Motivoiva haastattelu

• Motivoiva haastattelu on potilaan ja ammattilaisen väliseen yhteistyöhön perustuva vuorovaikutusmenetelmä, jolla pyritään löytämään ja vahvistamaan potilaan motivaatiota elämäntapamuutokseen.
  • Menetelmän perusajatuksena on, että kun potilas itse tunnistaa muutoksen tarpeen ja pohtii keinoja sen toteuttamiseksi, muutoksen todennäköisyys kasvaa.
  • Menetelmä kehitettiin päihderiippuvuuksien hoitoon, mutta sittemmin sitä on käytetty myös pitkäaikaissairauksien lääkehoitojen toteuttamisessa ja hoitoon sitoutumisessa, painonhallinnassa ja liikuntainterventioissa.
• Suorat kehotukset elämäntapojen muuttamiseksi aiheuttavat yleensä vastareaktion.
  • Suostuttelu ja taivuttelu pahentavat tilannetta, sillä mitä enemmän potilas keksii perusteluja vanhan elämäntavan jatkamiselle, sitä vahvemmin hän uskoo itsekin perustelujaan.
  • Olennaista on pyrkiä selvittämään potilaan omat arvot, tavoitteet, tavoiteltavan muutoksen merkitys ja käytettävissä olevat resurssit, sillä nämä ohjaavat potilaan motivoitumista.
• Motivoivan haastattelun keskeiset periaatteet ovat seuraavat:
  • Osoita empatiaa. Yksinkertaisin tapa osoittaa empatiaa on pitää katsekontakti potilaaseen, kuunnella tarkkaavaisesti ja todeta esim: "kerro lisää…", "sinusta siis tuntuu siltä…". Potilas kokee tulevansa kuulluksi ja ammattilainen voi varmistua, että ymmärtää kuulemansa oikein.
  • Vahvista uskoa muutoskykyyn. Tunnistetaan ja nimetään potilaan vahvuuksia, löydetään aina ensin asian hyvät puolet ja pienetkin edistysaskeleet.
  • Korosta ristiriitaa nykyisen ja tavoiteltavan tilanteen välillä. Elämäntapamuutosta motivoi havaittu ristiriita nykyisen käyttäytymisen ja potilaalle tärkeiden tavoitteiden ja arvojen välillä. Pyritään tuomaan epäsuhtaa esiin ja auttamaan potilasta itse puhumaan muutoksen puolesta.
  • Vältä väittelyä, myötäile vastarintaa, keskustele myönteisesti. Potilaalla voi olla eri käsitys asioista kuin ammattilaisella, eikä ammattilaisen todistelu paranna asiaa. Aihe kannattaa jättää hetkeksi ja palata siihen toisessa yhteydessä. Ammattilaisen tulee myös myötäillä vastarintaa eikä provosoitua. Potilasta ei kritisoida, vaan osoitetaan ymmärrystä reaktioita kohtaan ja annetaan oikeutus tunteille: "ymmärrän, että tupakoinnin lopettaminen on vaikeaa…"
• Motivoivan haastattelun perusmenetelmät:
  • Avoimet kysymykset. Tarkoituksena on saada potilas ajattelemaan aktiivisesti sekä saada selville, mitä potilas ajattelee. Avoimet kysymykset alkavat yleensä sanoilla mitä, miten, miksi, kuinka ja kerro. Tavoite on, että potilas puhuu enemmän kuin ammattilainen.
  • Reflektoiva eli heijastava kuuntelu on haastava, mutta samalla tehokas keino viestittää potilaalle, että häntä todella kuunnellaan. Yhteenvedot ovat osa heijastavaa kuuntelua, ja sen tarkoitus on koota keskeisin siitä, mitä ammattilainen on kuullut ja ymmärtänyt. Samalla potilaalla on mahdollisuus vielä korjata ja täydentää kertomaansa. Tärkeää on myös kuunnella tarkkaan, mitä myönteistä potilas tulee sanoneeksi toiminnastaan tai itsestään. Motivoivaan haastatteluun kuuluu kärsivällisyys odottaa potilaan itseään motivoivia lauseita ja vahvistaa tätä puhetta.
  • Suunnitelman tekeminen. Pyritään siihen, että keskustelun päätyttyä potilaalla on konkreettinen suunnitelma elämäntapamuutoksesta ja sen välietapit päätettyinä. Itse tehty suunnitelma sopii potilaan omiin arvoihin, tarpeisiin, tavoitteisiin ja resursseihin ja on siksi yleensä toteuttamiskelpoinen. Pitää kuitenkin muistaa, että potilaat motivoituvat siinä tahdissa, kun se on heille mahdollista, eikä sitä voi kiirehtiä.

Viitteet «Rollnick S, Miller WR. What is motivational interv...»1, «Miller WR, Rollnick S. Ten things that motivationa...»2, «Rollnick S, Miller W, Butler C. Motivational inter...»3 ja «Miller W, Rollnick S. Motivational Interviewing: H...»4.