Biopsia on edelleen tärkein ja luotettavin diagnostinen testi arvioitaessa epäilyttäviä suun limakalvomuutoksia, eikä sitä voida korvata kajoamattomilla diagnostisilla menetelmillä «Walsh T, Macey R, Kerr AR, ym. Diagnostic tests fo...»1, «Pierfelice TV, D'Amico E, Cinquini C, ym. The Diag...»2, «Lau J, O G, Warnakulasuriya S, ym. Adjunctive aids...»3.
Koska kudosnäytteen otto on kajoava toimenpide ja histopatologinen diagnoosi siitä saadaan viiveellä, epäilyttävien limakalvomuutosten diagnostiikkaan on pyritty kehittämään vähemmän kajoavia tai kajoamattomia ja välittömän tai nopeamman tuloksen antavia diagnostisia menetelmiä (ks. taulukko «Suun limakalvomuutosten arvioinnin menetelmiä kliinisen tutkimuksen ja biopsian lisäksi...»1). Näistä erityisesti sytologia (solunäyte) vaikuttaa lupaavimmalta.
| Kudoksen autofluoresenssi ja kemiluminesenssi | Narrow band imaging (NBI) | Kudoksen värjäys (vital staining) | Sytologinen tutkimus (solunäyte) | |
|---|---|---|---|---|
| Perusta | Kudoksessa olevat biofluoroforit alkavat fluoresoida, kun kudokseen kohdennetaan sopivan
aallonpituista valoa (yleensä noin 400–460 nm). Epänormaalissa kudoksessa autofluoresenssi
vähenee tai häviää ja näkyy tutkimuksessa tummana alueena. Kemiluminesenssimenetelmässä suu purskutellaan ensin laimennetulla etikkahapolla ja sen jälkeen siihen kohdistetaan pienen energian aallonpituista valoa. Epänormaali kudos heijastaa valoa ja näkyy valkeana, terve kudos imee valoa ja näkyy tummana «Walsh T, Macey R, Kerr AR, ym. Diagnostic tests fo...»1, «Mendonca P, Sunny SP, Mohan U, ym. Non-invasive im...»4. |
Endoskooppinen kuvantamismenetelmä, jossa valon näkyvästä spektristä suodatetaan filttereiden avulla 415 nm:n aallonpituinen sininen ja 540 nm:n vihreä valo. Sinisen valon aallonpituus vastaa hemoglobiinin absorptiospektrin huippua, ja sillä voidaan visualisoida pinnallisen limakalvon kapillaareja. Vihreän valon avulla visualisoidaan syvemmällä limakalvolla olevia tai limakalvonalaisia paksumpia verisuonia «Vu A, Farah CS. Narrow band imaging: clinical appl...»5. Dysplastisissa ja neoplastisissa limakalvomuutoksissa esiintyy verisuonimorfologian muutoksia, joita voidaan havaita NBI:n avulla. | Värit kuten toluidiinisini, metyleenisini, Lugolin jodi, rose bengale ja etikkahappo muodostavat kemiallisia reaktioita ei-terveellä limakalvolla, mikä johtaa muutoskohdan näkyvään värjäytymiseen «Walsh T, Macey R, Kerr AR, ym. Diagnostic tests fo...»1. | Vastaa irtosolunäytettä. Limakalvon epiteelisolujen morfologian tutkiminen ja tulkinta mikroskooppisesti. Näyte voidaan ottaa harjaamalla, sivelemällä, raaputtamalla tai huuhtelunäytteenä «Walsh T, Macey R, Kerr AR, ym. Diagnostic tests fo...»1. |
| Hyvät puolet | Yksinkertainen käyttää. Saattaa auttaa limakalvomuutosten havaitsemisessa sekä määritettäessä
muutosten kokoa ja edustavinta näytteenottokohtaa. |
NBI-laitteeseen liittyvä valkea valo ja kuvan suurennusominaisuus saattavat helpottaa suun limakalvomuutosten visualisointia. NBI voi mahdollisesti ohjata biopsian ottokohdan valinnassa laajoissa tai multifokaalisissa suun limakalvomuutoksissa. Se saattaa olla hyödyllinen suusyöpävaarallisten muutosten seurannassa ja suusyövän resektiomarginaalien määrittämisessä «Vu A, Farah CS. Narrow band imaging: clinical appl...»5, «Boscolo Nata F, Bussani R, Sia E, ym. Impact of in...»6, «Zhang Y, Wu Y, Pan D, ym. Accuracy of narrow band ...»7. | Saattaa havaita limakalvomuutoksia, joita ei nähdä kliinisesti, ja auttaa biosian ottokohdan ja muutoksen poistomarginaalien määrittämisessä. | Mahdollisuus kerätä tietoa ja havaita laajoja tai multifokaalisia muutoksia ja saada näyte epiteelinpaksuisesti. Nestepohjainen sytologia vähentää näytteenottoon ja fiksaatioon liittyviä ongelmia ja antaa paremman solumorfologian. |
