Näytön luotettavuutta on alennettu tutkimusten harhan, tulosten epätarkkuuden ja ristiriidan vuoksi.
Kommentti: Yleisiä suosituksia korkeampi proteiinin saanti liikuntaharjoitteluun yhdistettynä saattaa tukea positiivisia kehonkoostumuksen muutoksia painonpudotuksen aikana.
Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi «Lopez P, Taaffe DR, Galvão DA, ym. Resistance trai...»1 selvitti lihasvoimaharjoittelun vaikutuksia kehonkoostumukseen verrattuna ei harjoittelevaan ryhmään eri ikäryhmissä henkilöillä, joilla oli ylipainoa tai lihavuutta. Eri ikäryhmien osalta tuloksia analysoitiin alaryhmissä: alle 18-vuotiaat lapset ja nuoret, nuoret aikuiset (18–35-vuotiaat), keski-ikäiset (35–59-vuotiaat) ja iäkkäämmät aikuiset (yli 60-vuotiaat). Yhteensä 116 RCT-tutkimusta otettiin mukaan. Artikkeleista 23 käsitteli lapsia ja nuoria (878 henkilöä), 30 nuoria aikuisia (658 henkilöä), 38 keski-ikäisiä (1 416 henkilöä) ja 25 iäkkäämpiä aikuisia (1 232 henkilöä). Keskimäärin interventiot kestivät 14,6 viikkoa (vaihteluväli 4–96 viikkoa). Harjoituskertoja oli 1–5/viikko, ja mukana oli myös tutkimuksia, jossa lihasvoimaharjoittelu oli yhdistetty kestävyystyyppiseen harjoitteluun ja/tai energiarajoitukseen.
Verrattuna ryhmiin, jotka eivät saaneet interventiota, voimaharjoittelua sisältävät interventiot (voimaharjoittelu, voimaharjoittelu ja energiarajoite, voimaharjoittelu ja kestävyystyyppinen liikunta, voimaharjoittelu, kestävyystyyppinen liikunta ja energiarajoite tai voimaharjoittelu, kestävyystyyppinen liikunta ja terveellinen ruokavalio) vähensivät kehon kokonaisrasvaprosenttia ja kokonaisrasvamassaa nuorilla aikuisilla (ES) -2,1 % (95 % luottamusväli -3,7 – -1,7) ja (ES) -1,0 kg (95 % luottamusväli -1,4 – -0,5), keski-ikäisillä (ES) -2,4 % (95 % luottamusväli -2,5 – -2,3) ja (ES) -1,2 kg (95 % luottamusväli -2,1 – -0,4) ja iäkkäämmillä (ES) -1,9 % (95 % luottamusväli -2,4 – -1,4) ja (ES) -1,7 kg (95 % luottamusväli -2,3 – -1,2 kg) verrattuna kontrolliin (ei interventiota). Voimaharjoittelua sisältävät ohjelmat vaikuttivat positiivisesti myös kehon rasvattomaan massaan: nuorilla aikuisilla ES +1,4 kg (95 % luottamusväli 0,9–1,9), keski-ikäisillä ES +0,3 (95 % luottamusväli 0,1–0,6) kg, iäkkäämmillä ES +0,8 kg (95 % luottamusväli 0,6–1,1 kg).
Kaikissa ikäryhmissä sukupuolesta riippumatta lihasvoimaharjoittelua sisältävät interventiot olivat kontrollia tehokkaampia laskemaan kehon rasvamassaa noin 1–2 kg:n verran. Energiarajoituksen ja kestävyystyyppisenharjoittelun yhdistäminen lihasvoimaharjoitteluun lisäsivät rasvamassan menetystä. Lihasvoimaharjoittelua sisältävät interventiot lisäsivät kehon rasvatonta massaa merkitsevästi kaikissa ikäryhmissä, myös jos lihasvoimaharjoittelu yhdistettiin kestävyystyyppiseen harjoitteluun. Jos lihasvoimaharjoitteluun lisättiin energiarajoitus, ei tapahtunut merkittävää muutosta kehon rasvattomassa massassa. Lihasvoimaharjoittelua sisältävillä interventioilla saavutettiin kaikissa ikäryhmissä pieni, mutta merkitsevä kokonaispainonpudotus, ja lihasvoimaharjoittelun yhdistäminen energian saannin rajoittamiseen lisäsi saavutettavaa painonpudotusta.
