Näytön luotettavuutta on alennettu menetelmällisten rajoitteiden ja epäsuoruuden vuoksi (lyhyt seuranta-aika).

Meta-analyysin ja metaregression «Mino E, Pfeifer K, Hanson CL, ym. Are physical act...»1 tavoitteena oli selvittää liikuntalähetekäytännön (physical activity referral scheme) vaikutuksia liikuntaan ja liikkumiseen, liikuntalähetteen käyttöönottoon (scheme uptake) ja ohjelmaan sitoutumiseen (adherence). Lisäksi haluttiin selvittää liikuntalähetekäytännöstä aiemmin identifioitujen «Mino E, Hanson CL, Naber I, ym. A systematic revie...»2 19 osakomponentin vaikutuksia.

Systemaattinen kirjallisuushaku tehtiin 13 tietokannasta alkaen vuodesta 1990, jolloin nykymuotoista liikuntalähetekäytäntöä aletiin kehittää. Päivityshaku tehtiin marraskuussa 2023. Analyysiin hyväksyttiin kokeellisia, kvasikokeellisia ja havainnoivia tutkimuksia, joiden osallistujat olivat vähintään 16-vuotiaita. Heidän piti olla vähän säännöllisesti liikkuvia, ja heillä saattoi olla tarttumattomia pitkäaikaissairauksia (NCD) tai niiden riskitekijöitä.

Tutkittava interventio oli liikuntalähete eri muodoissaan. Vaatimuksena oli dokumentoitu liikuntaohjeiden antaminen tai liikuntalähetelomake. Liikuntalähetteen toteutus aloitettiin terveydenhuollossa (perusterveydenhuolto tai erikoissairaanhoito), mutta mahdollisia eri ammattihenkilöitä ei ollut lueteltu. Lähetteen jatkototeutukseen saattoivat osallistua myös liikunta-alan ammattilaiset, mutta heidän kelpoisuudestaan ei esitetty tarkempia vaatimuksia. Lähetteen lisäksi interventiot saattoivat sisältää monenlaista muutakin tukitoimintaa.

Liikuntalähetettä verrattiin 1) tavanomaiseen hoitoon (ei määritelty mitenkään), 2) lyhyeen liikuntaohjeeseen (advice on physical activity ), 3) vaihtoehtoiseen interventioon (liikuntaneuvontaohjelman toisenlainen lähetekäytäntö, yleensä vähemmän intensiivinen) tai 4) ei mihinkään interventioon.

Tutkimuksen päätemuuttujina piti olla liikuntamäärä ja teho (joko itse raportoitu tai aktiivisuusmittarit), liikuntalähetteen käyttöönotto ja ohjelmaan sitoutuminen.

Analyyseihin hyväksyttiin 52 tutkimusta, joista 28 oli kokeellisia (n = 9 730 henkilöä) ja loput ei-kokeellisia (n = 28 405). Yhteensä 25 satunnaistetusta kontrolloidusta kokeesta (RCT) 11 vertasi liikuntalähetettä tavanomaiseen hoitoon, 5 liikuntaneuvontaan ja 9 ohjelman toisenlaiseen versioon. Liikuntalähetekäytänteet luokiteltiin 2 ryhmään, joissa terveydenhuollon ammattilainen 1) toteutti liikuntaneuvonnan ja laati asiakkaan kanssa hänelle kirjallisen liikuntaohjelman (prescription scheme) tai 2) laati kirjallisen lähetteen toiselle terveydenhuollon tai liikunta-alan ammattilaiselle (referral scheme).

50 tutkimusta kohdistui vähän liikkuviin, joilla oli pitkäaikaisia tarttumattomia sairauksia tai niiden riskitekijöitä. Liikuntaneuvontaohjelman kesto oli 1 päivästä 2 vuoteen, ja seurannan kesto oli enimmillään 15 kuukautta (tavallisimmin 3 kuukautta ohjelman päättymisestä). Tutkimuksista 65 % oli toteutettu Euroopassa (mm. Isossa-Britanniassa, Ruotsissa, Tanskassa, Espanjassa ja 1 tutkimus Suomessa). Euroopan ulkopuolelta tutkimuksia oli muun muassa Uudesta-Seelannista.

Tutkimuksista 41 (ml. 16 satunnaistamatonta tutkimusta) raportoi liikunnan määrää: 30 tutkimusta käytti kyselylomakkeita, 4 liike- tai askelmittaria ja 7 molempia menetelmiä. IPAQ (International Physical Activity Questionnaire) oli useimmiten käytetty kyselylomake, ja kiihtyvyysperusteisia liikemittareita käytettiin useammin kuin askelmittareita.

Yhteensä 11 RCT:n (n = 5 046) meta-analyysin perusteella liikuntalähetteen saaneet henkilöt lisäsivät liikkumistaan verrattuna henkilöihin, jotka saivat tavanomaisen hoidon (ryhmien välinen keskiero, standardized mean difference, SMD 0,18; 95 % luottamusväli 0,12–0,25). Vaikutuksen suuruus kahdessa edellä mainitussa ryhmässä oli samansuuruinen, käytettiinpä liikunnan arviointiin itse raportoitua menetelmää (6 tutkimusta, SMD 0,19; 95 % luottamusväli 0,09–0,28) tai mittauslaitetta (5 tutkimusta, SMD 0,21; 95 % luottamusväli -0,01–0,43). NNT-analyysin mukaan tarvitaan noin 10 tutkittavaa, jotka saavat liikuntalähetteen (tavanomaisen hoidon sijasta), jotta 1 henkilö lisää liikkumistaan. Meta-analyysissa tutkimusten välillä oli vähäinen heterogeenisyys (I² = 8,2%). Eggerin testissä ei tullut esiin julkaisuharhaa.

Tutkimuksista 5 vertasi liikuntalähetettä liikuntaohjeeseen (meta-analyysin SMD 0,06; 95 % luottamusväli -0,21–0,10). Heterogeenisyys oli vähäinen (I² = 0 %).

Tutkimuksista 9 vertasi liikuntalähetettä ohjelman toisenlaiseen versioon (SMD 0,07; 95 % luottamusväli -0,03–0,18). NNT oli 24. Heterogeenisyys oli I² = 4,5 %.

Metaregressiossa mikään 19:stä liikuntalähetteen osakomponentista ei ennustanut liikunnan määrää. Näitä komponentteja olivat muun muassa yksilöity lähetteen sisältö, käyttäytymisen muutoksen teorioiden käyttö, seulonta (vähäinen liikunta).

• Tutkimuksen tyyppi: systemaattinen katsaus ja meta-analyysi
• Tulosten luotettavuuteen vaikuttavat tekijät: tutkimusten harhan riskit (useissa tutkimuksissa kohtalainen tai suuri harhan riski satunnaistamiseen ja päätemuuttujien mittamiseen liittyen) ja epäsuoruus (lyhyt seuranta-aika)
• Sovellettavuus: Soveltuu suomalaiseen terveydenhuoltoon ja henkilöihin, jotka liikkuvat vähän.

Kommentti: Tutkittavien liikunta-aktiivisuutta ei esitellä tutkimuksen alussa. Käytetyillä liikunnan määrän ja tehon arviointimenetelmillä ei analyyseissä kuvattu, mitä todettu liikunnan muutos vastaisi liikunnan määränä ja tehona. Liikuntalähete laadittiin henkilöille, jotka liikkuivat vähän, mutta tutkijat eivät kuitenkaan raportoi, miten tämä tarkistettiin alkuperäisjulkaisuista.