| Haittapuolet | Ei kykene erottamaan riskimuutoksia hyvänlaatuisista muutoksista. Osa menetelmistä vaatii pimeän ympäristön. Laitteiden ja niiden käytön kalleus. Tuloksen mittaus subjektiivista. |
NBI-tekniikan käyttö ja kuvan tulkinta vaatii kokemusta. Lisäksi NBI-laitteen suuri koko ja korkea hinta asettaa rajoituksia sen käytölle erityisesti perusterveydenhuollossa. | Ei värjää kaikkia dysplasioita tai levyepiteelisyöpiä ja toisaalta värjää myös osan
hyvänlaatuisista muutoksista. Värjäysprotokollan epätarkka noudattaminen voi vaikuttaa värjäytymistulokseen. Osa menetelmistä kontraindikoitu jodiallergisilla. |
Pienet muutokset saattavat jäädä huomaamatta. Nekroottisten tai hyytynyttä verta sisältävien muutosten havaitseminen voi olla vaikeaa. Epäedustava näyte. Näytteen virheellinen tulkinta. |
Systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä vuodelta 2021 «Walsh T, Macey R, Kerr AR, ym. Diagnostic tests fo...»1 arvioitiin suusyövän ja suusyöpävaaraa mahdollisesti lisäävien muutosten havaitsemiseen tarkoitettujen suun sisäisen ja ulkoisen tavanomaisen visuaalisen ja taktiilisen tutkimuksen ja lisämenetelmien (kudoksen värjäys, suun sytologia ja valoon perustuva tutkimus, joko yksinään tai yhdistelmänä) diagnostista virheettömyyttä / tarkkuutta (accuracy) henkilöillä, joilla oli kliinisesti nähtäviä epäilyttäviä tai vaarattomia limakalvomuutoksia. Katsauksessa arvioitiin myös eri menetelmien suhteellista tarkkuutta. Katsauksen sisäänottokriteereinä olivat poikkileikkaustutkimukset (tai perättäinen sarja = consecutive series) ja RCT:t, joissa arvioitiin diagnostisten testien tarkkuutta. Poisjättökriteereinä olivat takautuvat tutkimukset, pelkät abstraktit, tapaus-verrokkitutkimukset, ei-vertailevat raportit ja RCT:t seulontaohjelmien tehosta (interventiotutkimukset). Tutkimusten laatua arvioitiin modifioidulla Quality Assessment of Diagnostic Accuracy Studies 2 -menetelmällä. Kaikissa tutkimuksissa referenssistandardi oli kudosnäyte ja sen histologinen tutkimus. Katsaukseen kelvollisia veri- tai sylkitestien diagnostista tarkkuutta arvioivia tutkimuksia ei löytynyt. Meta-analyysiin sisältyi yhteensä 63 tutkimusta (muutosten n = 7 942) vuosilta 1980–2020. Kaikki tutkimukset oli tehty sairaaloissa.
Valoon perustuvia menetelmiä oli tutkittu 22 tutkimuksessa. Niiden herkkyys oli 0,87 (95 % luottamusväli 0,78–0,93), näytön taso oli alhainen ja tarkkuus 0,50 (95 % luottamusväli 0,32–0,68), näytön taso hyvin alhainen. Yhdistelmänä testejä oli tutkittu 9 tutkimuksessa, joissa herkkyys oli 0,78 (95 % luottamusväli 0,45–0,94) ja tarkkuus 0,71 (95 % luottamusväli 0,53–0,84), molemmissa näytön taso oli hyvin alhainen.
Kudoksen värjäysmenetelmiä (vital staining) oli tutkittu 20 tutkimuksessa. Värjäysmenetelmien diagnostiseksi herkkyydeksi saatiin 0,86 (95 % luottamusväli 0,79–0,90), näytön taso oli alhainen, ja tarkkuudeksi 0,68 (95 % luottamusväli 0,58–0,77), näytön taso oli hyvin alhainen.
Sytologisen tutkimuksen (20 tutkimusta) herkkyys oli 0,90 (95 % luottamusväli 0,82–0,94) ja tarkkuus 0,94 (95 % luottamusväli 0,88–0,97); näytön taso arvioitiin molempien osalta kohtalaiseksi.
Systemaattisessa katsauksessa vuodelta 2024 «Pierfelice TV, D'Amico E, Cinquini C, ym. The Diag...»2 analysoitiin 61 vuosina 2014–2024 julkaistua englanninkielistä alkuperäisjulkaisua (3 RCT:tä, 23 kohorttitutkimusta, 22 läpileikkaustutkimusta ja 13 tapaus-verrokkitutkimusta), joissa oli arvioitu kajoamattomien lisämenetelmien tai testien käyttöä suun levyepiteelisyövän tai suusyöpävaaraa mahdollisesti lisäävien muutosten seulontaan, diagnostiikkaan tai seurantaan (surveillance), joissa n > 10 ja joissa oli raportoitu herkkyys ja tarkkuus. Tutkimusten laadun arviointiin käytettiin Newcastle–Ottawa-asteikkoa (Newcastle–Ottawa Scale, NOS).
