Suomalaisessa rekisteritutkimuksessa «Mikkola TS, Savolainen-Peltonen H, Tuomikoski P, y...»1 selvitettiin vaihdevuosien hormonihoidon (HT) vaikutusta riskiin kuolla dementiaan. Tutkimuksessa tunnistettiin Kelan lääkekorvausrekisteristä 489 105 naista, jotka käyttivät systeemistä vaihdevuosien hormonihoitoa (HT) vuosina 1994–2009. Suun kautta otettavan hormonihoidon osuus oli 90 %. Yhteensä 581 naista kuoli verisuonidementiaan (VD) ja 1 057 Alzheimerin tautiin (AD) vuosina 1998–2009. Kuolemansyyt kerättiin kuolinsyyrekisteristä. Verisuonidementian kuoleman riski väheni 37–39 % kaikilla systeemisen HT:n käyttäjillä, eikä tämä riskin pienentyminen ollut yhteydessä hoidon kestoon tai tyyppiin (pelkkä estradioli tai estradiolin ja progestiinin yhdistelmähoito). Alzheimerin taudin kuoleman riski ei vähentynyt, jos systeeminen HT oli ollut käytössä alle 5 vuotta, mutta se oli hieman pienentynyt (15 %), jos altistumisaika oli yli 5 vuotta. Ikä HT:n aloituksen yhteydessä (< 60 vs ≥ 60 vuotta) ei vaikuttanut kuolemanriskiin.
Isossa-Britanniassa toteutettu tutkimus «Vinogradova Y, Dening T, Hippisley-Cox J, ym. Use ...»2 kokosi kaksi sisäkkäistä tapaus-verrokkiaineistoa (QResearch ja Clinical Practice Research Datalink (CPRD)). Lisäksi kerättiin rekisteritietoja sairaalahoidoista ja kuolemansyistä sekä sosioekonomisia tietoja. Aineistossa oli 118 501 tapausta ja 497 416 verrokkia, joiden ikä oli vähintään 55 vuotta ja joilla oli ensimmäinen dementiadiagnoosi vuosina 1998–2020. Dementiatapaukset tunnistettiin joko diagnoosin tai dementialääkkeiden käytön perusteella. Osallistujat oli vakioitu iän, vastaanottopaikan ja indeksipäivämäärän mukaan. Sekoittavina tekijöinä huomioitiin kolmelta vuodelta ennen indeksipäivää muun muassa elämäntapatekijöitä, etninen tausta, suvun dementiahistoria, aikainen menopaussi, munasarjojen poisto tai kohdunpoisto, vaihdevuosioireet, samanaikaiset sairaudet sekä muiden relevanttien (milloin tahansa yli 10 vuotta ennen indeksipäivämäärää määrättyjen) lääkkeiden käyttö. Hormonihoidon käyttö vaihteli seuranta-aikana siten, että se oli suurimmillaan (30 % naisista) vuonna 2000 ja oli vuoden 2005 jälkeen 10–15 %. Yhteensä 16 291 (14 %) dementiadiagnoosin saanutta naista ja 68 726 (14 %) verrokkia oli käyttänyt HT:tä yli kolme vuotta ennen indeksipäivämäärää. Hormonihoidon käyttäjät olivat nuorempia, ja heillä oli useammin masennus- tai ahdistusdiagnoosi kuin niillä, jotka eivät käyttäneet hormonihoitoa. Yhdistelmähoidon käyttäjillä oli harvemmin sepelvaltimotauti, verenpainetauti, diabetes tai aivohalvaus.
Kun analyyseissä huomioitiin sekoittavat tekijät, ei havaittu tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä HT:n käytön ja yleisen dementiariskin välillä, ei pelkän estrogeenin käytön (adjustoitu riskisuhde 0,99; 95 % luottamusväli 0,96–1,02) eikä estrogeeni-progestogeenihoidon osalta (adjustoitu riskisuhde 1,00; 95 % luottamusväli 0,97–1,03). Tämä havainto oli riippumaton myös altistumisen kestosta ja hoidon lopettamisen jälkeisestä ajasta. Hormonihoidon aloitusikä (alle tai yli 60 vuotta) ei vaikuttanut dementiariskiin. Pelkän estrogeenihoidon käyttö yli 10 vuoden ajan assosioitui hieman pienempään dementiariskiin (adjustoitu riskisuhde 0,85; 95 % luottamusväli 0,76–0,94; p = 0,003).
Tanskalaisessa rekisteritutkimuksessa «Pourhadi N, Mørch LS, Holm EA, ym. Menopausal horm...»3 selvitettiin vaihdevuosien hormonihoidon vaikutusta dementiariskiin. Tutkimuksessa tunnistettiin 50–60-vuotiaiden tanskalaisten naisten joukosta 5 589 dementiatapausta ja 55 890 ikävakioitua verrokkia vuosina 2000–2018. Tutkittavilla ei ollut aikaisempaa dementiahistoriaa eikä vasta-aiheita vaihdevuosien hormonihoidolle. Myös muun muassa rintasyöpää, gynekologista syöpää tai tromboembolian sairastaneet sekä molempien munasarjojen poiston ja kohdunpoiston läpi käyneet naiset oli suljettu pois tutkimuksesta. Dementia määritettiin joko diagnoosin tai ensimmäisen dementialääkkeen käytön perusteella. Mediaani dementian diagnoosi-ikä oli 70 vuotta. HT:n käyttöä seurattiin 45–55 vuoden iästä asti, keskimääräinen hoidon aloitusikä oli 53 vuotta ja hoidon mediaanikesto 3,8 vuotta. Suun kautta käytettävän hoidon osuus oli 90 %, ja konjugoitujen estrogeenivalmisteiden osuus oli alle 1 %. Diagnoosihetkellä HT:tä käytti 8,7 % tutkittavista. Yhteensä 31,9 % tapauksista ja 28,9 % verrokeista oli käyttänyt HT:tä ennen dementiadiagnoosia. Verrattuna henkilöihin, jotka eivät olleet koskaan saaneet HT:tä, estrogeeni-progestogeenihoitoa saaneilla naisilla oli suurempi kaikkien dementiatyyppien riski (riskisuhde 1,24; 95 % luottamusväli 1,17–1,33). Riski lisääntyi hoidon keston pidentyessä. Yhdistelmähoidon käyttö assosioitui dementian kehittymisen riskiin riippumatta siitä, oliko kyseessä syklinen vai jatkuva hoito. Yhteydet säilyivät myös naisilla, jotka saivat hoitoa 55 vuoden iässä tai nuorempana (riskisuhde 1,24; 95 % luottamusväli 1,11–1,40). Löydökset säilyivät myös, kun tarkasteltiin erikseen myöhäisiän dementiaa (riskisuhde 1,21; 95 % luottamusväli 1,12–1,30) ja Alzheimerin tautia (riskisuhde 1,22; 95 % luottamusväli 1,07–1,39).
Yleiskommentti: Tarvitaan lisätutkimuksia selvittämään, edustavatko nämä havainnot todellista yhteyttä vaihdevuosien hormonihoidon ja dementiariskin välillä vai heijastavatko ne taustalla olevaa alttiutta naisilla, jotka tarvitsevat näitä hoitoja. Rekisteritutkimuksissa sekoittavia tekijöitä ei pystytä täysin hallitsemaan.