Pienessä (noin 50) ruotsalaistutkimuksessa «Vadell AKE, Bärebring L, Hulander E, ym. Anti-infl...»1 verrattiin anti-inflammatorisen ruokavalion vaikutusta nivelreuman aktiivisuuteen (DAS28-ESR ja sen komponentit) verrattuna tavanomaiseen ruotsalaiseen ruokavalioon.
Kutsukirje tutkimukseen lähetettiin 18–75-vuotiaille, ainakin kaksi vuotta nivelreumaa sairastaneille Göteborgin lähialueilla asuville henkilöille, joiden tiedot saatiin Ruotsin reumarekisteristä. Tutkimukseen otettiin potilaita, joilla DAS28-ESR oli 2,6 tai korkeampi ja joiden nivelreuma oli vakiintuneella hoidolla.
Potilaat satunnaistettiin aloittamaan joko tavanomaisella ruokavaliolla tai tutkimusruokavaliolla. 10 viikon jälkeen toteutettiin 4 kuukauden wash-out-jakso ja tämän jälkeen jatkettiin toisella ruokavaliolla 10 viikon ajan. Potilaille toimitettiin ainekset aamiaiseen, päivälliseen ja yhteen välipalaan vuorokaudessa sekä kontrolli- että tutkimusjakson aikana viitenä päivänä viikossa vastaten noin puolta päivittäisestä energiatarpeesta. Tutkimusruokavaliossa pääproteiininlähteenä olivat kala ja palkokasvit, ja se sisälsi runsaasti kuitua täysjyväviljasta, kasviksista ja marjoista sekä päivittäisen annoksen probiootteja. Maitotuotteet olivat vähärasvaisia. Kontrolliruokavalion energia- ja makroravinnemäärät vastasivat tutkimusruokavaliota.
50 potilaasta 47 jatkoi tutkimusta vähintään yhden ruokavaliojakson ajan ja 44 potilasta molemmat tutkimusjaksot. Keskeyttämisten syynä raportoitiin muun vaikean sairauden puhkeaminen, muutto ruoankuljetusalueen ulkopuolelle ja ruokailun vaivalloisuus.
| Naisia % | |
| Ikä, ka | 61 ± 12 |
| BMI, ka | 27,6 ± 54 |
| Tupakointi % | 4 |
| Sairauden kesto ka | 20,0 ± 9,5 |
| CCP+ ja/tai RF % | 72 |
| Tutkimusruokavalio | Kontrolliruokavalio | ||||
|---|---|---|---|---|---|
| Ennen | Jälkeen | Ennen | Jälkeen | p | |
| DAS28-ESR | 3,39 | 3,05 | 3,42 | 3,27 | 0,040 |
| ESR, mm | 18 | 17 | 19 | 19,5 | 0,155 |
| VAS-GH mm | 40 | 34 | 37 | 44 | 0,080 |
| DAS28-CRP | 3,18 | 2,76 | 3,19 | 2,95 | 0,107 |
Tilastollisesti tai kliinisesti merkittävää eroa ei todettu ruokavalioiden välillä päätemuuttujissa, mutta kuitenkin tutkimusruokavaliojakson aikana havaittiin paranemista kaikissa muuttujissa.
Italialaisessa tutkimuksessa «Guagnano MT, D'Angelo C, Caniglia D, ym. Improveme...»2 40 ylipainoista naispotilasta, joilla oli pitkäaikainen nivelreuma ja siihen tavanomainen hoito (synteettinen tai biologinen DMARD), satunnaistettiin joko alueelle tavanomaiseen välimerelliseen ruokavalioon tai laktoosittomaan, maidottomaan ja gluteenittomaan ruokavalioon 3 kuukauden ajaksi. Molemmat ruokavaliot oli suunniteltu painoa pudottaviksi, koska kaikki potilaat olivat joko ylipainoisia tai lihavia. Poissulkukriteereinä olivat liitännäissairaudet (muun muassa hyperlipidemia ja keliakia), ennestään käytössä oleva lihaton, gluteeniton tai maidoton ruokavalio ja kortisonihoito, jossa prednisolonin ekvivalenttiannos oli 7,5 mg tai suurempi.
