Näytön luotettavuuden arvioinnissa huomioitiin mahdollinen julkaisuharha, mutta näytön luotettavuutta ei laskettu sen perusteella.

Systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa «Metwally M, Ong KJ, Ledger WL, ym. Does high body ...»1 selvitettiin lihavuuden ja keskenmenon välistä yhteyttä sekä spontaaneissa että hedelmöityshoidoista alkaneissa raskauksissa. Aineiston hakuun sisällytettiin tutkimukset vuosilta 1964–2006. Hakutermit sekä sisäänotto- ja poissulkukriteerit määritettiin ennalta. Tutkimusten laatua, heterogeenisyyttä sekä julkaisuharhaa arvioitiin. Meta-analyysiin sisällytettiin 25 tutkimuksesta 16 tutkimusta. Tutkimuksista 9:ssä tutkittiin lihavuuden vaikutusta IVF-ICSI-potilailla, 3:ssa luovutetuilla munasoluilla hoidetuilla, 3:ssa ovulaation induktiohoidossa olleilla ja 1 tutkimuksessa tutkittiin toistuvan keskenmenon riskiä valikoimattomassa väestössä. Ala-analyysissa, johon otetiin mukaan 12 tutkimusta, tarkasteltiin keskenmenon riskiä BMI > 30 -ryhmässä.

Ylipaino (BMI > 25) lisäsi keskenmenon riskiä hedelmöitystavasta riippumatta. Keskenmenoja oli 862/5 545 (15,5 %) suuren BMI:n (yli 25) ryhmässä ja 1 395/11 151 (12,5 %) normaalin BMI:n ryhmässä (OR 1,6; 95 % luottamusväli 1,25–2,25). BMI > 30 -ryhmässä keskenmenon riski oli vielä suurempi (OR 1,89; 95 % luottamusväli 1,14–3,13).

Tutkimustuloksissa todettiin merkittävää heterogeenisyyttä, joka kuitenkin selittyi eroilla ylipainon ja lihavuuden rajan määrittämisessä sekä sillä, että kaikissa tutkimuksissa ei huomioitu potilaan ikää. Julkaisuharhaa arvioitiin suppiloanalyysin pohjalta, ja sen epäsymmetria viittasi mahdolliseen julkaisuharhaan.

• Tutkimuksen tyyppi: systemaattinen katsaus ja meta-analyysi
• Sovellettavuus: hyvä
• Kommentti: Johtuen meta-analyysiin sisällytettyjen tutkimusten havainnoivasta ja takautuvasta luonteesta sekä mahdollisesta julkaisuharhasta, näytön luotettavuus jää heikoksi.

USA:ssa tehdyssä takautuvassa kohorttitutkimuksessa «Lee JC, Bernardi LA, Boots CE. The association of ...»2 tutkittiin lihavuuden vaikutusta euploidisen eli kromosomistoltaan normaalin keskenmenon riskiin. Tutkimukseen otetiin mukaan 2 620 naista, joiden raskaus oli päätynyt keskenmenoon ennen raskausviikkoa 20. Keskenmenon riskiä verrattiin BMI > 30- ja BMI < 30 -ryhmien kesken. Karyotyyppi määritettiin raskausmateriaalista.

Monisikiöraskauksia ei otettu mukaan tutkimukseen.

Kun huomioitiin potilaan ikä ja etninen tausta, lihavien (BMI > 30) ryhmässä euploidisen keskenmenon riski oli suurentunut verrattuna ei-lihavien ryhmään (BMI < 30), (OR 1,56; 95 % luottamusväli 1,25–1,95) (euploidisia keskenmenoja 46,0 % vs. 33,7 %).

• Tutkimuksen tyyppi: kohortti
• Sovellettavuus: kohtalainen
• Kommentti: Tutkimuksessa pyrittiin huomioimaan myös muita keskenmenon riskiä mahdollisesti lisääviä myötävaikuttavia tekijöitä, kuten kilpirauhasen toiminnan epätasapaino, sokeriaineenvaihdunnan ongelmat, fosfolipidivasta-ainesyndrooma ja kohtuanomaliat, mutta tutkimuksen takautuvan luonteen vuoksi näiden tietojen kerääminen oli puutteellista. Sosioekonominen asema vaikutti myös mahdollisesti otokseen, sillä alemman sosioekonomisen aseman potilaat eivät päätyneet karyotyypitykseen yhtä todennäköisesti johtuen erilaisesta sairausvakuutusjärjestelmästä.

Alankomaissa tehdyssä Generation R -tutkimukseen liittyvässä etenevässä kohorttitutkimuksessa «Boxem AJ, Blaauwendraad SM, Mulders AGMGJ, ym. Pre...»3 selvitettiin sekä naisen että miehen BMI:n vaikutusta hedelmällisyyteen ja keskenmenon riskiin. Keskenmenon rajana pidettiin raskausviikkoa 22. Keskenmenon riskiä koskevassa osiossa tarkasteltiin 2770:tä raskautta naisilla ja 2189:ää miehillä (heidän puolisoillaan). Naisten raskauksista 314 (11,3 %) päätyi keskenmenoon ja miesten puolisoiden raskauksista 174 (7,9 %).

Tutkittavat jaettiin BMI:n perusteella WHO:n luokituksen mukaisiin ryhmiin. Keskenmenojen absoluuttisia määriä painon mukaisissa alaryhmissä ei raportoitu, ainoastaan tilastolliset assosiaatiot.

Naisen ylipaino ja lihavuus lisäsivät keskenmenon riskiä (OR 1,49; 95 % luottamusväli 1,12–1,98 ja OR 1,44; 95 % luottamusväli 1,00–2,08). Miehen BMI:llä ei ollut vaikutusta keskenmenon riskiin.

• Tutkimuksen tyyppi: kohortti
• Sovellettavuus: hyvä

Yleiskommentti: Ylipainon ja lihavuuden vaikutusta keskenmenon riskiin on tutkittu paljon havainnoivissa tutkimusasetelmissa, ja tulokset ovat pääosin yhteneväisiä. Munasarjojen monirakkulataudin (PCOS) ja lihavuuden arvioiminen itsenäisinä keskenmenon riskitekijöinä on haastavaa. Tutkimusta tarvitaan lisää, ja tutkimusasetelmiin tulisi kiinnittää erityistä huomiota.