Takaisin Tulosta

Kohonnut verenpaine ja kuorsaus

Lisätietoa aiheesta
Jukka Lojander
4.10.2022

Väestöpohjaisessa yhdysvaltalaisessa poikkileikkaustutkimuksessa «Bixler EO, Vgontzas AN, Lin HM ym. Association of ...»1 mukana oli 1 000 naista ja 741 miestä, joiden keskimääräinen ikä oli 47 vuotta ja BMI 27 kg/m2. Heillä oli uniapneataudin riskitekijöinä kuorsaus, päiväaikainen väsymys, lihavuus, verenpainetauti ja naisilla vaihdevuodet. Heidät jaettiin 4 ryhmään unirekisteröintituloksen ja oireiden mukaan: keskivaikea- ja vaikea-asteinen tauti (AHI yli 15), lieväasteinen tauti (kuorsaus + AHI 0,1–14,9), kuorsaajat ja kontrollit. Kohonnut verenpaine määritettiin olevan, jos diastolinen verenpaine oli yli 90 mmHg tai systolinen verenpaine oli yli 140 mmHg tai henkilö käytti verenpainelääkitystä. Sekoittavina tekijöinä pidettiin seuraavia tekijöitä: ikä, sukupuoli, BMI, vaihdevuodet, tupakointi ja alkoholin käyttö.

Vaikea-asteisinta uniapneaa sairastavilla oli 6,8-kertainen (95 % luottamusväli 2,02–26,36), lieväasteista uniapneaa sairastavilla 2,3-kertainen (95 % luottamusväli 1,43–3,61) ja kuorsaajilla 1,6-kertainen (95 % luottamusväli 1,09–2,20) kohonneen verenpaineen esiintyvyys verrokkeihin nähden poikkileikkausajankohtana. Iän lisääntyminen vähensi uniapnean ja kohonneen verenpaineen yhteyttä, mutta sukupuoli tai vaihdevuodet eivät sitä muuttaneet. Kuorsauksen ja kohonneen verenpaineen yhteyttä ikä tai BMI ei muuttanut. Hormonihoitoa käyttäneillä vaihdevuosi-ikäisillä kuorsaavilla naisilla oli vähemmän kohonnut verenpaine, mutta kohonneen verenpaineen määrä lisääntyi, jos naisella oli uniapnea. Vahvin yhteys uniapnean ja kohonneen verenpaineen välillä tuli nuorilla tai keski-ikäisillä ja erityisesti normaalipainoisilla potilailla.

Ruotsalaisväestön kyselytutkimuksessa «Lindberg E, Berne C, Franklin KA ym. Snoring and d...»2 otettiin mukaan 6 779 iältään 20–99-vuotiasta naista. Kyselyssä kartoitettiin päiväväsymys, kuorsaus ja tiedossa olevat sairaudet sekä sekoittavia tekijöitä kuten tupakointi, fyysinen aktiivisuus, käytössä oleva lääkitys ja aiemmat sairaalahoidot. Keskimääräinen BMI koko naisryhmälle oli 24 kg/m2. Naiset jaettiin seuraaviin ryhmiin: 1) verrokit eli ei kuorsausta eikä päiväväsymystä, 2) ei kuorsausta, mutta päiväväsymystä on, 3) kuorsausta on, mutta ei päiväväsymystä, 4) sekä kuorsausta että päiväväsymystä. Naiset, joilla oli kuorsausta päiväväsymyksen rinnalla tai ilman, olivat useammin vanhempia, lihavampia, fyysisesti vähemmän aktiivisempia, mutta alkoholin käyttö ei eronnut verrokkeihin nähden.

Selkeä riskitekijä kohonneelle verenpaineelle kaikissa ikäryhmissä oli BMI:n nousu yli 30 kg/m2. Naiset, jotka sekä kuorsasivat ja olivat päiväväsyneitä, olivat riskiryhmä kohonnutta verenpainetta ajatellen. Erityisesti nuorilla (alle 50 vuotta) naisilla tässä ryhmässä riski kohonneeseen verenpaineeseen oli 3,4-kertainen (95 % luottamusväli 1,78–6,54), kun taas vanhemmilla riski oli vain 1,5-kertainen (95 % luottamusväli 1,02–2,19). Pelkkä päiväväsyneisyys ei ollut missään ikäryhmässä riski kohonneen verenpaineen suhteen.

Unen määrän ja kuorsauksen yhtyettä verenpaineeseen ja diabeteksen tasapainoon selvitettiin yhteensä yli 56 000 diabeetikkoa käsittävässä tutkimuksessa «Wang T, Lu J, Wang W ym. Sleep duration and snorin...»3. Potilaiden ikä oli keskimäärin 61 vuotta ja BMI 26 kg/m2. Kyselyn perusteella potilaat jaettiin unen keston suhteen 4 ryhmään (< 6, 6–7,9, 8–8,9 ja > 9 h/vrk) ja kuorsauksen yleisyys 3 asteeseen; ei koskaan, satunnaisesti tai yleensä. Potilailta mitattiin verenpaine ja verenpainelääkitys kirjattiin.

Tulosten perusteella runsasunisuus (> 9 h/vrk) liittyi merkitsevästi verenpainetautiin (OR 1,25; 95 % luottamusväli 1,18–1,32), samoin verenpainetauti oli yleisempi potilailla, joilla kuorsausta oli "yleensä" (OR 1,30; 95 % luottamusväli 1,23–1,37).