Tutkimusjakson alussa ja sen loputtua potilailta tutkittiin verikokeet sekä kliinisiä mittareita. Kipu-VAS ja toimintakyky-HAQ laskivat enemmän ja tilastollisesti merkittävästi kontrolliryhmässä, DAS28 ja laboratoriokokeissa (verensokeri, insuliini, lipidit, verenkuva, tulehdusarvot) leukosyyttejä ja neutrofiilejä lukuun ottamatta ei todettu merkittävää eroa. Molemmissa ryhmissä painonpudotus oli tilastollisesti merkitsevä.12 potilasta jätti tutkimuksen kesken.
Sveitsiläistutkijoiden meta-analyysissä «Schönenberger KA, Schüpfer AC, Gloy VL, ym. Effect...»3 selvitettiin anti-inflammatoristen ruokavalioiden (välimerellinen, kasvisruokavalio, vegaaniruokavalio, ketogeeninen ruokavalio) vaikutusta nivelreumapotilaiden kipuun. Tutkimusaineisto muodostui sokkoutetuista ja sokkouttamattomista tutkimuksista ja seurantatutkimuksista, joiden potilaat olivat nivelreumaa sairastavia aikuisia. Tutkimuksia oli yhteensä 12, ja niiden suhteen tehtiin tilastollista analyysiä. Päämuuttujana oli reumapotilaiden kipu. Toissijaisesti arviotiin CRP, La, HAQ, DAS28, T/SJC, paino ja BMI.
Ketogeenisestä ruokavaliosta ei löytynyt tutkimustietoa. Välimerellisen, kasvisruokavalion ja gluteenittoman vegaaniruokavalion osalta ilmoitettu kipu väheni tutkimuksissa, mutta muihin muuttujiin ei ollut vaikutusta. Tehokkaimmalta vaikutti välimerellinen dieetti.
Pohjoismaalaisessa katsauksessa «Nelson J, Sjöblom H, Gjertsson I, ym. Do Intervent...»4 arvioitiin ruokavalioiden (Välimeren dieetti, raakaruokavalio ja anti-inflammatorinen ruokavalio), ruoka-aineiden, omega3-rasvahappojen, antioksidanttien ja suolen mikrobiston hyvinvointiin kohdennettujen pre- ja probioottivalmisteiden vaikutusta DAS28-tasoon. Kohtuullista näyttöä saatiin Välimeren ruokavalion, mausteiden (inkiväärijauhe, kanelijauhe ja sahrami), antioksidanttien (kversetiini ja ubikinoni) sekä Lactobacillus Casei -probioottien positiivisesta vaikutuksesta. Muilla valmistella joko hyötyä ei havaittu tai näytön taso arvioitiin heikoksi.
Turkkilaisessa katsauksessa «Bostan ZZ, Şare Bulut M, Özen Ünaldı B, ym. Effect...»5 arvioitiin 15 tutkimusta (4 poikittaistutkimusta, 2 kohorttitutkimusta ja 9 satunnaistettua kontrollitutkimusta) kasvispainotteisen ruokavalion vaikutuksesta nivelreumaan. Kasvispainotteisella ruokavaliolla tarkoitetaan ruokavaliota, joka sisältää runsaasti vihanneksia, hedelmiä ja marjoja ja jossa eläinperäisten ravintoaineiden osuus on pieni. Yleisesti tämäntyyppinen ruokavalio yhdistyy pienempään painoindeksiin ja vähäisempiin oireisiin ja inflammaatioon. Runsas kuitusisältö yhdistyy suolen mikrobiston suurempaan diversiteettiin ja siten todennäköisesti vähäisempään inflammaatioon.
