Käynnistäminen 39. raskausviikolla saattaa myös vähentää äidin ja lapsen perinataalkomplikaatioita, mutta luotettava näyttö puuttuu.
Kroghin ym. systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin «Krogh LQ, Glavind J, Henriksen TB, ym. Full-term i...»1 tarkoituksena oli selvittää, vähentääkö synnytyksen käynnistäminen 39. raskausviikolla keisarileikkauksia ja/tai 2) äidin tai vastasyntyneen sairastavuutta tai kuolleisuutta täysaikaisissa yksisikiöisissä raskauksissa sellaisilla odottajilla, jolla on lihavuutta (BMI ≥ 30 kg/m2).
Katsaukseen otettiin mukaan 13 tutkimusta, joista ensisijaisen lopputulosmuuttujan (keisarileikkauksen riski) meta-analyysiin hyväksyttiin 4 kohorttitutkimusta, joihin osallistui 216 318 naista, joiden synnytys käynnistettiin, ja 1 122 769 naista, joiden kohdalla jäätiin odottamaan synnytyksen spontaania käynnistymistä. Toissijaisten lopputulosmuuttujien (perinataalitulokset) arviointiin hyväksyttiin 1–3 tutkimusta riippuen muuttujasta.
Synnytyksen käynnistämiseen 39. raskausviikolla liittyi madaltunut keisarileikkauksen riski (19,7 % vs. 24,5 %; RR 0,71; 95 % luottamusväli 0,63–0,81), mutta myönteinen vaikutus oli selvästi vahvempi uudelleensynnyttäjillä (RR 0,66, 95 % luottamusväli 0,55–0,80) kuin ensisynnyttäjillä (RR 0,91, 95 % luottamusväli 0,83–1,00, I2 = 94 %). Käynnistysryhmässä havaittiin madaltunut vakavien välilihan repeämien riski (RR 0,65; 95 % luottamusväli 0,48–0,89), äidin infektioriski RR 0,42; 95 % luottamusväli 0,21–0,84), perinataalikuolleisuuden riski (RR 0,41; 95 % luottamusväli 0,18–0,90), matalien (< 7 pistettä) 5 minuutin Apgar-pisteiden riski (RR 0,48; 95 % luottamusväli 0,26–0,91), mekoniumaspiraatiosyndrooman riski (RR 0,40; 95 % luottamusväli 0,28–0,56) ja makrosomian riski (RR 0,57; 95 % luottamusväli 0,43–0,75). Sen sijaan avustetun alatiesynnytyksen (imukuppi/pihdit) riski oli käynnistysryhmässä hieman korkeampi (RR 1,12; 95 % luottamusväli 1,02–1,22). GRADE-luokituksen perusteella arvioitu näytön laatu oli jokaista katsaukseen sisällytettyä tukimusta koskien heikko tai hyvin heikko.
Kroghin ym. meta-analyysin julkaisemisen jälkeen valmistuneessa Atwanin ym. «Atwani R, Saade G, Huang JC, ym. Impact of the ARR...»3 poikkileikkaustutkimuksessa tarkasteltiin 39. viikolla tapahtuvan synnytyksen käynnistämisen ja keisarileikkausten yleisyyttä ennen ARRIVE (A Randomized Trial of Induction Versus Expectant Management) -tutkimuksen julkaisua (8/2016–7/2018) ja sen jälkeen (1/2019–12/2020) odottajan painoindeksin (< 40 vs. ≥ 40 kg/m2) mukaan stratifioidussa yhdysvaltalaisessa aineistossa (n = 2 122 267). Toissijaisina lopputulosmuuttujina tarkasteltiin kaikkia synnytysten käynnistyksiä sekä pre-eklampsian ilmaantuvuutta. ARRIVE-tutkimuksen «Grobman WA, Rice MM, Reddy UM, ym. Labor Induction...»4 tulosten mukaan synnytyksen elektiivinen käynnistäminen raskausviikolla 39 ei lisää keisarileikkauksia matalan riskin synnyttäjillä, ja sen julkaisun myötä synnytysten käynnistykset ovat lisääntyneet erityisesti Yhdysvalloissa. Odottajilla, joiden BMI oli < 40 kg/m2, oli ARRIVE-tutkimuksen jälkeisenä aikana enemmän synnytysten käynnistyksiä 39. raskausviikolla, vähemmän keisarileikkauksia sekä korkeampi käynnistysten kokonaismäärä verrattuna ARRIVE-tutkimusta edeltävään aikakauteen. Sen sijaan odottajilla, joiden BMI oli ≥ 40 kg/m2, oli ARRIVE-tutkimuksen jälkeisenä aikana enemmän synnytysten käynnistyksiä 39. raskausviikolla, korkeampi käynnistysten kokonaismäärä, ei tilastollisesti merkitsevää vähenemistä keisarileikkauksissa mutta vähäisempi pre-eklampsian ilmaantuvuus.