Tahdosta riippumaton hoito syömishäiriössä

Tahdosta riippumaton hoito syömishäiriöissä

• Mielenterveyslaissa on määritelty eri tavoin täysi-ikäisen ja alle 18-vuotiaiden tahdosta riippumattoman hoidon aiheet.
• Täysi-ikäinen henkilö voidaan määrätä psykiatriseen sairaalahoitoon tahdosta riippumatta vain, jos hänen todetaan olevan mielisairas.
  • Henkilön tulee olla mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti joko pahentaisi hänen sairauttaan tai vaarantaisi vakavasti hänen tai muiden henkilöiden terveyttä ja turvallisuutta.
  • Edellä mainitun lisäksi ehtona on, että mitkään muut mielenterveyspalveluiden vaihtoehdot eivät sovellu käytettäväksi tai ovat riittämättömiä.

Täysi-ikäisen syömishäiriöpotilaan tahdosta riippumaton psykiatrinen sairaalahoito

• Aikuisten syömishäiriöiden tahdonvastaisen psykiatrisen hoidon kohdalla joudutaan miettimään, onko kyseessä mielisairaus.
  • Syömishäiriöön voi liittyä erillisenä häiriönä psykoosi, jolloin tahdon vastainen hoito tällä perusteella on tarvittaessa mahdollinen.
• Tämän lisäksi anoreksiaan sinällään voi liittyä psykoottisuutta eli todellisuudentajun häiriintymistä, esimerkiksi täysin epärealistinen käsitys omasta terveydentilasta tai psykoottistasoinen ruumiinkuvan häiriö.
  • Tällöin anoreksian rinnalla on syytä käyttää psykoottisen häiriö diagnoosia, ja tarvittaessa tahdonvastainen psykiatrinen sairaalahoito on mahdollinen.
• Psykiatrian oppikirja antaa suosituksen, että aikuisen syömishäiriön hoito voidaan aloittaa vastentahtoisen psykiatrisen hoitotarpeen arviolla (M1-lähete), jos kyseessä on henkeä uhkaava nälkiintymistila (painoindeksi alle 13 kg/m² tai paino alle 30 kg), johon liittyy vakavia fyysisiä komplikaatioita tai vakavia psyykkisiä oireita, kuten itsetuhoisuutta, eikä potilas näe tilannetta totuudenmukaisesti.
• Vaikean vajaaravitsemustilan nopeaan korjaamiseen (refeeding-oireyhtymä) saattaa liittyä äkillistä tilapäistä sekavuutta, deliriumtila, joka voidaan katsoa kuuluvaksi mielisairauksiin.
• Siten tahdonvastainen hoito on mahdollinen.

Tahdosta riippumaton hoito alaikäisen syömishäiriössä

• Mielisairas alle 18-vuotias henkilö voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon samoin kriteerein kuin täysikäinen.
• Lisäksi alaikäinen voidaan määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon, jos hän on vakavan mielenterveyden häiriön vuoksi hoidon tarpeessa, ja muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi.
• Tahdosta riippumatonta hoitoa voidaan käyttää syömishäiriön hoidossa edellyttäen, että alaikäinen potilas kieltäytyy hoidosta.
  • Tahdosta riippumaton hoidon tarve syntyy, jos alaikäistä uhkaa akuutti hengenvaarallinen somaattinen komplikaatio.
  • Tahdosta riippumattoman hoidon mahdollisuutta alaikäisillä ei ole sidottu mihinkään kiinteään BMI:n tai suhteellisen painon rajaan.
• Ilman vakavan somaattisen komplikaation aiheuttamaa hengenvaaraa alaikäisen syömishäiriöpotilaan tilanne vastaa mielenterveyslaissa tarkoitettua vakavaa mielenterveyden häiriötä, kun nuoren paino on kroonistunut huomattavasti normaalin alarajan alapuolelle ja samanaikaisesti syömiseen liittyvät ongelmat ovat heikentäneet toimintakykyä muilla elämänalueilla (esimerkiksi koulusuoritus, ikätoverisuhteet, suhteet perheessä) siten, että lapsen tai nuoren normaali kehitys vaarantuu, eikä vapaaehtoisuuteen perustuvalla hoidolla ole saavutettu tilanteen riittävää korjaantumista tai hoitoa ei ole saatu aloitettua lainkaan.
• Tahdosta riippumaton hoito on myös mahdollinen, jos syömishäiriöön liittyy muu samanaikainen psyykkinen häiriö, kuten masennus, ahdistuneisuus- tai päihdehäiriö, ja kyseinen samanaikainen häiriö johtaa lisääntyneeseen itsemurhavaaraan tai vaikeampaan toimintakyvyn laskuun kuin syömishäiriö sinänsä, eikä vapaaehtoisuuteen perustuva hoito ole johtanut riittävään korjaantumiseen tai hoitoa ei yrityksistä huolimatta ole saatu käynnistettyä.