Hoitoon sitoutuminen ja statiinihoito

Yleistä

• Hoitoon sitoutumattomuus on merkittävä ongelma koska se huonontaa hoidosta saatavaa hyötyä. Ks. taulukko «Miten potilaat ottavat lääkkeitään?...»1.
• Aiemmin käytetyn komplianssi- eli hoitomyöntyvyyskäsitteen sijaan nykyään suositellaan tasa-arvoisempaa käsitettä adherenssi (hoitoon sitoutuminen) kuvaamaan sitä, miten potilaan hoito käytännössä toteutuu «Osterberg L, Blaschke T. Adherence to medication. ...»1, «Huupponen R, Korhonen MJ, Strandberg T. Miten para...»2, «Huupponen R, Strandberg T. Miten auttaa potilasta ...»3. Hoitoon sitoutuminen on laaja ja osin epämääräinenkin käsite, joka itse asiassa sisältää paitsi adherenssin (hoito toteutetaan teknisesti oikein annostuksen, ajankohdan jne. mukaan) myös persistenssin (hoito toteutuu pitkällä aikavälillä säännöllisenä ja tarkoitetun ajan) «De Vera MA, Bhole V, Burns LC ym. Impact of statin...»4. Hoidon ennenaikainen lopettaminen (discontinuation) on myös tärkeä käsite selvitettäessä hoitojen vaikutuksia «De Vera MA, Bhole V, Burns LC ym. Impact of statin...»4. Kokonaisuutena hoitoon sitoutumattomuus on keskeinen lääketieteen ongelma. Se lisää sairauksien pahenemisen ja kuoleman vaaraa ja aiheuttaa merkittäviä kustannuksia terveydenhuollolle ja yhteiskunnalle.
• Ei ole olemassa tarkkaa sopimusta siitä, milloin kyseessä on hoitoon sitoutumattomuus, mutta usein käytetään ≥ 80 % toteutumista. Näin mitaten kliinisissä kokeissa keskimäärin vain 43–78 % hoidoista toteutuu, kuten on tarkoitus. Elävässä elämässä tulokset ovat vielä huonompia, ja usein esitetään, että kroonisissa sairauksissa vain puolet potilaista toteuttaa hoitoa 6 kuukauden jälkeen (statiinihoidon osalta ks. edempänä). On myös esitetty "1/6-sääntö" «Miten potilaat ottavat lääkkeitään?...»1, «Osterberg L, Blaschke T. Adherence to medication. ...»1.

• Hoitoon sitoutuminen on siis varsin puutteellisesta, ja näin myös hoidon hyödyt jäävät saamatta. On jopa arvioitu, että 30–60 % lääkehoitoon liittyvistä sairaalahoidoista johtuukin itse asiassa siitä, ettei lääkkeitä ole käytetty, vaikka niistä olisi hyötyä «Osterberg L, Blaschke T. Adherence to medication. ...»1.
• Erilaisia metodeja tunnistamaan huonoa sitoutumista on pyritty kehittämään, mutta kaikissa on puutteita ja virhelähteitä «Osterberg L, Blaschke T. Adherence to medication. ...»1. Ylipäänsä katsotaan, että lääkärit tunnistavat heikkoa hoitoon sitoutumista huonosti ja yleensä vahvasti yliarvioivat sitoutumista. Tämä on tärkeää muistaa, kun pohditaan, miksi hoito ei vaikuta, niin kuin pitäisi.

Syitä sitoutumattomuuteen

• Hoitoon sitoutuminen on monimutkaista inhimillistä toimintaa, ja niinpä sen syytkin ovat moninaiset. Mukana vaikuttamassa ovat potilaan ja lääkärin lisäksi myös hoitojärjestelmä, tiedotusvälineet ja nykyisin vahvasti myös sosiaalinen media.
• Erään tutkimuksen mukaan tyypillisiä potilaiden ilmoittamia syitä olivat unohtaminen (30 %), muut intressit (16 %), vakaa päätös (11 %), informaatio puute (9 %) ja "tunneseikat" (7 %). 27 % ei ilmoittanut erityistä syytä «Osterberg L, Blaschke T. Adherence to medication. ...»1.

Sitoutumisen kohentaminen

• Sitoutumisen kohentaminen on monimutkaista ja työvoimaa vaativaa, toisaalta sen on kuitenkin oltava realistisesti toteutettavissa kliinisessä työssä. Keinot voidaan jakaa 4 ryhmään «Osterberg L, Blaschke T. Adherence to medication. ...»1:
  • 1) neuvonta ja potilasopetus
  • 2) parempi annostelu ja käyttötapa
  • 3) seurannan järjestäminen
  • 4) potilas-lääkärisuhde.
  • Useampaa keinoa on hyvä käyttää ja pyrkiä tietysti yksilölliseen otteeseen kunkin potilaan kohdalla.

