Takaisin Tulosta

Traumaperäisen stressihäiriön diagnostiset kriteerit DSM-5:n mukaan

Lisätietoa aiheesta
Matti Ponteva
20.10.2014

Huom. Näitä kriteerejä sovelletaan aikuisiin, nuoriin ja yli kuusivuotiaisiin lapsiin. Nuoremmille lapsille on omat kriteerit.

A Henkilö on joutunut kohtaamaan tapahtuneen tai uhkaavan kuoleman, vakavan loukkaantumisen tai seksuaalista väkivaltaa yhdellä tai useammalla seuraavista tavoista:

  1. Välitön tapahtuman kokeminen
  2. Toiseen henkilöön kohdistuneen tapahtuman näkeminen
  3. Tiedon saaminen traumaattisen tapahtuman sattumisesta läheiselle perheenjäsenelle tai ystävälle. Mikäli kyseessä on toteutunut tai uhkaava kuolema, tapahtuman pitää olla väkivaltainen tai tapaturmainen.
  4. Toistuva tai äärimmäinen altistuminen traumaattisen tapahtuman vastenmielisille yksityis- kohdille, kuten osallistuminen ihmisruumiin jäännösten kokoamiseen, toistuvaan lasten hyväksikäytön yksityiskohtien tutkimiseen yms. Huom. Kriteeriä A4 ei sovelleta sähköisen median tai kuvien kautta tapahtuvaan ei-ammatilliseen altistukseen.

B Traumaattinen tapahtuma koetaan jatkuvasti uudelleen yhdellä tai useammalla seuraavista tavoista:

  1. Toistuvia, vastentahtoisia, tietoisuuteen tunkeutuvia ahdistavia muistikuvia tapahtumasta. Huom. Lapsilla voi esiintyä toistuvia leikkejä traumaan liittyvistä aiheista.
  2. Toistuvia ja ahdistavia unia itse tapahtumasta tai liittyen sen herättämään affektiin. Huom. Lapsilla voi esiintyä pelottavia unia, joiden sisältö ei ole tunnistettavissa.
  3. Dissosiatiivisia reaktioita (kuten palautumia), jolloin henkilö tuntee tai toimii ikään kuin traumaattinen tapahtuma olisi toistumassa. Vaikeimmillaan henkilö voi kokonaan menettää tietoisuuden todellisesta ympäristöstään. Huom. Lapset voivat jäljitellä tapahtuman aikaista toimintaa leikeissään.
  4. Voimakas tai pitkittynyt psyykkinen ahdistus jouduttaessa tekemisiin traumaattista tapahtumaa muistuttavien tai symboloivien sisäisten tai ulkoisten asioiden kanssa.
  5. Huomattavat fysiologiset reaktiot traumaattista asiaa muistuttaviin tai symboloiviin sisäisiin tai ulkoisiin asioihin.

C Traumaan liittyvien ärsykkeiden jatkuva välttäminen, joka ilmenee vähintään toisella seuraavista tavoista:

  1. Pyrkimys välttää traumaan liittyviä ahdistavia muistoja, ajatuksia ja tunteita
  2. Pyrkimys välttää ihmisiä, paikkoja, toimintoja ja tilanteita, jotka herättävät muistoja tapahtuneesta

D Negatiiviset kognitiiviset ja mielialan muutokset. Ne ovat alkaneet tai vaikeutuneet traumaattisen tapahtuman jälkeen ja niiden merkkejä ovat kaksi tai useampia seuraavista:

  1. Kykenemättömyys muistaa traumaattisen tapahtuman keskeisiä asioita (dissosiatiivisen amnesian tyyppisesti)
  2. Pysyvä ja liioitellun negatiivinen käsitys itsestä, toisista ja maailmasta
  3. Pysyvät vääristyneet ajatukset traumaattisen tapahtuman syistä ja seuraamuksista, mikä johtaa itsesyytöksiin tai muiden syyttelyyn
  4. Pysyvä kielteinen tunnetila (pelko, kauhu, ahdistus, syyllisyys, häpeä)
  5. Kiinnostuksen tai osallistumisen vähentyminen tärkeisiin toimintoihin
  6. Muista etääntymisen tai vieraantumisen tunne
  7. Jatkuva kykenemättömyys ilmaista positiivisia tunteita

E Jatkuvia kohonneen vireystilan ja reaktiivisuuden oireita, jotka alkoivat tai vaikeutuivat traumaattisen tapahtuman jälkeen, ja joiden merkkinä on kaksi tai useampia seuraavista:

  1. Ärtyneisyys ja vihanpurkaukset (sekä verbaalinen että fyysinen provosoimaton aggressiivisuus mahdollista)
  2. Piittaamaton tai itsetuhoinen käyttäytyminen
  3. Korostunut varuillaanolo
  4. Säikkyminen
  5. Keskittymisvaikeudet
  6. Nukkumishäiriöt

F Häiriön kestoaika (kriteerit B,C,D ja E) on vähintään yksi kuukausi.

G Häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella.

H Häiriö ei johdu lääkkeiden tai päihteiden fysiologisesta vaikutuksesta eikä muusta sairaudesta.

Määritä lisäksi onko mukana dissosiatiivisia oireita:

Jos kyseessä ovat dissosiatiiviset oireet ja traumaperäisen stressihäiriön kriteerit täyttyvät, onko asianomaisella pysyviä tai toistuvia depersonalisaation tai derealisaation merkkejä.

Häiriö on viivästyneenä alkanut, jos diagnostiset kriteerit täyttyvät vasta kuusi kuukautta trauman jälkeen, vaikka jotkin oireet olisivat alkaneetkin heti.

Kirjallisuutta

  1. Posttraumatic Stress Disorder. Kirjassa: Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM), Fifth Edition. American Psychiatric Association, 2013:271-280