Stücker ym. «Stücker M, Danneil O, Dörler M, ym. Safety of a co...»1 tutkivat VenoTrain-sukkaa, jonka lepokompressio on 18–21 mmHg mutta käyttöpaine 34–46 mmHg (puristusluokka III). Potilaiden (50 potilasta) nilkka-olkavarsipainesuhde (ABI) oli 0,5–0,9, nilkkapaine yli 60 mmHg, ja heillä oli todettu kliinisen luokan C3–C5 laskimotauti. Varvaspaine, jalan tilavuus, turvotuksen aste, ihomuutokset, kipu kävellessä sekä laskimo-oirekysely tutkittiin lähtötilanteessa, heti sukan pukemisen jälkeen ja 14 vuorokautta sukkahoidon jälkeen. Sukkaa pidettiin aamusta iltaan. Varvaspaine nousi heti hieman sukan pukemisen jälkeen, mutta merkitsevää muutosta varvaspaineessa ei havaittu 14 vuorokauden kohdalla. Viidellä potilaalla varvaspaine oli lähtötilanteessa 37–48; yhdellä näistä varvaspaine laski 48:sta 33:een, mutta mitään oireita ei näille potilaille tullut. Yhteenvetona tutkijat toteavat, että tälle potilasryhmälle edellä mainitun sukan käyttö on turvallista.
Couzan ym. «Couzan S, Pouget JF, Le Hello C, ym. High toleranc...»2 tutkivat etenevässä tutkimuksessa kompressiosukkaa, jossa on ylöspäin lisääntyvä kompressio: nilkassa 8 mmHg ja pohkeessa 18 mmHg. Tutkimuksessa oli mukana 18 potilasta, joiden ABI oli 0,6–0,75 ja nilkkapaine yli 70 mmHg ja joilla oli lievä krooninen laskimovajaatoiminta (kliininen luokka C1–C4). Potilaat pitivät sukkaa päiväsaikana. Yhteensä 30 päivän seurannan aikana valtimoperäiset oireet eivät lisääntyneet eikä haittavaikutuksia sukasta tullut. Useimmilla potilailla (14, 78 %) kävelymatka piteni ja kipuoireet vähenivät hoidon aikana.
Junger ym. «Jünger M, Haase H, Schwenke L, ym. Macro- and micr...»3 tekivät tutkimuksen 3M Coban 2 Lite -kaksikerrossidoksella. Mukana oli 15 potilasta, joiden ABI oli 0,5–0,8. Tutkimuksessa mitattiin kärkijäsenen pulsaatiota, verenvirtausta (laser doppler flux, LDF), kipua, ihomuutoksia ja sidoksen kompressiopainetta. Seuranta jatkui kompressiohoidon aikana 14 vuorokauden ajan. Suurimmalla osalla pulsaatiossa ei tullut eroa; muutamalla pulsaatio aleni mittauksessa, mutta valtimoperäisiä oireita ei esiintynyt. Iho-oireita ei ilmennyt, eikä kenellekään tullut iskeemistä kipua. Jalan tilavuus väheni keskimäärin 7,3 % (mitattu 8 potilaalta).
Mosti ym. «Mosti G, Iabichella ML, Partsch H. Compression the...»4 tutkivat 25:tä haavapotilasta, joilla oli laskimovajaatoiminta ja joiden ABI oli 0,5–0,8, nilkkapaine ≥ 60 mmHg sekä varvaspaine yli 30 mmHg. Verenvirtausta mitattiin laserdopplerilla, varvaspaine mitattiin ja tehtiin transkutaaninen kaasumittaus (TcPO2). Sidos koostui kipsivanusta ja vähäelastisista kompressiosidoksista, jotka sidottiin eri painetasoille. Verenvirtaus (LDF) lisääntyi sidosten alla kompression lisäämisen myötä, kunnes saavutti tason 41–50 mmHg. Varpaassa LDF väheni merkittävästi vain 41–50 mmHg:n sidoksella. Varvaspaine parani merkitsevästi 31–50 mmHg:n sidoksella. TcPO2 parani merkitsevästi 31–40 mmHg:n sidoksella, ja jalan ejektiofraktio normaalistui jo 20–30 mmHg:n sidoksella. Lyhytaikaisessa seurannassa ei voitu havaita verenkierron huononemista (ad 40 mmHg:n paineella).
