Murrosikä ja retinopatiamuutokset

Murrosikä on retinopatian riskitekijä

• Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa «Murphy RP, Nanda M, Plotnick L ym. The relationshi...»1 tutkittiin 70 tyypin 1 diabeetikon silmänpohjalöydösten yhteyttä murrosikäkehitysvaiheeseen (Tanner-luokitus), hoitotasapainoon (HbA_1c) sekä taudinkestoon.
  • 70 potilasta (37 poikaa ja 33 tyttöä), joilla oli tarkka dokumentaatio tutkittavien parametrien suhteen, valittiin 234:stä tyypin 1 diabetesta sairastavasta potilaasta, jotka kävivät vuosittain kontrolleissa Wilmer Ophthalmological Institutessa. Silmänpohjat tutkittiin stereovalokuvilla kahdesta kentästä, ja luokiteltiin muunneltua Airlie House -luokitusta käyttäen. Luokitus tapahtui sokkoutetusti, ja huonomman silmän tulokset huomioitiin tilastollisessa monimuuttuja-analyysissa. 21 nuorista oli prepuberteetissa (Tanner-luokka 1), 18 puberteetissa (Tanner-luokka 2–4) ja 31 oli ohittanut murrosiän (Tanner-luokka 5).
  • Tuloksissa todetaan, että retinopatiaa esiintyi ennen murrosikää 19 %:lla (4/21, ainoastaan alle 10 mikroaneurysmaa kaikilla neljällä), murrosiässä 30 %:lla (6/18) ja murrosiän jälkeen 68 %:lla (21/31). Retinopatian esiintyminen korreloi myös merkittävästi (P = 0,0004) taudin kestoon. Logistinen regressioanalyysi tehtiin siten, että taudin keston sekä sukupuolen vaikutus retinopatian ilmenemiseen eliminoitiin. Tuolloin kävi ilmi, että suhteellinen riski saada retinopatiamuutoksia oli 4,8 (95 % luottamusväli 1,5–15,3; P < 0,01) murrosiän ohittaneiden ryhmässä verrattaessa esi- sekä murrosikäisten ryhmään.
• Ruotsalaisessa väestöpohjaisessa monikeskustutkimuksessa «Kernell A, Dedorsson I, Johansson B ym. Prevalence...»2 kutsuttiin 780 IDDM-lasta ja -nuorta osallistumaan tutkimukseen.
  • Osallistujat olivat sairastuneet diabetekseen alle 15 vuoden ikäisinä, taudin kesto oli alle 12 vuotta, ja tutkimushetkellä lapset olivat yli 9-vuotiaita. 611 potilasta suostui tutkimukseen, 557 potilaan silmänpohjakuvat olivat luokiteltavissa. Poisjääneiden osuus oli näin ollen 223 (28,6 %). Poisjääneet olivat merkittävästi vanhempia iältään ja heidän taudinkestonsa oli pidempi kuin tutkimukseen osallistuneet potilaat.
  • Silmänpohjakuvaus suoritettiin kolmesta stereokentästä 45–50º:n kameralla, ja silmänpohjalöydöksen luokitus tapahtui kolmen kokeneen silmälääkärin toimesta KROC-tutkimuksen luokitusta käyttäen. Kuvien arvio tapahtui sokkoutetusti. Luokitusmenetelmä validoitiin ennen tutkimusta arvioimalla useamman luokittelijan intra- ja inter-rateragreement -kappa-analyysilla, jonka tuloksena todettiin erinomainen yhteensopivuus.
  • 14,5 %:lla potilaista todettiin jonkinasteista retinopatiaa. Tässä aineistossa 5 %:lla (1/19) oli retinopatiamuutoksia (aste 20, minimaalinen retinopatia, ainoastaan mikroaneurysmoja) 8–10 vuoden ikäisten ryhmässä. 71 %:lla (10/14) oli retinopatiaa vanhimpien potilaiden ryhmässä (23–25 vuotta). Retinopatian prevalenssi alle 2 vuotta sairastaneiden ryhmässä oli 4 % (2/45). Sen sijaan 10–12-vuotta sairastaneiden ryhmässä prevalenssi oli 32 % (9/29).
  • Murrosikäisten ryhmässä 6 %:lla (4/66) oli retinopatiaa todettavissa, kun murrosikä oli vaiheessa 1, ja 18 %:lla (41/224) murrosikävaiheessa 5 olevista (p < 0,03). Diabeteksen kestossa ei ollut tilastollista eroa näiden kahden ryhmän välillä.
  • 2,3 %:lla koko aineistosta oli preproliferatiivisia tai proliferatiivisia muutoksia. Proliferatiivisia muutoksia todettiin ainoastaan yhdellä 21,5-vuotiaalla nuorella, jolla taudinkesto oli 9,5 vuotta. Preproliferatiivisia muutoksia oli yhteensä 11:llä, joista kaksi olivat vielä murrosiässä (murrosikävaihe 2 ja 3).
  • Yhteenvedossa suositellaan säännöllistä silmänpohjaseulontaa 10. ikävuodesta lähtien.