Takaisin Tulosta

Lisähapen antaminen bronkioliitissa

Lisätietoa aiheesta
Matti Korppi ja Eeva Salo
12.6.2014

Lisähapen käyttö bronkioliitissa on yleistä mutta perustuu ainoastaan kliiniseen kokemukseen. Aiheesta ei ole kliinisiä tutkimuksia. Happisaturaatio tulee mitata kaikilta lapsilta, joilla on bronkioliitti ja tihentynyt hengitys tai muita merkkejä hengitysvaikeudesta. AAP:n (American Academy of Pediatrics) bronkioliitin hoito-ohjeessa «American Academy of Pediatrics Subcommittee on Dia...»1 vuodelta 2006 todetaan, että lisähapen antaminen on aiheellista, mikäli happisaturaatio pulssioksimetrillä mitattuna on < 90 %.

Skotlantilaisessa (SIGN, Scottish Intercollegiate Guidelines network) hoito-ohjeessa «Bronchiolitis in children. A national guideline. S...»2, (Internet «http://www.sign.ac.uk/pdf/sign91.pdf»1) samoin vuodelta 2006 todetaan, että lisähappi on aiheellinen, mikäli happisaturaatio on < 92 %. Yksittäiset laskut saattavat johtua esimerkiksi liman kertymisestä nenänieluun, joka tulisi aina puhdistaa imemällä ennen happihoidon aloittamista.

Happisaturaation mittaamisen lisäksi tulee arvioida lapsen tekemä hengitystyö. Mikäli hengitys on nopeaa tai työlästä, tulee lisähappi aloittaa aikaisemmin, ja mikäli lapsi väsyy, lisähapen antaminen ei yksin ole riittävä hoito. Tämä koskee erityisesti alle 3 kuukauden ikäisiä bronkioliittipotilaita.

Terveen lapsen happisaturaatio huoneilmassa on ≥ 95 %, mutta terveelläkin lapsella saattaa esiintyä lyhyitä, tilapäisiä saturaatiolaskuja < 90 %.

Kuvassa «Valtimoveren happiosapaineen happisaturaation korrelaatio»1 esitetään hapen dissosiaatiokäyrä. Kudosten hypoksian rajana pidetään valtimoveren happiosapainetta 60 mmHg (8,0 kPa), mikä vastaa keskimäärin happisaturaatiota 89 %. Kun happisaturaatio on yli 90 %, pienet muutokset happisaturaatiossa merkitsevät huomattavia muutoksia happiosapaineessa. Kun happisaturaatio on alle 90 %, vasta suuret muutokset happisaturaatiossa merkitsevät huomattavia muutoksia happiosapaineessa. Kuume ja asidoosi siirtävät käyrää oikealle, jolloin happisaturaation mittaus yliarvioi kudoshypoksian riskin. Anemia siirtää käyrää vasemmalle, jolloin happisaturaation mittaus aliarvioi kudoshypoksian riskin.

Kommentti

Happisaturaatio tulee mitata pulssioksimetrilla kaikilta bronkioliittipotilailta, joiden hengitys on tihentynyttä tai joilla on muita hengitysvaikeuden merkkejä. Lisähapen antaminen tulee aloittaa, jos happisaturaatio on ≤ 92 %. Yleensä käytetään happiviiksiä, ja happi tai happi-ilma-seos tulee antaa kostutettuna. Kun lapselle annetaan lisähappea, tulee hänen hengitystyötään seurata happisaturaation lisäksi.

Kuva 1.

Kuvassa esitetään hapen dissosiaatiokäyrä. Kudosten hypoksian rajana pidetään valtimoveren happiosapainetta 60 mmHg (8,0 kPa), mikä vastaa keskimäärin happisaturaatiota 89 %. Kun happisaturaatio on yli 90 %, pienet muutokset happisaturaatiossa merkitsevät huomattavia muutoksia happiosapaineessa. Kun happisaturaatio on alle 90 %, vasta suuret muutokset happisaturaatiossa merkitsevät huomattavia muutoksia happiosapaineessa. Kuume ja asidoosi siirtävät käyrää oikealle, jolloin happisaturaation mittaus yliarvioi kudoshypoksian riskin. Anemia siirtää käyrää vasemmalle, jolloin happisaturaation mittaus aliarvioi kudoshypoksian riskin.

Mukailtu lähteestä American Academy of Pediatrics Subcommittee on Diagnosis and Management of Bronchiolitis. Diagnosis and management of bronchiolitis. Pediatrics 2006;118:1774-93

Kirjallisuutta

  1. American Academy of Pediatrics Subcommittee on Diagnosis and Management of Bronchiolitis. Diagnosis and management of bronchiolitis. Pediatrics 2006;118:1774-93 «PMID: 17015575»PubMed
  2. Bronchiolitis in children. A national guideline. SIGN (Scottish Intercollegiate Guidelines network 2006). http://www.sign.ac.uk/pdf/sign91.pdf