Takaisin Tulosta

Insuliinihoito ja tyypin 2 diabetes

Lisätietoa aiheesta
Käypä hoito -työryhmä Insuliininpuutosdiabetes
7.2.2018

Perusinsuliinihoito potilaalla, jolla ei ole täyttä insuliinin puutetta (NPH-insuliinit ja pitkävaikutteiset insuliinianalogit)

  • Tavoitteena on saada plasman glukoosipitoisuuden paastoarvo oikealle tasolle käyttämällä joko NPH-insuliinia tai pitkävaikutteista insuliinia 1–2 kertaa päivässä.
  • Periaatteet:
    • Insuliiniannos säädetään plasmanglukoosin omamittausten perusteella (ilta–aamu-parimittaus) niin, että glukoosipitoisuus pysyy kutakuinkin samana yön aikana (3–4 tuntia iltapalan jälkeen ja aamulla herätessä).
    • Tyypin 2 diabeteksen perusinsuliinihoidossa insuliiniannosta suurennetaan parin päivän välein, kunnes aamun glukoosipitoisuus on alle 7 mmol/l.
    • Aterian jälkeisen glukoosipitoisuuden mittaaminen on tärkeää. Jos se on selvästi yli 10 mmol/l aamupalan tai päivän suurimman aterian jälkeen, kannattaa harkita gliptiinin, GLP-1-analogin, glinidin eli ateriatabletin tai ateriainsuliinin käytön aloittamista.
    • Jos glukoosipitoisuus kasvaa huomattavan suureksi myös muiden aterioiden jälkeen, niidenkin yhteydessä pitää harkita ateriatabletin tai ateriainsuliinin antoa.
    • Tavoitteena on, että hypoglykemiaa ei ilmaannu, vaikka jokin ateria jäisi nauttimatta.
  • Liian suureen perusinsuliiniannokseen viittaavia merkkejä ovat
    • "iltatankkaus" (potilas ei uskalla mennä nukkumaan, jos glukoosiarvo on alle 6–10 mmol/l)
    • hypoglykemiat
    • aterioita edeltävä hypoglykemia-alttius, aterioinnin pakkotahtisuus, välipalojen tarve ja painon nousu
    • liikunnan aikainen hypoglykemiataipumus, joka voi johtaa liikunnan välttämiseen.

Ateriainsuliinihoito (pikavaikutteiset insuliinianalogit)

  • Tavoitteena on pyrkiä estämään aterian aiheuttama plasman glukoosipitoisuuden suureneminen ottamalla pikavaikutteista aspart-, glulis- tai lisproinsuliinia aterioiden yhteydessä, verenglukoosista riippuen 0–20 minuuttia ennen ateriaa tai aspartinsuliinin nopeavaikutteisempaa muotoa 0–2 minuuttia ennen ateriaa.
  • Periaatteet:
    • Annoksen säätämisessä käytetään plasman glukoosin omamittauksia ennen ateriaa ja 2 tuntia aterian aloittamisen jälkeen (ateriaparimittaukset). Tavoitteena on, että plasman glukoosipitoisuus suurenee omamittauksissa enintään 2–3 mmol/l ateriaa edeltäviin mittauksiin nähden.
    • Ateriainsuliinin annos perustuu aterian sisältämään hiilihydraattimäärään, ja aterian plasman glukoosipitoisuutta suurentava vaikutus pyritään arvioimaan mahdollisimman tarkoin. Ks. hiilihydraattien laskenta «http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/ruoka/tietoa_elintarvikkeista/hiilihydraattitaulukko»1.
    • Ateriaparimittausten perusteella arvioidaan potilaan yksilöllinen ateriainsuliinin tarve eli se, kuinka monta yksikköä tarvitaan noin 10 hiilihydraattigrammaa kohden (yleensä 0,5–2 yks/10 g hiilihydraattia).
    • Aterian yhteydessä insuliiniannosta voi suurentaa, jos ateriaa edeltävä glukoosiarvo on suuri (korjausannos).
    • Toistuva korjausannosten tarve viittaa riittämättömään perusinsuliinin määrään, jos glukoosiarvo suurenee aterioiden välillä ilman välipaloja ja aterian jälkeinen glukoosiarvo on ollut hyvä.

Sekoiteinsuliinihoito

  • Tyypin 2 diabeteksessa sekoiteinsuliini aterioiden yhteydessä 2–3 kertaa päivässä otettuna on tehokas ja turvallinen hoito, kun
    • ateriarytmi on säännöllinen
    • aterioiden hiilihydraattimäärä ei vaihtele suuresti päivästä toiseen
    • liikunnan plasman glukoosipitoisuutta pienentävä vaikutus on selvästi huomioitu.