Tämä systemaattinen katsaus ja verkostometa-analyysi «Eglseer D, Traxler M, Embacher S, ym. Nutrition an...»2 käsittelee ravitsemus- ja liikuntainterventioiden vaikutusta kehonkoostumukseen ja painoon lähellä eläkeikää olevilla henkilöillä (keskimäärin 55–70-vuotiailla), joilla oli ylipainoa. 48/92 RCT:tä sisälsi kehonkoostumuksen arviointimenetelmiä. Interventiot kestivät 8 viikosta 6 kuukauteen (yleisin 12 viikkoa). Vertailuna oli joko kontrolli (ei interventiota) tai toinen interventiotyyppi. Interventiot sisälsivät erilaisia ruokavalioita, mutta verkostometa-analyysiin otettiin näistä mukaan vain erilaisia energiansaantia rajoittavia (energian rajoitus 300–1 000 kcal/vrk), korkean proteiinipitoisuuden (1,1–1,7 g/kg/vrk) tai näiden yhdistelmän sekä jaksotettu paasto ("5:2"-ruokavalio) ruokavaliointerventioita. Liikuntaharjoittelu oli joko kestävyystyyppistä harjoittelua, lihasvoimaharjoittelua tai näiden yhdistelmä. Suurimmassa osassa tutkimuksista harjoittelua oli 3 kertaa viikossa ja harjoituksen kesto oli 20–60 minuuttia. 46 tutkimusta koski liikuntaharjoittelua ja ruokavaliointerventioita, 21 tutkimusta käsitteli vain ruokavaliointerventiota ja 25 vain liikuntaharjoitteluinterventioita. 48 tutkimuksessa oli arvioitu muutosta rasvattomassa massassa. Yleisimmin kehonkoostumusta oli mitattu DXA-mittauksella, mutta myös muita tapoja oli käytetty, kuten ihopoimumittaus, bioimpedanssi, tietokonetomografia, veden alla punnitsemista ja ilmansiirtymän pletymosgrafia.
Verkostometa-analyysin mukaan vain yhdistetty voima- ja kestävyystyyppinen harjoittelu (ilman ruokavaliointerventiota) lisäsi kehon rasvatonta massaa (SMD +0,44 (95 % luottamusväli 0,11–0,77)), samalla kun sillä saavutettiin keskimäärin (MD) -2,26 kg rasvamassan lasku (95 % luottamusväli -3,29 – -1,23) kontrolliin verrattuna. Kuitenkin kaikki liikuntamuodot (kestävyystyyppinen, lihasvoimaharjoittelu tai näiden yhdistelmä) joko yksin tai yhdistettynä korkeaan proteiinipitoisuuteen auttoivat lihasmassan säilymistä energiarajoituksen aikana.
Systemaattinen katsaus ja verkostometa-analyysi «Roth A, Sattelmayer M, Schorderet C, ym. Effects o...»3 tutki, onko liikuntaharjoittelulla, yksinään tai yhdistettynä joko korkeaan proteiinin saantiin tai D-vitamiini- ja/tai kalsiumlisään, vaikutusta kehon rasvattomaan massan säilymiseen aikuisilla, joilla on ylipainoa tai lihavuutta ja jotka pudottivat painoa joko ruokavaliolla tai lihavuusleikkauksen avulla. Korkea proteiininsaanti määriteltiin yli 0,8 g/kg/vrk proteiininsaanniksi tai vähintään 20 %:ksi kokonaisenergiansaannista. Vertailuryhmänä oli joko lumeinterventio, toinen interventio tai tavanomainen hoito (ei interventiota). Katsaukseen valikoitui 31 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta (2 560 osallistujaa). Rasvattoman massan ruokavalioperusteista painonpudotusta koskevissa analyyseissä oli 23 vertailua ja yhteensä 1 642 osallistujaa, ja lihavuusleikkauksen jälkeistä painonpudotusta koskevissa analyyseissä 6 tutkimusta ja 443 osallistujaa. Liikuntainterventiot vaihtelivat: mukana oli aerobista harjoittelua, lihasvoimaharjoittelua ja niiden yhdistelmiä. Interventioiden kesto vaihteli 4 viikosta – 24 kuukauteen ja tutkittavien ikä oli 21–74 vuoden välillä. Katsauksessa ei eroteltu eri liikuntamuotoja, joten osassa tutkimuksissa harjoittelu oli kestävyystyyppistä, osassa lihasvoimaharjoittelua ja osassa näiden yhdistelmiä, mikä voi vaikuttaa tuloksiin.
Ruokavalioperusteisen painonpudotuksen aikana interventiot, joissa liikuntaharjoittelu yhdistettiin runsaaseen proteiinin saantiin, olivat tehokkaita kehon rasvattoman massan säilyttämisessä verrattuna runsaaseen proteiinin saantiin ilman harjoittelua (SMD 0,45; 95 % luottamusväli 0,04–0,86). Harjoitteluun yhdistetty korkea proteiinin saanti vähäisesti tehosti kehon rasvattoman massan säilytystä verrattuna pelkkään harjoitteluun (SMD 0,91; 95 % luottamusväli -0,59–2,41). Vaikutus oli suuri, mutta ei tilastollisesti merkitsevä.
Lihavuusleikatuilla (6 tutkimusta, yhteensä 443 osallistujaa) liikuntaharjoittelu oli hieman kontrollia parempi rasvattoman massan säilytyksessä (SMD 0,39; 95 % luottamusväli -0,01–0,78). Samoin liikuntaharjoittelu + korkea proteiinin saanti vaikutti olevan hivenen pelkkää korkean proteiininsaannin interventiota parempi (SMD 0,25; 95 % luottamusväli -1,15–1,65). Harjoittelu + korkea proteiini + kalsium- + D-vitamiinilisä verrattuna kontrolliin oli selvästi tehokkaampi rasvattoman massan säilyttämisessä lihavuusleikkauksen jälkeen (SMD 5,16; 95 % luottamusväli 4,60–5,71), mutta tulos perustui vain yhteen tutkimukseen.