Takaisin

Synnytyksen käynnistäminen täysiaikaisessa yksisikiöisessä raskaudessa synnytys- ja perinataalitulosten parantamiseksi odottajalla, jolla on lihavuutta

Näytönastekatsaukset
Miira Klemetti-Pettersson
17.11.2026

Näytön aste: C

Synnytyksen käynnistäminen yksisikiöisessä raskaudessa 39. raskausviikolla saattaa vähentää keisarileikkauksia erityisesti uudelleensynnyttäjillä, joiden painoindeksi on 30–40 kg/m2.

Käynnistäminen 39. raskausviikolla saattaa myös vähentää äidin ja lapsen perinataalkomplikaatioita, mutta luotettava näyttö puuttuu.

Kroghin ym. systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin «Krogh LQ, Glavind J, Henriksen TB, ym. Full-term i...»1 tarkoituksena oli selvittää, vähentääkö synnytyksen käynnistäminen 39. raskausviikolla keisarileikkauksia ja/tai 2) äidin tai vastasyntyneen sairastavuutta tai kuolleisuutta täysaikaisissa yksisikiöisissä raskauksissa sellaisilla odottajilla, jolla on lihavuutta (BMI ≥ 30 kg/m2).

Katsaukseen otettiin mukaan 13 tutkimusta, joista ensisijaisen lopputulosmuuttujan (keisarileikkauksen riski) meta-analyysiin hyväksyttiin 4 kohorttitutkimusta, joihin osallistui 216 318 naista, joiden synnytys käynnistettiin, ja 1 122 769 naista, joiden kohdalla jäätiin odottamaan synnytyksen spontaania käynnistymistä. Toissijaisten lopputulosmuuttujien (perinataalitulokset) arviointiin hyväksyttiin 1–3 tutkimusta riippuen muuttujasta.

Synnytyksen käynnistämiseen 39. raskausviikolla liittyi madaltunut keisarileikkauksen riski (19,7 % vs. 24,5 %; RR 0,71; 95 % luottamusväli 0,63–0,81), mutta myönteinen vaikutus oli selvästi vahvempi uudelleensynnyttäjillä (RR 0,66, 95 % luottamusväli 0,55–0,80) kuin ensisynnyttäjillä (RR 0,91, 95 % luottamusväli 0,83–1,00, I2 = 94 %). Käynnistysryhmässä havaittiin madaltunut vakavien välilihan repeämien riski (RR 0,65; 95 % luottamusväli 0,48–0,89), äidin infektioriski RR 0,42; 95 % luottamusväli 0,21–0,84), perinataalikuolleisuuden riski (RR 0,41; 95 % luottamusväli 0,18–0,90), matalien (< 7 pistettä) 5 minuutin Apgar-pisteiden riski (RR 0,48; 95 % luottamusväli 0,26–0,91), mekoniumaspiraatiosyndrooman riski (RR 0,40; 95 % luottamusväli 0,28–0,56) ja makrosomian riski (RR 0,57; 95 % luottamusväli 0,43–0,75). Sen sijaan avustetun alatiesynnytyksen (imukuppi/pihdit) riski oli käynnistysryhmässä hieman korkeampi (RR 1,12; 95 % luottamusväli 1,02–1,22). GRADE-luokituksen perusteella arvioitu näytön laatu oli jokaista katsaukseen sisällytettyä tukimusta koskien heikko tai hyvin heikko.

