Yliaktiivinen lapsi saattaa liikkua tai liikehtiä koko ajan, kosketella kaikkea, puhua
taukoamatta, juoksennella ja kiipeillä sopivissa ja sopimattomissa tilanteissa.
Yliaktiivisuus voi olla myös pienimuotoista, esimerkiksi tavaroiden näpräämistä, sormien
naputtelua tai muuta vastaavaa.
Joillakin lapsilla aktiivisuuden säätelyn vaikeus voi esiintyä myös liian matalana
aktiivisuustasona, joka voi ilmetä esimerkiksi hitautena, matalana vireystilana ja
tehtävien aloittamisen vaikeutena.
Lapsen voi olla vaikea keskittyä ja kohdistaa tarkkaavuus olennaiseen. Pitkäjänteinen
ponnistelu on usein vaikeaa, eikä toimintakyky vastaa taitotasoa. Suoriutuminen voi
vaatia tavallista enemmän ulkoista tukea (esim. muistuttelua).
Tavaroiden ja tehtävien unohtelu on tavallista. Lapsi saattaa myös jäädä unelmoimaan
kesken arkisten toimien (pukeminen keskeytyy, syöminen unohtuu).
Pienetkin ärsykkeet (tavanomaiset äänet, liike jne.) voivat häiritä keskittymistä.
Keskeytyksen jälkeen on tavallista vaikeampaa jatkaa työskentelyä.
Toisinaan voi esiintyä myös intensiivistä keskittymistä, jonka aikana ajan- ja tilannetaju
häviävät ja tekemistä on vaikea lopettaa.
Lapsi joutuu herkästi onnettomuuksiin ja ongelmallisiin tilanteisiin; hän ehtii toimia
ennen kuin ehtii ajatella seurauksia.
Leikki voi olla impulsiivista ja aistihakuista, ja siinä käytetyt lelut ja tavarat
saattavat hajota käsittelyn rajuuden vuoksi.
Lapsi ei kykene odottamaan vuoroaan, vaan keskeyttää toisten puheita ja leikkejä,
mikä johtaa usein ristiriitoihin. Lapsi saattaa puhua taukoamatta ja samaan aikaan
toisten kanssa, vaikka tietäisikin sen sopimattomaksi. Vuorovaikutussuhteet vanhempien,
sisarusten ja leikkikavereiden kanssa kärjistyvät herkästi.
Myös nopeat ja voimakkaat tunnereaktiot ovat tavallisia, ja raivokohtauksia tulee
rajoittamis- tai pettymystilanteissa. Suuttuessaan lapsi voi toimia hyvin impulsiivisesti,
esimerkiksi heitellä tavaroita, uhkailla väkivallalla tai itsetuhoisuudella tai käyttäytyä
aggressiivisesti.
Tämänkaltaiset oireet voidaan tulkita huonoksi käytökseksi, ja niille altistava ADHD
voi jäädä tunnistamatta. Käytös voi asettaa myös vanhemman itsesäätelykeinot koetukselle,
mikä voi johtaa lapsen joutumisen kaltoinkohdelluksi.
Toiminnanohjauksen vaikeudet vaikuttavat päivittäistoimista selviytymiseen.
Arjen taitojen oppiminen voi vaatia tavallista enemmän kertausta ja toistoja.
Tehtävien aloittaminen ja niissä eteneminen voi olla vaikeaa (juuttuminen), eikä itsenäinen
selviytyminen ehkä onnistu iän tai oman osaamisen mukaisesti.
Stressi voi vaikuttaa huomattavasti toimintakykyyn: esimerkiksi kiirehtiminen voi
lamaannuttaa lapsen toimintakyvyn kokonaan.
Lapsi voi vastata kysymyksiin muistamatta viitata, kommentoi muiden tekemisiä ja sanomisia
kovaäänisesti eikä tunnu tietävän, mitä juuri äsken pyydettiin tekemään.
Koko luokalle annettujen moniosaisten ohjeiden vastaanottaminen voi olla vaikeaa.
Kun tehtävä jää ymmärtämättä, voi lapsi alkaa käyttäytyä häiritsevästi.
