Beetasalpaajien käytöstä sydäninfarktin jälkeen on tehty systemaattinen katsaus ja meta-analyysi «Gomes RAF, Furtado LCC, Montenegro MV, ym. Beta-bl...»1, jossa on huomioitu 1.9.2024 mennessä julkaistut satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset ja kohorttitutkimukset. Tutkimusten tuli vertailla beetasalpaajahoitoa lumeeseen, ja potilailla tuli olla sepelvaltimotautikohtauksen jälkeen säilynyt vasemman kammion normaali toiminta. Analysoidut päätetapahtumat olivat: kokonaiskuolleisuus, sydänperäiset kuolemat, merkittävä sydämeen liittyvä haittatapahtuma (MACE: kuolemaan johtamaton sydäninfarkti, kardiovaskulaarikuolema ja sairaalahoito epästabiilin angina pectoriksen tai sydämen vajaatoiminnan vuoksi), uusintainfarkti, sydämen vajaatoimintaan liittyvä sairaalahoito ja aivoinfarkti. Tutkimusten keskimääräinen seuranta-aika oli 3 vuotta. Meta-analyysiin otettiin mukaan 85 607 potilasta, joista 76,8 % käytti beetasalpaajia. Niiden käyttö ei vähentänyt kokonaiskuolleisuutta, kun otettiin huomioon tutkimuksiin liittyneet harhat ja tulosten luotettavuus (HR 0,97; 95 % luottamusväli 0,62–1,02). Uusintainfarkteissa ei myöskään ollut eroa ryhmien välillä (HR 1,00; 95 % luottamusväli 0,92–1,09). Muissakaan päätetapahtumissa ei havaittu eroja. Ryhmien välillä ei todettu eroja alaryhmäanalyyseissa iän, sukupuolen, verenpainetaudin tai diabeteksen suhteen.
Edellä olevan systemaattisen katsauksen julkaisemisen jälkeen on julkaistu satunnaistettu tutkimus «Ibanez B, Latini R, Rossello X, ym. Beta-Blockers ...»2, jossa sydäninfarktin jälkeen 4 243 potilasta satunnaistettiin käyttämään beetasalpaajaa ja 4 262 potilasta jäämään ilman beetasalpaajahoitoa. Potilaiden sydäninfarkti oli hoidettu invasiivisesti ja vasemman kammion EF oli yli 40 %. Satunnaistaminen tehtiin 14 päivän sisällä sydäntapahtumasta. Tutkittu päätetapahtuma oli yhdistelmä kokonaiskuolleisuudesta, uusintainfarktista ja sairaalahoidosta sydämen vajaatoiminnan vuoksi. Seuranta-ajan mediaani oli 3,7 vuotta. Ryhmien välillä ei ollut eroa päätetapahtuman esiintyvyydessä (HR 1,04; 95 % luottamusväli 0,89–1,22). Eroa ei todettu myöskään päätetapahtuman osatekijöissä: kokonaiskuolleisuus (HR 1,06; 95 % luottamusväli 0,85–1,33), uusintainfarkti (HR 1,01; 95 % luottamusväli 0,80–1,27) ja sairaalahoito sydämen vajaatoiminnan vuoksi (HR 0,89; 95 % luottamusväli 0,58–1,38).
Toisessa systemaattisen katsauksen jälkeen julkaistussa satunnaistetussa tutkimuksessa «Munkhaugen J, Kristensen AMD, Halvorsen S, ym. Bet...»3 tutkittiin sydäninfarktin saaneita potilaita, joiden vasemman kammion ejektiofraktio oli yli 40 %. Pitkäaikainen beetasalpaajahoito aloitettiin 14 päivän sisällä sydäntapahtumasta. Satunnaistamisen mediaaniaika tapahtuman jälkeen oli 2 päivää. Vertailuryhmä ei saanut beetasalpaajahoitoa tai lumetta. Tutkimukseen otettiin 5 574 potilasta. Seuranta-ajan mediaani oli 3,5 vuotta. Ensisijainen päätetapahtuma oli yhdistelmä kokonaiskuolleisuudesta, uudesta sydäninfarktista, suunnittelemattomasta revaskularisaatiosta, aivoinfarktista, sydämen vajaatoiminnan pahentumisesta ja merkittävästä kammiorytmihäiriöstä. Päätetapahtuma tapahtui 14,2 %:lle potilaista interventioryhmässä ja 16,3 %:lle kontrolliryhmässä (HR 0,85; 95 % luottamusväli 0,75–0,98). Kokonaiskuolleisuus oli ryhmissä vastaavasti 4,2 % ja 4,4 %, uusintainfarkti esiintyi 5,0 %:lla ja 6,7 %:lla (HR 0,73; 95 % luottamusväli 0,59–0,92), suunnittelematon revaskularisaatio 3,9 %:lla ja 3,9 %:lla, aivoinfarkti 1,6 %:lla ja 1,3 %:lla, sydämen vajaatoiminnan pahentuminen 1,5 %:lla ja 1,9 %:lla ja merkittävä rytmihäiriö 0,5 %:lla ja 0,6 %:lla.
Beetasalpaajien vaikutusta sydäninfarktin jälkeen selvittänyt meta-analyysi «Rossello X, Prescott EIB, Kristensen AMD, ym. β bl...»4 keräsi aineistonsa potilaista, joilla oli lievästi pienentynyt vasemman kammion ejektiofraktio (EF 40–49 %). Tämän näytönastekatsauksen tutkimuksista aineistoon otettiin mukaan potilaita REBOOT- «Ibanez B, Latini R, Rossello X, ym. Beta-Blockers ...»2 ja BETAMI-DANBLOCK- «Munkhaugen J, Kristensen AMD, Halvorsen S, ym. Bet...»3 tutkimuksista. Ensisijainen päätetapahtuma oli yhdistelmätapahtuma kokonaiskuolleisuudesta, uudesta sydäninfarktista ja sydämen vajaatoiminnan pahentumisesta. Tutkimuspotilaista 991 käytti beetasalpaajia ja 894 toimi verrokkeina. Beetasalpaajan käyttäjillä oli päätetapahtumia vähemmän (HR 0,75; 95 % luottamusväli 0,58–0,97).