Kroghin ym. meta-analyysin julkaisemisen jälkeen valmistuneessa Atwanin ym. «Atwani R, Saade G, Huang JC, ym. Impact of the ARR...»3 poikkileikkaustutkimuksessa tarkasteltiin 39. viikolla tapahtuvan synnytyksen käynnistämisen ja keisarileikkausten yleisyyttä ennen ARRIVE (A Randomized Trial of Induction Versus Expectant Management) -tutkimuksen julkaisua (8/2016–7/2018) ja sen jälkeen (1/2019–12/2020) odottajan painoindeksin (< 40 vs. ≥ 40 kg/m2) mukaan stratifioidussa yhdysvaltalaisessa aineistossa (n = 2 122 267). Toissijaisina lopputulosmuuttujina tarkasteltiin kaikkia synnytysten käynnistyksiä sekä pre-eklampsian ilmaantuvuutta. ARRIVE-tutkimuksen «Grobman WA, Rice MM, Reddy UM, ym. Labor Induction...»4 tulosten mukaan synnytyksen elektiivinen käynnistäminen raskausviikolla 39 ei lisää keisarileikkauksia matalan riskin synnyttäjillä, ja sen julkaisun myötä synnytysten käynnistykset ovat lisääntyneet erityisesti Yhdysvalloissa. Odottajilla, joiden BMI oli < 40 kg/m2, oli ARRIVE-tutkimuksen jälkeisenä aikana enemmän synnytysten käynnistyksiä 39. raskausviikolla, vähemmän keisarileikkauksia sekä korkeampi käynnistysten kokonaismäärä verrattuna ARRIVE-tutkimusta edeltävään aikakauteen. Sen sijaan odottajilla, joiden BMI oli ≥ 40 kg/m2, oli ARRIVE-tutkimuksen jälkeisenä aikana enemmän synnytysten käynnistyksiä 39. raskausviikolla, korkeampi käynnistysten kokonaismäärä, ei tilastollisesti merkitsevää vähenemistä keisarileikkauksissa mutta vähäisempi pre-eklampsian ilmaantuvuus.

  • Tutkimuksen tyyppi: systemaattinen katsaus ja meta-analyysi
  • Tulosten luotettavuuteen vaikuttavat tekijät: Joidenkin lopputulosmuuttujien kohdalla heterogeenisuus oli merkittävää ja harvinaisten, vakavien lopputulosmuuttujien (esimerkiksi perinataalikuolemat, kohdun repeämä) kohdalla tapausten määrä oli vähäinen.
  • Näytön sovellettavuus: kohtalainen. Tulosten sovellettavuutta huonontavat muun muassa variaatiot raskauskomplikaatioiden (esimerkiksi raskausdiabetes) diagnostisissa kriteereissä, raskauksien rutiiniseurannassa (esimerkiksi äitiysneuvolatoiminta) sekä synnytysten hoitokäytännöissä (esimerkiksi keisarileikkausten yleisyys) eri keskuksien ja maiden välillä.
  • Kommentti: Aiheesta ei ole julkaistu yhtään satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, mutta siitä on meneillään satunnaistettu kontrolloitu tutkimus «Krogh LQ, Glavind J, Boie S ym. When to INDuce for...»2. Katsaukseen sisällytettyihin tutkimuksiin ei osallistunut naisia, joilla oli taustalla aiempi keisarileikkaus. Edellä mainituissa tutkimuksissa ei pystytty arvioimaan eri raskausviikoilla (39, 40, 41) käynnistämisen vaikutuksia erikseen. Kroghin ym. meta-analyysissä ei pystytty tarkastelemaan käynnistämisen vaikutuksia naisilla, joiden BMI oli 40 kg/m2 tai yli.

Kirjallisuutta

  1. Krogh LQ, Glavind J, Henriksen TB, ym. Full-term induction of labor vs expectant management and cesarean delivery in women with obesity: systematic review and meta-analysis. Am J Obstet Gynecol MFM 2023;5(5):100909 «PMID: 36842468»PubMed
  2. Krogh LQ, Glavind J, Boie S ym. When to INDuce for OverWeight (WINDOW). ClinicalTrials.gov 2020. Saatavilla: https://clinicaltrials.gov/study/NCT04603859
  3. Atwani R, Saade G, Huang JC, ym. Impact of the ARRIVE Trial in Nulliparous Individuals with Morbid Obesity: Interrupted Time Series Analysis. Am J Perinatol 2025;42(1):60-67 «PMID: 38857621»PubMed
  4. Grobman WA, Rice MM, Reddy UM, ym. Labor Induction versus Expectant Management in Low-Risk Nulliparous Women. N Engl J Med 2018;379(6):513-523 «PMID: 30089070»PubMed