Statiinihoitoon sitoutumisen hyödyt

• Vahvasta hyötynäytöstä huolimatta sitoutumattomuus statiinihoitoon on hyvin yleistä «De Vera MA, Bhole V, Burns LC ym. Impact of statin...»4, «Rash JA, Campbell DJ, Tonelli M ym. A systematic r...»6, «Mikhailidis DP, Katsiki N, Athyros VG. Adherence t...»7. Suomalaisessa rekisteritutkimuksessa (n = 97 575), jossa oli mukana 45–75-vuotiaita uusia statiininkäyttäjiä ilman valtimotautihistoriaa, vuoden kohdalla 53 % oli hyvin hoitoon sitoutuneita (käyttö vähintään 80 % ajasta), 26 % kohtalaisesti (40–79 %) ja 21 % huonosti (alle 40 % ajasta) «Rannanheimo PK, Tiittanen P, Hartikainen J ym. Imp...»8. Aiemmin on arvioitu, että primaaripreventiossa vain neljännes käyttää statiinia 2 vuoden jälkeen ja käyttö vähenee vielä tämänkin jälkeen. Statiinihoidon osalta on jo selvä näyttö siitä, että sitoutuminen on hyödyllistä ja sitoutumattomuus aiheuttaa haittoja. Tämän voi päätellä jo satunnaistettujen statiinitutkimustenkin tulosten perusteella, mutta samaan viittaavat myös elävän elämän havainnoivat tutkimukset «De Vera MA, Bhole V, Burns LC ym. Impact of statin...»4.
• Vuonna 2014 julkaistussa systemoidussa katsauksessa «De Vera MA, Bhole V, Burns LC ym. Impact of statin...»4 selvitettiin statiinihoitoon sitoutumisen eri puolia: 19 tutkimusta, joissa selvitettiin hoidon tarkoitetun toteutumisen vaikutuksia, 6 tutkimusta, joissa selvitettiin statiinihoidon keskeyttämisen vaikutuksia, ja 3 tutkimusta, joissa selvitettiin statiinihoidon pysyvyyden (persistenssi) vaikutuksia. Tulokset olivat johdonmukaisia: statiinihoitoon sitoutuminen oli hyödyllistä ja sitoutumattomuudesta aiheutui haittoja, valtimotautien ja kuoleman vaaran lisääntymistä. Vuoden 2014 jälkeen julkaistut tutkimukset Suomesta ja muista maista viittaavat samaan «Rash JA, Campbell DJ, Tonelli M ym. A systematic r...»6.
• Tulokset eivät selity vain yleisillä sitoutumiseen liittyvillä hyödyillä ("healthy adherer" -efekti), sillä statiinihoidon hyödyt on osoitettu myös lukuisissa lumekontrolloiduissa ja sokkoutetuissa tutkimuksissa. Lisäksi yhdessä seurantatutkimuksessa «Wei L, Fahey T, MacDonald TM. Adherence to statin ...»9 vertailtiin myös statiinihoitoon ja ASA-hoitoon sitoutumisen vaikutuksia: sitoutuminen statiiniin lisäsi hyötyä, mutta samaa vaikutusta ei todettu sitoutumisella ASA-hoitoon.
• Statiinihoitoon sitoutumista edistämään pyrkivien satunnaistettujen tutkimusten tulokset vastaavat pitkälle muiden hoitojen kohdalla tehtyjä «Nieuwlaat R, Wilczynski N, Navarro T ym. Intervent...»5. 29 tutkimusta käsittävän systemoidun katsauksen «Rash JA, Campbell DJ, Tonelli M ym. A systematic r...»6 mukaan lääkekorvaukset, lääkehoidon yksinkertaistaminen, potilasopetus ja monitekijäinen interventio kohensivat jonkin verran sitoutumista statiinihoitoon. Tutkimusten laadussa oli kuitenkin toivomisen varaa, ja aiheesta kaivataan lisää luotettavilla menetelmillä tehtyä tutkimusta. Jos potilaalla on käytössä myös verenpainelääkitys, niin sanottu monipilleri voi parantaa hoitoon sitoutumista «Yusuf S, Pinto FJ. The polypill: from concept and ...»10.