Katsauksessa arvioitavana olivat muun muassa Välimeren dieetti, vähärasvainen runsashiilihydraattinen dieetti, anti-inflammatorinen ja vegaaniruokavalio. Mihin tahansa tutkimusruokavalioon sitoutuminen vähensi tautiaktiivisuutta ja paransi fyysistä aktiivisuutta, painoa ja tautiaktiivisuuden mittareita (DAS-28, GA-VAS, HAQ, La ja CRP).
Havainnointitutkimuksissa sitoutuminen Välimeren dieettiin, runsas kasvisten ja vihannesten sekä merenelävien sekä tyydyttymättömien kasvi- ja eläinrasvojen käyttö korreloi käänteisesti DAS28-ESR ja HAQ-lukemiin sekä MMP-3-tasoon.
Interventiotutkimuksissa Välimeren dieettiä verrattiin dynaamiseen voimaharjoitteluun; molemmista oli hyötyä inflammaation merkkiaineisiin lumeeseen verrattuna, mutta interventioiden välillä ei ollut tehoeroa. Toisessa tutkimuksessa verrattiin Välimeren dieettiä ja vähärasvaista runsaasti hiilihydraatteja sisältävää ruokavaliota kontrolliryhmään. Kaikki tutkimuspotilaat olivat ylipainoisia ja tavoitteena oli painon lasku. Ruokavalioiden vaikutuksessa painoon ei ollut eroa, mutta Välimeren ruokavalio laski merkittävästi sekä DAS28- että La-arvoja. Kolmannessa tutkimuksessa potilaat satunnaistettiin joko viikon paastoon ja sitä seuraavaan 11 viikon kasvipainotteisen ruokavalion ryhmään tai kontrolliryhmään, joka sai Saksan ravitsemusneuvottelukunnan suositteleman ruokavalion. Interventioryhmässä HAQ laski nopeasti, kontrolliryhmässä hitaammin. ACR50-vaste saavutettiin merkittävästi useammin interventioryhmässä, jolla myös oli selvää parannusta painossa ja sydän- ja verisuonitautien riskitekijöissä kontrolliin verrattuna.
Suurimmassa osassa tutkimuksista kasvipainotteisesta ruokavaliosta ja eritoten Välimeren ruokavaliosta vaikutti olevan hyötyä reumapotilaille.
Australialaisessa meta-analyysissä «Genel F, Kale M, Pavlovic N, ym. Health effects of...»6 analysoitiin anti-inflammatoristen ruokavalioiden vaikutusta nivelrikkoon, nivelreumaan ja seronegatiivisiin niveltulehduksiin aikuispotilailla. Analyysiin otettiin vain prospektiivisia tutkimuksia, sekä satunnaistettuja, satunnaistamattomia että seurantatutkimuksia. Kokonaisuudessaan seitsemän tutkimusta (5 satunnaistettua, 2 seurantatutkimusta) päätyi analyysiin, sisältäen yhteensä 468 potilasta, joista 259 interventioryhmissä ja 229 kontrolliryhmissä). Kokonaisuudessaan tutkijat arvioivat yhden tutkimuksen laadukkaaksi, muissa harhan osuus arvioitiin suureksi.
Painon lasku oli tilastollisesti merkitsevästi parempaa anti-inflammatorisessa dieetissä (p = 0,0009) kontrolliin verrattuna. Tässä ei ollut eroa sairausryhmien välillä. Myös inflammaatiomerkkiaineissa anti-inflammatorinen ruokavalio oli tavanomaista ruokavaliota parempi (p = 0,002). Tämä tuli esille silloinkin, kun potilaiden paino ei pudonnut. Potilaiden omassa arviossa (HAQ, AIMS-2 ja kipu-VAS) anti-inflammatorinen ruokavalio oli tehokas reumapotilailla (p = 0,0001), mutta ei nivelrikkopotilailla (p = 0,34). Tämä oli riippumaton painon laskusta.
Yleiskommentti: Kasvipainotteinen ruokavalio vastaa yleisiä ravitsemussuosituksia. Sitä pidetään yleisesti terveyttä edistävänä.