja toimintakykyyn. Molemmissa ryhmissä oli 25 pitkäaikaisesta alaselkäkivusta kärsivää tutkittavaa. Seuranta-aika oli 4 viikkoa, ja yhteensä 47 tutkittavaa jatkoi tutkimuksen loppuun. Vastemuuttujina käytettiin muun muassa alaselkäkipua, yöllistä selkäkipua (0–10) ja toimintakykyä (Oswestry 0–100). Lähtötilanteessa alaselkäkivun voimakkuus oli parasetamoliryhmässä 6,1 ja selekoksibiryhmässä 6,5, yöllisen selkäkivun voimakkuus 4,8 ja 4,7 ja Oswestryn indeksi 20,2 ja 20,4. Selekoksibiryhmässä alaselkäkivun ja yöllisen selkäkivun voimakkuus väheni merkitsevästi enemmän ja toimintakyky parani merkitsevästi enemmän seuranta-aikana (osuus tutkittavista, joilla merkitsevä muutos: alaselkäkipu 33,3 % vs 9,1 %, yöllinen selkäkipu 41,7 % vs 9,1 %, toimintakyky 34,8 % vs 4,5 %).