Valoon perustuvia menetelmiä oli tutkittu 21 tutkimuksessa. Seitsemän tutkimuksen perusteella kemiluminesenssin herkkyyden keskiarvo oli 90,48 % (vaihteluväli 77,10–100 %, SD 7,56 %) ja tarkkuuden 66,60 % (vaihteluväli 26,80–99,60 %, SD 28,47 %). Autofluoresenssin (13 tutkimusta) herkkyyden keskiarvo oli 83,32 % (vaihteluväli 33,30–100 %, SD 18,88 %) ja tarkkuuden 62,39 % (vaihteluväli 15–100 %, SD 20,04 %).
Kuudessa tutkimuksessa toluidiinisinen (TB) herkkyyden keskiarvo oli 77,26 % (vaihteluväli 42,4–100 %, SD 19,67 %) ja tarkkuuden 74,37 % (vaihteluväli 50–100 %, SD 15,67 %). Kuudessa tutkimuksessa metyleenisinen herkkyyden keskiarvo oli 87,47 % (vaihteluväli 71,4–95 %, SD 8,17 %) ja tarkkuuden 68,97 % (vaihteluväli 57,10–91.00 %, SD 11,57 %). Kahdessa tutkimuksessa Lugolin jodin herkkyyden keskiarvo oli 83,3 % (SD 0) ja tarkkuuden 50 %.
Sytologista tutkimusta (oral brush, sekä tavanomainen että nestepohjainen sytologia) oli arvioitu 18 tutkimuksessa. Yhteensä tutkimusten herkkyyden keskiarvo oli 84,84 % (vaihteluväli 60–100 %, SD 11,28 %) ja tarkkuuden 85,57 % (vaihteluväli 50–100 %, SD 13,55 %) Tavanomaisen sytologisen tutkimuksen herkkyyden ja tarkkuuden keskiarvot olivat 84,85 % ja 89,56 % ja nestepohjaisen sytologisen tutkimuksen 80,51 % ja 64,58 %.
Systemaattiseen katsaukseen vuodelta 2024 «Lau J, O G, Warnakulasuriya S, ym. Adjunctive aids...»3 sisältyi 27 systemaattista katsausta, joissa oli arvioitu apumenetelmien (adjunctive tools) käyttöä suusyövän tai suusyöpävaaraa lisäävien muutosten seulonnassa tai diagnostiikassa. Tutkimuksista 5:ssä näytön aste oli alhainen ja 9:ssä kriittisen alhainen. Katsauksen perusteella kemiluminesenssi-, autofluoresenssi- ja kudoksen värjäysmenetelmiä ei suositella käytettäväksi diagnostisina menetelminä biopsian sijasta, mutta niitä voidaan käyttää tavanomaisen kliinisen tutkimuksen apumenetelminä. Sytologista tutkimusta ja NBI:tä voidaan käyttää kajoamattomina diagnostistina apumenetelminä suusyövän ja suusyöpävaaraa lisäävien muutosten malignisoitumisen havaitsemisessa.
Kanadalaisessa satunnaistetussa vertailevassa monikeskustutkimuksessa «Durham JS, Brasher P, Anderson DW, ym. Effect of F...»8 selvitettiin, vaikuttaako suuren riskin suumuutosten (vaikea dysplasia / carcinoma in situ) ja alle 4 cm:n kokoisten (T1, T2) suun levyepiteelikarsinoomien leikkauksen yhteydessä autofluoresenssin avulla tapahtuva marginaalien visualisointi muutosten paikalliseen tai paikallisalueelliseen uusiutumiseen tai potilaiden eloonjäämiseen. Yhteensä 443 leikkaushoitoa saavaa potilasta (156:lla levyepiteelikarsinooma ja 90:llä suuren riskin muutos) jaettiin fluoresenssivisualisointi (FV) -ryhmään (n = 227) ja ei-FV-ryhmään (n = 216). Mediaaniseuranta-aika oli 52 (0,29–90,8) kuukautta. Kolmen vuoden kohdalla syöpä uusiutui paikallisesti 9,4 %:lla FV-ryhmässä ja 7,2 %:lla ei-FV ryhmässä (ero 2,2 %; 95 % luottamusväli -3,2–7,4 %). Ryhmien välillä ei ollut eroa myöskään leikkausmarginaalien epäonnistumisessa (68/227 (30,0 %) vs 65/216 (30,1 %)), leviämisessä paikallisiin imusolmukkeisiin tai kauemmas (39/227 (17,2 %) vs 37/216 (17,1 %)), tautispesifisessä elossaolo-osuudessa (23/227 (10,1 %) vs 19/216 (8,8 %)) ja kokonaiselossaolo-osuudessa (41/227 (18,1 %) vs 38/216 (17,6 %)).