Kommentti tutkimuksista «Bixler EO, Vgontzas AN, Lin HM ym. Association of ...»1, «Lindberg E, Berne C, Franklin KA ym. Snoring and d...»2, «Wang T, Lu J, Wang W ym. Sleep duration and snorin...»3: Tutkimusten potilasmäärät olivat isoja, otokset väestöstä ja yleisimmät sekoittavat tekijät otettu huomioon analyyseissä. Huomioitava on, että tutkimukset «Lindberg E, Berne C, Franklin KA ym. Snoring and d...»2, «Wang T, Lu J, Wang W ym. Sleep duration and snorin...»3 olivat kyselytutkimuksia eivätkä sisältäneet unirekisteröintiä. Mahdollista on, että ainakin osalla potilaista on ollut kuorsauksen lisäksi myös uniapnea.

Uniapnean esiintyvyyttä ja vaikeusastetta liittyen kuorsaukseen ja raskaudenaikaiseen verenpainetautiin tutkittiin kohorttitutkimuksessa «O'Brien LM, Bullough AS, Chames MC ym. Hypertensio...»4. Potilaita oli yhteensä 67. Tutkittavilla oli joko poikkeava verenpaine, krooninen verenpainetauti, raskaudenaikainen kohonnut verenpaine tai pre-eklampsia, (n = 51) tai he olivat normotensiivisiä (n = 16). Kaikille tehtiin ambulatorinen polysomnografia ja kuorsauskysely, tutkimukset ajoittuivat koko raskausajalle.

Tutkituista verenpainepotilaista 21:lla todettiin uniapnea (41 %), mutta vain kolmella 16:sta normotensiivisesta potilaasta eli 19 %:lla (chi-square test, p = 0,005). Uniapneapotilailla, jotka eivät kuorsanneet, oli tyypillisesti lievä uniapnea, mutta kuorsaavista yli 25 % sairasti keskivaikeaa tai vaikeaa uniapneaa. Keskimääräinen AHI oli kuorsaajilla korkeampi kuin ei-kuorsaajilla (19,9 ± 4,1 vs. 3,4 ± 3,1, p = 0,013). Kun ylipainon vaikutus poistettiin riskianalyysistä, kuorsaavilla verenpainepotilailla oli 2,0-kertainen (95 % luottamusväli 1,4–2,8) riski obstruktiiviseen uniapneaan.

Kommentti: Melko pienellä aineistolla hyvin tehty tutkimus, jonka tulosten perusteella kuorsaavilla, raskaana olevilla verenpainepotilailla näyttäisi olevan lisääntynyt riski sairastaa keskivaikeaa uniapneaa.

Yleinen kommentti:Kuorsauksen osuutta erillisenä riskitekijänä on vaikea arvioida väestötasolla, koska tämä edellyttää unirekisteröinnin tekemistä ja uniapnean poissulkua. Tutkimusten perusteella on kuitenkin mahdollista, että kuorsaukseen saattaa liittyä vähäinen riski kohonneeseen verenpaineeseen.

Koreassa tehdyssä, 14 vuotta kestäneessä seurantatutkimuksessa «Lee SK, Choi K, Chang YH ym. Increased risk for ne...»5 selvitettiin itse raportoidun kuorsauksen (4-portainen asteikko) ja kohonneen verenpaineen yhteyttä ikä ja sukupuoli huomioiden. Tutkimusaineistona oli 4 951 henkilöä (ikä 40–69 vuotta), joilla ei ollut verenpainetautia alkutilanteessa. Seurannassa todettiin jokaöisen kuorsauksen lisäävän verenpainetaudin riskiä vain miehillä ikäryhmässä 40–45 vuotta (HR 1,90, 95 % luottamusväli 1,41–2,55, p < 0,0001) verrattuna niihin, jotka eivät koskaan kuorsanneet, kun muut riskitekijät oli suljettu pois. Naisilla ei riskiä todettu missään ikäryhmässä. Päiväväsymys (ESS > 10) ei korreloinut verenpaineen nousuun.

Kommentti: Hyvin tehty, pitkäaikainen seurantatutkimus. Kuorsaus oli itse ilmoitettu, eikä tutkimuksessa kartoitettu, missä iässä kuorsaus oli alkanut.

Kirjallisuutta

  1. Bixler EO, Vgontzas AN, Lin HM ym. Association of hypertension and sleep-disordered breathing. Arch Intern Med 2000;160:2289-95 «PMID: 10927725»PubMed
  2. Lindberg E, Berne C, Franklin KA ym. Snoring and daytime sleepiness as risk factors for hypertension and diabetes in women--a population-based study. Respir Med 2007;101:1283-90 «PMID: 17127049»PubMed
  3. Wang T, Lu J, Wang W ym. Sleep duration and snoring associate with hypertension and glycaemic control in patients with diabetes. Diabet Med 2015;32:1001-7 «PMID: 25996982»PubMed
  4. O'Brien LM, Bullough AS, Chames MC ym. Hypertension, snoring, and obstructive sleep apnoea during pregnancy: a cohort study. BJOG 2014;121:1685-93 «PMID: 24888772»PubMed
  5. Lee SK, Choi K, Chang YH ym. Increased risk for new-onset hypertension in midlife male snorers: The 14-year follow-up study. J Sleep Res 2019;28:e12757 «PMID: 30252172»PubMed