Keuhkokuva suositellaan uusimaan, jos keuhkokuumeen hoidosta huolimatta lapsen kuume ei laske 48 tunnissa. Pleuranesteen kehittyminen pneumonian komplikaationa näkyy hyvin keuhkokuvassakin, mutta kaikukuvaus on paras menetelmä sen luonteen arvioimiseksi. Empyeeman tunnistamiseksi on epäsuoria merkkejä, kuten pleuran paksuuntuminen ja nesteen kaikuisuus ja juosteisuus, jotka näkyvät paremmin kaikukuvauksella kuin tietokonetomografia (TT) -tutkimuksella «Calder A, Owens CM. Imaging of parapneumonic pleur...»1. Jos keuhkon konsolidaatio ulottuu pleuraan, myös keuhkoabsessi on usein nähtävissä kaikukuvauksella. Nekrotisoivan pneumonian tai keuhkoabsessin tarkempi selvittäminen voi vaatia lisäkuvantamista joko TT:lla tai magneettikuvauksella (MRI). Leikekuvantamista harkitaan yleensä, jos suunnitellaan operatiivista hoitoa. MRI tulee kyseeseen TT:n vaihtoehtona kooperatiivisen lapsen kohdalla etenkin, jos tutkimus joudutaan seurannassa uusimaan.
Katsausartikkelissa «Andronikou S, Goussard P, Sorantin E. Computed tom...»2 todetaan, että TT:n rooli liittyy pneumonian komplikaatioiden kuvantamiseen silloin, kun keuhkokuvalla ja kaikukuvauksella ei saada riittävää tietoa. Komplikaatioita on todettu jopa 53 %:lla pneumonian vuoksi sairaalahoidossa olevista lapsista, ja jotkut komplikaatiot, kuten empyeema ja keuhkoabsessi, voivat vaatia kirurgista interventiota. Pleuranesteen yksityiskohdat, kuten lokeroituminen ja fibriinijuosteet, ovat paremmin nähtävissä kaikukuvauksella, mutta TT on hyödyllinen vaikeiden parenkyymimuutosten arvioinnissa. Nekrotisoivan pneumonian komplikaationa voi kehittyä bronkopleuraalinen fisteli yli 12 %:lle potilaista, mutta sen luotettava osoittaminen TT:lla perustuu ilman näkemiseen fistelissä, mikä ei useinkaan onnistu. Mahdollinen vierasesine pneumonian syynä voi näkyä TT:ssa, joskaan ei niin luotettavasti kuin tähystyksessä.
Katsausartikkeli «Liszewski MC, Görkem S, Sodhi KS ym. Lung magnetic...»3 käsittelee magneettikuvauksen mahdollisuuksia niin pneumonian primaaridiagnostiikassa kuin komplikaatioiden kuvantamisessakin. Magneettikuvauksen suurimmat ongelmat ovat sen vaatima aika, saatavuus ja kalleus. Näiden vuoksi sitä ei suositella primaaridiagnostiikkaan, vaikka sen herkkyys pneumonian havaitsemisessa on hiukan parempi kuin keuhkokuvan. Lisäksi pitkäkestoisessa tutkimuksessa syntyy usein atelektaasia keuhkojen alimpiin osiin, mikä vaikeuttaa diagnostiikkaa. Sen sijaan komplikaatioiden kuvantamisessa MRI on yhtä hyvä kuin TT, ja sitä suositellaankin käyttämään TT:n sijaan lapsilla erityisesti, jos tutkimus joudutaan toistamaan.
Toisessa rintakehän alueen magneettikuvausta käsittelevässä katsausartikkelissa «Kapur S, Bhalla AS, Jana M. Pediatric Chest MRI: A...»4 käsitellään kuvauksen indikaatiota ja uusinta tekniikkaa. Kirjoittajat pyrkivät erityisesti vertaamaan TT:n ja MRI:n käyttömahdollisuuksia eri indikaatioissa. MRI kestää nykyisillä nopeilla tekniikoillakin selvästi kauemmin kuin TT, mutta sen herkkyys pneumonian komplikaatioiden kuvantamisessa on samaa luokkaa kuin TT:n. Koska magneettikuvaukseen ei liity säteilyaltistusta, sitä suositellaan käytettäväksi erityisesti tilanteissa, joissa keuhkokuva ja kaikukuvaus eivät anna riittävästi tietoa ja löydöstä joudutaan toistuvasti kontrolloimaan leikekuvantamisella. Tällainen voi tulla kyseeseen esimerkiksi keuhkoabsessin seurannassa tai potilailla, joita kroonisen sairauden vuoksi joudutaan toistuvasti kuvaamaan TT:lla.