Abu-Ownin ym. «Abu-Own A, Shami SK, Chittenden SJ, ym. Microangio...»5 tutkimuksessa oli mukana 15 potilasta, joilla oli lipodermatoskleroosi, ja 15 verrokkia. Kompressiona toimi ilmatyynysaapas, jonka aiheuttamaa painetta lisättiin 10 mmHg:n välein 100 mmHg:n paineeseen asti. Tutkimuksessa mitattiin laserdopplervirtausta, liikkuvien punasolujen määrää kudoksessa ja veren solujen liikkumisnopeutta. Kompression lisäys nosti virtausta matalammalla paineella, ja vasta yli 60 mmHg:n kompressio laski virtausta ja solujen liikkumisnopeutta. Sama vaikutus havaittiin molemmissa ryhmissä.
Top ym. «Top S, Arveschoug AK, Fogh K. Do short-stretch ban...»6 tutkivat 24:ää potilasta, joilla oli sekamuotoinen haava alaraajassa. Keskimääräinen ABI oli 0,62 (vaihteluväli 0,3–0,78). Potilaista 9:llä oli haava molemmissa alaraajoissa. Varvaspaineet mitattiin vähäelastisten kompressiosidosten kanssa ja niiden poiston jälkeen. Varvaspaine oli keskimäärin 47,6 mmHg kompressiosidosten kanssa ja 47,9 mmHg ilman kompressiosidoksia (p = 0,865; keskimääräinen ero -1,33 ja keskihajonnan ero 10,6 mmHg). Tekijät päättelivät, että alaraajan kompressiosidoksilla ei juuri ole vaikutusta ääreisosien verenkiertoon.
Schurenin ym. «Schuren J, ym. Venous leg ulcer patients with low ...»7 tutkimuksessa selvitettiin kokeneen haavanhoitajan tekemien kompressiosidosten aikaansaamaa todellista kompressiota. Mukana oli yhteensä 86 potilasta, joiden keskimääräinen ABI oli 0,68 (vaihteluväli 0,5–0,79). Haavanhoitajan tekemien kompressiosidosten alla vallitseva kompressio mitattiin seisten ja levossa. Selvisi, että kompressiosidosten alainen paine vaihteli välillä 6–40 mmHg (keskimäärin 24,9 mmHg levossa ja 32,2 mmHg seisten), ja 35 %:lla potilaista paine vaihteli jopa välillä 30–40 mmHg. Potilaat pitivät sidoksia. Kahdella potilaista ilmeni tutkimuksen aikana kipua: toiselle laitettiin lisää pehmikettä, toinen meni verisuonikirurgin arvioon. Muut potilaat sietivät sidokset ongelmitta. Tekijät päättelivät, että absoluuttisella nilkkapaineella on enemmän merkitystä kuin ABI:llä, joka on riippuvainen systolisesta verenpaineesta. Potilaat sietivät kompressiota hyvin matallakin ABI:llä.
Yhteenveto: Tutkimukset, joissa on tutkittu kompressiohoidon vaikutusta oireisiin ja mitattaviin muutoksiin verenkierrossa, ovat satunnaistamattomia ja otoskooltaan pieniä. Kaikissa tutkimuksissa saadut tulokset ovat kuitenkin samansuuntaisia, eikä missään tutkimuksessa ilmennyt vakavia haittoja kompressiohoidosta nilkkapaineen tai ABI:n ollessa matala. Useassa tutkimuksessa kompressiohoito jopa paransi veren virtausta jalassa.