Ranskalaisessa satunnaistetussa vertailututkimuksessa «Pasquier E, de Saint Martin L, Bohec C, ym. Enoxap...»1 258 raskaana olevaa naista, joilla oli ollut ≥ 2 perättäistä tai ≥ 1 toisen raskauskolmanneksen selittämätöntä keskenmenoa, satunnaistettiin raskaustestin ollessa positiivinen pienimolekyylisen hepariinin (LMWH) (enoksapariini 40 mg/vrk) ryhmään tai lumepistosryhmään raskausviikolle 35 asti. Ensisijainen päätetapahtuma oli elävänä syntyneiden lasten osuus, jossa ei todettu eroa LMWH- ja lumeryhmän välillä: elävänä syntyneiden lasten osuus (live birth rate, LBR) 66,6 % vs. 72,9 %, RR 0,91 (95 % luottamusväli 0,78–1,07, p = 0,34).
Saksalais-itävaltalaisessa open-label-RCT-tutkimuksessa «Schleussner E, Kamin G, Seliger G, ym. Low-molecul...»2 449 raskaana olevaa naista, joilla oli ollut ≥ 2 perättäistä tai ≥1 toisen raskauskolmanneksen keskenmenoa, satunnaistettiin varhaisraskauden ultraäänitutkimuksen yhteydessä raskausviikoilla 5–8 saamaan LMWH-pistoshoitoa (daltepariini 5 000 IU) tai ei hoitoa raskausviikolle 24 asti. Molemmat ryhmät saivat myös vitamiinitabletteja.
Ensisijainen päätetapahtuma oli raskauden jatkuminen, eikä ryhmien välillä nähty eroa. Raskauksista 86,8 % jatkui raskausviikolle 24 LMWH-ryhmässä ja 87,8 % vertailuryhmässä, RR 0,99 (95 % luottamusväli 0,92–1,06, p = 0,75). Elävänä syntyneiden lasten osuus oli vastaavasti 86,0 % ja 86,7 %, RR 0,99 (95 % luottamusväli 0,92–1,07, p = 0,84). Tutkittavista 21 % jatkoi hepariinihoitoa raskausviikolle 35 saakka. Eroja raskausennusteen suhteen ei nähty alaryhmissä, joissa tutkittavilla oli lievä perinnöllinen trombofilia.
Cochrane-katsauksessa vuodelta 2014 «de Jong PG, Kaandorp S, Di Nisio M, ym. Aspirin an...»3 arvioitiin systemaattisesti 9 RCT-tutkimuksen perusteella antikoagulaatiolääkityksen (ASA, LMWH tai niiden yhdistelmä) vaikutusta elävänä syntyvän lapsen todennäköisyyteen toistuvien (≥ 2) keskenmenojen jälkeen. Tutkimuksissa oli mukana sekä perinnöllisten trombofilioiden kantajia että selittämättömistä toistuvista keskenmenoista kärsiviä naisia, mutta naiset, joilla oli antifosfolipidioireyhtymä tai muu vahva riskitekijä, suljettiin pois. Meta-analyysissa elävänä syntyneiden lasten osuus ei ollut LMWH-ryhmässä verrokkeja parempi (RR 1,23; 95 % luottamusväli 0,84–1,81), ei myöskään LMWH + ASA -ryhmässä (RR 1,01; 95 % luottamusväli 0,87–1,16).
Yleiskommentti: Aiheesta on tehty useita meta-analyyseja hieman eri rajauksin ja ristiriitaisin tuloksin. Katsaukset, joissa on suljettu pois merkittävät hyytymistekijäpoikkeavuudet, pääosin tukevat yllä olevien RCT-tutkimusten tuloksia.