Lapsen voi olla vaikea suunnitella tehtävän suorittamista tai keksiä, miten tilanteessa
tulisi toimia. Tehtävän aloittaminen ei ehkä onnistu tai tehtävät tehdään hätäisesti
"vähän sinnepäin". Lapsi tekee paljon huolimattomuusvirheitä.
Keskittyminen avoimissa oppimisympäristöissä tai muissa paikoissa, joissa on runsaasti
häiriötekijöitä, on vaikeaa. On kuitenkin muistettava, että kaikki lapset ovat aikuisia
herkempiä häiriötekijöille.
Välitunnit, siirtymätilanteet ja vapaamuotoisemmat tunnit ovat yleensä hankalimpia.
Lapsi, jolla on pääasiassa tarkkaavuuden ongelmia, voi unohtua tunneilla omiin ajatuksiinsa
ilman, että aikuiset tulevat kiinnittäneeksi ongelmaan huomiota. Lapsi voi myös juuttua
mielenkiintoiseen tekemiseen osaamatta lopettaa.
Tavarat ovat usein hukassa tai unohtuneet väärään paikkaan. Etsittävien tavaroiden
ja asioiden tunnistaminenkaan ei aina onnistu, koska tarkkaavuus voi kohdentua epäolennaiseen
eikä etsittävään asiaan.
Joillakin lapsilla ADHD voi ilmetä painottuen vahvasti tarkkaamattomuuteen. Tyypillisiä
oireita ovat omiin ajatuksiin vaipuminen, päiväunelmointi, ajatusten vaeltelu ja vaikeus
kohdentaa tarkkaavuutta mihinkään, mikä voi vaikuttaa myös kiinnostuksen puutteelta.
Aloitekyky voi olla erityisen heikko ja lapsen toimintatapa hidas ja verkkainen. Tästä
oirekuvasta käytetään kirjallisuudessa myös nimikkeitä "restrictive inattentive pattern
of symptoms" tai "sluggish cognitive tempo" «Puustjärvi A, Huhdanpää H, Korhonen M. Pienen laps...»4.
ADHD-oireiden voimakkuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon elämänlaatu heikkenee. Oireiden
voimakkuus ja elämänlaadun heikkenemä eivät kuitenkaan ole suorassa suhteessa keskenään.
ADHD:tä sairastavat lapset ja nuoret eivät itse arvioi omaa elämänlaatuaan yhtä voimakkaasti
heikentyneeksi kuin heidän vanhempansa.
Kirjallisuutta
Wolraich ML, Hagan JF, Allan C, et al; Subcommittee on Children and Adolescents with
Attention-Deficit/Hyperactive Disorder. Clinical Practice Guideline for the Diagnosis,
Evaluation, and Treatment of Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder in Children
and Adolescents. Pediatrics. 2019;144(4):e20192528. Pediatrics 2020;145(3): «PMID: 32111626»PubMed
Subcommittee on Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder, Steering Committee on Quality
Improvement and Management, Wolraich M, ym. ADHD: clinical practice guideline for
the diagnosis, evaluation, and treatment of attention-deficit/hyperactivity disorder
in children and adolescents. Pediatrics 2011;128(5):1007-22 «PMID: 22003063»PubMed
Halperin JM, Marks DJ. Practitioner Review: Assessment and treatment of preschool
children with attention-deficit/hyperactivity disorder. J Child Psychol Psychiatry
2019;60(9):930-943 «PMID: 30690737»PubMed
Puustjärvi A, Huhdanpää H, Korhonen M. Pienen lapsen ylivilkkaus ja impulsiivisuus:
ADHD vai jotakin muuta? Suom Lääkäril 2023;78 :e35068 www.laakarilehti.fi/e35068
WHO Clinical descriptions and diagnostic requirements for ICD-11 mental, behavioural
and neurodevelopmental disorders
Danckaerts M, Sonuga-Barke EJ, Banaschewski T, ym. The quality of life of children
with attention deficit/hyperactivity disorder: a systematic review. Eur Child Adolesc
Psychiatry 2010;19(2):83-105 «PMID: 19633992»PubMed